Avainsana: lähetystyö

Maailmanlaajassa lähetyksessä yksin ja yhdessä

Tein Kirkon lähetystyön toimikuntaa varten katsauksen lähetystyön toimijoiden tilanteeseen Kuopion hiippakunnan seurakunnissa. Kyselymuotoinen katsaus toteutettiin vuonna 2025 koko hiippakunnan alueella. Vastausprosentti ei ollut suuri, mutta vastauksista piirtyi selkeä kuva siitä, mitä on olla lähetystyöstä vastaava työntekijä seurakunnissa. Monin tavoin tuon kyselyn vastaukset heijastelevat omiakin kokemuksia ja ajatuksia maalaisseurakunnan kirkkoherrana ja lähetystyöstä vastaavana pappina.

Lähetys ja eksegetiikka lähellä sydäntä – Kylväjän uusi johtaja Magnus Riska valmistautuu tehtäväänsä

Tammikuun alussa Lähetysyhdistys Kylväjä saa uuden johtajan, kun pitkäaikainen lähetystyöntekijä ja Vanhan testamentin eksegetiikan dosentti Magnus Riska aloittaa uudessa tehtävässään. Riska astuu johtamaan järjestöä sen valmistellessa uutta strategiaa. Järjestön toimintaa määrittelee näky Jumalan valtakunnan etenemisestä erityisesti siellä, missä on vähän tai ei lainkaan kristittyjä. Tämä näky on tärkeä myös tulevalle lähetysjohtajalle.

Suomenruotsalainen lähetyspioneeri: Botolf Bernhard Björklund (1844-1902)

Ensimmäiset suomalaiset lähetystyöntekijät saapuivat Ambomaalle nykyisen Namibian pohjoisosiin vuonna 1870. Nykyisin ylivoimaisesti kuuluisin näistä pioneeriläheteistä on ryhmän nuorin jäsen, Martti Rautanen. Hän työskenteli lähetyskentällä pisimpään, ihan elämänsä loppuun saakka. Muut tuon alkuperäisen lähettijoukon jäsenet ovat jääneet Rautasen varjoon, sillä suomalaisen lähetystyön historiaa koskeva tähänastinen tutkimus on painottunut Rautaseen ja hänen perintöönsä. Ei siis ole kumma, että moni lähetysystäväkään ei tiedä, kuka johti ensimmäisten suomalaisten lähetystyöntekijöiden työtä Ambomaalla. Tähän vaativaan tehtävään oli Suomen Lähetysseuran Helsingissä kokoontuva johtokunta nimittänyt nuoren Botolf Björklundin. Tämä käsillä oleva lyhyt teksti pyrkii pintapuolisesti valaisemaan Björklundin elämää ja tekoja muutaman hänen elämästään kertovan anekdootin kautta.

Kristinuskon muuttuva kartasto eli mitä maailmanlaaja kirkko voisikaan meille opettaa

Olen kuullut lukuisia kertoja Jyri Komulaisen kertomia välähdyksiä kokemuksistaan eri puolilta maailmaa, erityisesti Aasiasta. Silti tarttuessani Komulaisen uusimpaan kirjaan huomasin yllättyväni jo sisällysluettelosta: se ei ollutkaan pitkä lista erilaisista paikoista tai kirkoista. Sisällysluettelo – vain yhdeksän otsikkoa – antaa jo viitteen siitä, että kirja paneutuu laajoihin kysymyksiin. Ei siis sillisalaattia vaan kokonaiskuvaa. Niinpä kirjan sisällä onkin varsin helppo suunnistaa. Jyri Komulainen: Kristinuskon muuttuva kartasto – Matkoja maailmanlaajaan kirkkoon (227 sivua). Suomen Lähetysseura, 2025.

Jos kaikki on missiota, mikä ei ole? Luterilainen maailmanliitto järjesti lähetysteologisen konsultaation Taiwanilla toukokuussa

1900-luku oli länsimaisen lähetystyön vuosisata, mutta mikä on 2000-luku? Vuosituhannen alkukymmenillä tätä ei tietenkään voi sanoa varmasti. Pohdinnan arvoista on kuitenkin miettiä missiologian näkökulmasta eri mantereiden kirkkojen itsenäisyyttä ja lähetystehtävää, lähetysjärjestöjen ja ekumeenisen liikkeen muutosta, kaikkialta kaikkialle suuntautuvaa lähetystä sekä äkkinäisiä muutoksia konteksteissa.

Lähetystyö on jatkuvassa muutoksessa

Suomen lähetysneuvosto (SLN) julkaisee vuosittain tilaston jäsenjärjestöjensä lähettämien lähetystyöntekijöiden määristä. Jäsenjärjestöjä on 31 ja ne edustavat eri tunnustuskuntia. Tilaston mukaan 18 järjestöistä lähettää omia työntekijöitä lähetystyöhön. Kansainvälisesti lähetystyöntekijöitten määrät ovat kasvaneet. Globaalista etelästä ja Aasiasta lähetetään enenevässä määrin työhön naapuri- ja länsimaihin. Suomesta käsin lähtevien määrä on ollut laskemassa käytännössä koko 2000-luvun, mikä on herättänyt huolta lähetystyön asemasta seurakunnissamme. Miten tätä kehitystä voi tulkita erityisesti Suomen evankelis-luterilaisen kirkon kohdalla?

Afrikan kutsu – Ensimmäiset suomalaiset lähetyssaarnaajat

”He lähtivät soitellen sotaan, mutta huomasivat pian, että siivet eivät kanna. Uusi lähetysseura teki useimmat aloittelijan virheet, mutta selviytyi niistä huolimatta. Tätä on pidetty osoituksena Jumalan suuresta armosta.” (Heininen, 210). Ihan konkreettisesti soitellen lähtivät sekä ensimmäiset työntekijät, että heitä soitellen lähettäneet lähetysseuran edustajat. Kukaan ei vielä tiennyt, kuinka haastaviin olosuhteisiin lähdettiin. Kotimaassa ei aina myöskään oltu kiinnostuneita näistä olosuhteista, vaan päätöksiä tehtiin työpöydän takaa. (Simo Heininen: Afrikan kutsu – Ensimmäiset suomalaiset lähetyssaarnaajat. Suomen kirkkohistoriallinen seura, Helsinki 2025)

Vammaisuus kuuluu ihmisyyteen

Viime vuoden suuri kansainvälinen tapahtuma Suomen evankelis-luterilaisessa kirkossa oli Lähetyskumppanuusneuvottelut. Niiden aikana vietettiin hartaushetkiä ja toteutettiin työpajoja. Molempien pohjalta on tänä keväänä kirjoitettu hartauskirjoituksia. Ne julkaistaan nyt sarjana.