Tero Heikkilä kuljettaa usein lapsiaan kerhoihin. Seurakunnan päiväkerhoja hän kehuu lämminhenkisiksi ja mukaviksi.
Lasten kuljettaminen kerhoihin on tuttua puuhaa Mannilassa asuvalle Tero Heikkilälle. Kaikki perheen neljä lasta ovat kerhokonkareita.
Perheen nuorimmainen, viisivuotias Janita, käy tällä hetkellä kahdessa kerhossa: seurakunnan päiväkerhossa ja kaupungin kerhossa.
– Pirjon kerhossa leikitään sisällä nukeilla ja autoilla, Janita sanoo.
Eskaria käyvä seitsemänvuotias Leevikin muistaa vielä seurakunnan päiväkerhon hyvin.
– Kerhossa oli hyvä kaveri, Sara. Sekin on nyt eskarissa, Leevi kertoo.
Mannilassa seurakunnan kerhoa vetää kerran viikossa lastenohjaaja Pirjo Johansson, joka toimi jo Heikkilöiden 21-vuotiaan esikoisen, Juulian, ”kerhotätinä”. Myös perheen 14-vuotias Niko on käynyt seurakunnan kerhoissa.
Seurakunnan päiväkerhossa lapset viettävät aikaa ikäistensä lasten ja ohjaajan kanssa. Leikin, askartelun ja välipalan lisäksi ohjelmassa on pieni hartaushetki.
– Minulle on tullut vaikutelma, että seurakunnan päiväkerhoissa lapsille mieluisinta on ollut toisten lasten seura. Kerhon tunnelma on ollut lämmin ja mukava, Tero Heikkilä sanoo.
Lahja olla lasten kanssa
Tero Heikkilä ehtii kuljettaa lapsiaan kerhoihin ja viettää heidän kanssaan paljon aikaa, koska hän on nyt sairauseläkkeellä. Heikkilä nauttii sataprosenttisesti lastensa kanssa olemisesta.
– Ihan lahjana pidän tätä asiaa.
Heikkilän perheen lapsilla on paljon ohjelmaa, Tero Heikkilän mielestä jo vähän liikaakin. Seurakunnan päiväkerhon ja kaupungin kerhon lisäksi perheelle tuttuja ovat perhekerhot ja Kuokkalan isi-illat.
– Perhekerho ei oikein mahdu enää aikatauluun.
Tero Heikkilä pitää seurakunnan kerhoissa annettavaa kristillistä kasvatusta arvokkaana.
– Minulle se on tärkeää.
Isät ovat äitejä rennompia vanhempia
Perhekerhojen ohjelmasta Tero Heikkilä kiittelee mukavaa loppuhartautta, jossa ollaan yhdessä ja sytytetään kynttilät. Isi-illoissa taas isit pääsevät rauhoittumaan työelämän kiireistä lapsen kanssa.
– Perhekerhot olivat kivoja. Kävin niissä ennen kuin lähdin töihin. Oli mukava nähdä muita vanhempia samalta asuinalueelta. Kerhot toivat vaihtelua arkeen, perheen äiti Satu Heikkilä sanoo.
Lehtikirjoituksista ja kokemuspiiristään Tero Heikkilä on huomannut, että lapset pitävät isien seurasta. Hänellä on mielikuva, että äidit menevät usein liikaa pilkulleen ohjekirjan mukaan. Isät puolestaan saattavat olla vähän rennompia ja joustavampia vaikkapa aikataulujen kanssa.
– Olen huomannut, että lapsista saattaa olla mukavampi, jos vaatteissa on vähän likaa. Se on sellainen miesten tapa.
Jaa artikkeli: