Mitä kärsivä ihminen tarvitsee? Halausta, käden puserrusta, myötätuntoista katsetta, läsnäoloa. Kristinuskossa juuri tuota läsnäoloa luvataan: Immanuel, Jumala kanssamme, kaikessa hädässämme ja kärsimyksissämme.
Mitä tuumaat, miten toimit, kun Jumala vaikuttaa hiljenevän, ei vastaa rukouksiisi, kun Hän tuntuu kaukaiselta? Salattua tai kätkettyä Jumalaa meidän on vaikea hyväksyä, kestää. Häneen on vaikea luottaa. ”Totisesti sinä olet salannut itsesi, Jumala!” totesi profeetta Jesaja (45:15).
Jobin kertomus, ja koko Jobin kirja, on kamppailua kärsimyksen ja salatun Jumalan kanssa. Jobin vastoinkäymiset vievät hänet nopeasti, väistämättömästi törmäyskurssille salatun Jumalan kanssa. Ensi pyhän tekstissä Job julistaa kaksi, vaikeasti yhteen soveltuvaa, melkein päinvastaista totuutta Jumalasta. Toisaalta: ”Hän on voimallinen, hänen on oikeus, hänen on vanhurskaus. Koskaan hän ei tuomitse väärin.” Toisaalta: ”Nyt ei valoa näy, pilvet sen peittävät… Kaikkivaltiasta me emme voi tavoittaa.”
Toisaalta siis uskontunnustus siitä, että Jumala on kaikkivaltias, kaikkea hallitseva. Mikään kärsimys, hätä, tai takaisku ei tapahdu hänen sallimattaan. Toisaalta tämän kaikkivaltiaan Jumalan tahto, sekä kärsimyksemme syyt, ovat myös meiltä usein salattu, eikä Jumala ole velvoitettu antamaan meille syitä. Miksi kärsimme, joskus epäoikeudenmukaisesti tai järjettömästi? Jumala ei anna vastausta tai selitystä, ei Jobille eikä meillekään. Jobin kirja loppuu siihen, että vaikka Job on voittanut kaikki kärsimyksensä, hänen miksi-kysymyksensä jää vaille vastausta.
Suostutko sinä elämään ilman vastausta miksi-kysymyksiisi? Vai horjuttaako vastausten puute uskoasi ja luottamustasi Jumalaa kohtaan? Viekö vastausten vaatimus, ja niiden puute, sinut epätoivoon, masennukseen tai katkeruuteen? Silloin kun kärsimme, todella kärsimme, emme tarvitse syitä. Ne eivät lohduta. Mitä kärsivä ihminen tarvitsee? Halausta, käden puserrusta, myötätuntoista katsetta, läsnäoloa. Kristinuskossa juuri tuota läsnäoloa luvataan: Immanuel, Jumala kanssamme, kaikessa hädässämme ja kärsimyksissämme.
Miten tiedämme tämän? Ristin takia. Ristissä yhdistyy kaksi mysteeriä: 1) Jumala yhtyy kärsimykseemme, kokee syvimmän tuskamme ja häpeämme ja 2) samalla Jumala ei saa selitystä kärsimykseensä! ”Jumalani, Jumalani, miksi olet hylännyt minut (Mk 15:34)?”. Jumala kärsii, Jumala ei saa selitystä.
Vain kristinusko tarjoaa näin myötätunnontäyteisen, näin empaattisen, näin armollisen ja rakastavan Jumalan! Tätä Jumalaa lähetystyö juuri julistaa, sanoin ja teoin. Maailman kaikkeutta tarkastellessa Jumalan hyvyys, armo, rakastava läsnäolo on usein kätketty. Evankeliumin, siis ristin ja ylösnousemuksen julistuksessa tämä kätketyn, salatun Jumalan sydän paljastuu. Kätketystä Jumalasta, jolta ei saa selityksiä kärsimyksellemme, kuoriutuukin evankeliumin julistuksessa rakastava, armahtava Immanuel – Jumala kanssamme, hyvässä, huonossa ja koronassa.
Jaa artikkeli:Kirkkomme Lähetys julkaisee kesän aikana viikoittain kirjoituksen seuraavan sunnuntain jumalanpalvelustekstien pohjalta. Tavoitteena on luodata sitä, mitä nuo tekstit mahdollisesti antavan pohdintaan kirkon missionaarisuudesta. Tähän kirjoitukseen liittyvät raamatuntekstit voi lukea kirkkovuosikalenterista: https://www.kirkkovuosikalenteri.fi/kalenteripaiva/sunnuntai-7-6-2020/