Avainsana: kärsimys

Totuus ja trauma

Viime vuoden suuri kansainvälinen tapahtuma Suomen evankelis-luterilaisessa kirkossa oli Lähetyskumppanuusneuvottelut. Niiden aikana vietettiin hartaushetkiä ja toteutettiin työpajoja. Molempien pohjalta on tänä keväänä kirjoitettu hartauskirjoituksia. Tässä sarjan toinen osa.

Hiljaisen viikon vaihtuvat sävyt

Jeesuksen ylösnousemuksen ihme rohkaisee meitä luottamaan Jumalan rakkauteen, joka ulottuu kaikkiin elämämme vaiheisiin aina haudan pimeyteen saakka.

Siinä sylissä saamme edelleen olla

Marjo ja Tommi Syrjälän Eeli-pojan kuolema oli oikotie Isän Jumalan syliin. He kertovat pääsiäisen sanoman koskettavan heitä nykyään tavalla, jota he eivät osanneet kokea ennen Eelin kuolemaa.

Suostutko sinä elämään ilman vastausta?

Mitä kärsivä ihminen tarvitsee? Halausta, käden puserrusta, myötätuntoista katsetta, läsnäoloa. Kristinuskossa juuri tuota läsnäoloa luvataan: Immanuel, Jumala kanssamme, kaikessa hädässämme ja kärsimyksissämme.

Elämä ylösnousemuksen valossa

Rohkenen ehdottaa, että ylösnousemus toi Paavalille, tuo sinulle, minulle ja jokaiselle Kristuksen seuraajalle kallisarvoisen voiman: sinnikkään kestävyyden kohdata elämän vastoinkäymiset ja epävarmuudet. — Mitä tällä tarkoitan? Juuri sitä, että koska ”Kristus on kuollut, Kristus on noussut, Kristus tulee jälleen,” siksi voin jättäytyä Jumalan rakastavaan huolenpitoon silloinkin, kun vastauksia ei löydy.

Unelmatyö löytyi läheltä

Sairaalapastori Asta Airaksinen löysi unelmatyönsä työskenneltyään ensin vuosia fysioterapeuttina. Työn raskaudesta huolimatta hän ei muista päivää, jolloin olisi ollut ikävä lähteä töihin.