Uudessa testamentissa todistaminen liitetään sekä ylösnousseesta että ylösnousemuksesta todistamiseen. Todistaminen ei ole vain sanallinen lausunto, vaan koko elämää koskeva, kokonaisvaltainen suuntautuminen Kristukseen ja hänen ylösnousemukseensa. Hiljainen viikko ja pääsiäisaika korostavat juuri tätä: Kristuksen kärsimyksen ja ylösnousemuksen todellisuutta, joka näkyy ja kuuluu kristityn ja seurakunnan elämässä.
Kirkkojen maailmanneuvoston (KMN) 11. yleiskokous järjestetään Saksan Karlsruhessa elo-syyskuun taitteessa. Kokouksen valmisteluasiakirjoihin kuuluu KMN:n Maailmanlähetyksen ja evankelioinnin komission julkaisema raporttikirja Arushassa vuonna 2018 pidetystä konferenssista. Kirkon lähetystyön keskuksen asiantuntija Minna Hietamäki piti keväällä 2022 järjestetyssä missiologisessa symposiumissa katsauksen, jossa hän kuvaa kirkon missiosta käytyä keskustelua KMN:n puitteissa erityisesti Arushan konferenssin jälkeen. Artikkeli on osa Kirkkomme Lähetyksen julkaisemaa sarjaa. Linkit muihin julkaistuihin artikkeleihin kirjoituksen lopussa.
Kirkkojen Maailmanneuvoston yleiskokous järjestetään Saksan Karlsruhessa elo-syyskuun vaihteessa tänä vuonna. Sen yhtenä keskeisenä sisältönä ovat Arushassa vuonna 2018 pidetyn Maailmanlähetyksen ja evankelioimisen kongressin jälkeen työstettyjen työryhmien raportit. Näistä osaa on jo käsitelty aiemmin Kirkkomme Lähetyksessä. Tällä kertaa tarkastelun kohteena on Transforming discipleship (Muuttuva ja muuttava opetuslapseus) -työryhmän julkaisu, joka painottaa Jeesuksen seuraamisen käytännön merkityksiä.
Tuleva pyhä on Kirkastussunnuntai. Pääsiäisestä on kulunut yli sata päivää, Kristuksen ylösnousemuksen riemu voi tuntua haihtuvan. Päivän evankeliumitekstissä Jeesuksen ulkomuoto alkaa hohtaa jumalallisella kirkkaudella ja pilvestä kuului ääni: ”Tämä on minun rakas Poikani, kuulkaa häntä!” Isä kehottaa kuuntelemaan Poikaansa.
Rohkenen ehdottaa, että ylösnousemus toi Paavalille, tuo sinulle, minulle ja jokaiselle Kristuksen seuraajalle kallisarvoisen voiman: sinnikkään kestävyyden kohdata elämän vastoinkäymiset ja epävarmuudet. — Mitä tällä tarkoitan? Juuri sitä, että koska ”Kristus on kuollut, Kristus on noussut, Kristus tulee jälleen,” siksi voin jättäytyä Jumalan rakastavaan huolenpitoon silloinkin, kun vastauksia ei löydy.
Käytännöllisiin, oikeudenmukaisiin ja täyttä ihmisyyttä vahvistaviin tekoihin saamme kutsua kaikkia. Se tarkoittaa kristillisessä seurakunnassa naisia, miehiä, nuoria, vanhoja, vammaisia, eri etnisiin ryhmiin kuuluvia, pakolaisia ja turvapaikanhakijoita. Elämä on yhteinen ja siihen kuuluvat myös oman uskonyhteisömme ulkopuolella olevat. Hekin ovat sisariamme ja veljiämme.
Perustuuko kaikki identiteetin rakentaminen vallankäyttöön ja toisen sortamiseen, kuten usein väitetään? Vai onko olemassa identiteetti, joka ei rakennu vertailuun ja toisen alistamiseen ja sortamiseen, vaan itsensä tyhjentämiseen? Identiteetti, joka on samanaikaisesti vahva (vakaumuksellinen) ja nöyrän lempeä? Eikö tällaista identiteettiä juuri tarvita nykypäivänä?
