ANJALALAISTEN MAITOTILALLISTEN Merja Rasin, 47, ja Teemu Mikkelän,46, elämässä kääntyi iso lehti 24. kesäkuuta 2024. Syntyi esikoinen, nyt jo 9-kuinen Helga.
Merja sanoo, että pitkäkestoisen odotusmatkan aikana varsinkin Tuomas-messut Inkeroisten kirkossa tulivat tärkeiksi. Niissä illoissa hän viestitteli vahvasti Jumalalle: Mikä on sinun tahtosi? Annatko meille lapsen?
Tuomas-messuja on järjestetty jo kolmen vuoden ajan, useimmiten Inkeroisten kirkossa. Merja on palvellut niissä joskus juontajana, joskus tekstien lukijana tai muussa vapaaehtoistehtävässä.
LÄHES KYMMENEN VUODEN lapsettomuuden jälkeen saatu rukousvastaus sai paikkakunnalla paljon huomiota, sillä maakuntalehti julkaisi syntyvien sarjassa Helgasta jutun. Luottamushenkilöt ja kirkkovieraat saivat muutaman kuukauden päästä oman piristyksensä yhteisiin tapaamisiin, kun vauva matkasi kopassa paikalle.
– Ei Helgasta voinut sanoa häiriötä olleen, sillä pikkuneiti oli harvinaisen rauhallinen ja sopeutuva – vaikka kopan ympärillä kuhinaa riittikin.
Kiitosaihe on ollut sekin, että lapsi on touhukkuuden ohella terve. Ei tarvita mitään erityistä ruokavaliota. Yhdeksänkymmenen lehmän maitotilalla lapsi on mukana miltei kaikessa. Erään tutkimuksen mukaan maatilaympäristö eläimineen, kissoineen ja koirineen on terveyttä vahvistava tekijä. Muutkin ovat tehneet Helgasta omia huomioitaan. Piispan tapaamisen yhteydessä Lehtomäen Elina sanoi panneensa merkille, että aina kun musiikki lähti soimaan, Helgan ilme muuttui. Olisiko taustalla kiinnostus musiikkiin, jota Merjan suvusta löytyy? Eno on korvakuulolta soittava pelimanni, kuten aikanaan myös vaari oli. Merja on itseoppineena tuntenut vetoa pianoon ja haitariin.
MERJAN OMAT JUURET johtavat kanta-Kouvolaan. Lapsuuskoti oli perusluterilainen, mutta varsinkin isovanhempien kautta hengelliset asiat ovat syöpyneet mieleen ”aina selvinä ja tärkeinä”. Tyttökerhossakin tuli käytyä, ja ennen 1999 Anjalaan muuttoa Merja ehti opiskella sähköasentajaksi, mutta myös nuorisotyötä yhteisöpedagogi AMK-tutkinnon kautta. Maatalousyrittämiseen ja karjatalousammattiin perehtyminen on tapahtunut työn ohessa.
Tällä hetkellä Merjan luottamustehtäviin kuuluvat oman seurakuntaneuvoston ohella toinen kausi kirkkovaltuustossa ja yhteisen kirkkoneuvoston varajäsenyys. Iltamenoja tuottavat myös sairaalasielunhoidon vastuuryhmä, Anjala-Inkeroisten kirkkopiiri, musiikkityön vastuuryhmä sekä useat maatalouteen liittyvät luottamustehtävät.
VAIKKA ARKI on täynnä hektistä tehtävästä toiseen kiiruhtamista, Merja kuvaa seurakuntasuhdettaan yhdellä sanalla: toivo. Siitä kumpuaa itselle uskoa, ja se on elämää kannatteleva voimavara silloin, kun on vaikeaa.
–Haluan nähdä seurakunnan kaikille kiireisille pysähdyspaikkana, jossa voi levähtää ja hiljentyä. Itselle messut ja ennen muuta ehtoollispöytä on paikka, jossa koen tulevani hoidetuksi.
–Aikaa ei jää paljoa Raamatun lukemiseen, mutta usein avatessani sen olen saanut sieltä juuri siihen hetkeen oikean, rohkaisevan sanan. Maailmantilanne ympärillä suorastaan kauhistuttaa, mutta haluan silti uskoa, että hyvä lopulta voittaa.
Äitiyslomalla ollessa Merja on voinut osallistua kokouksiin ja jumalanpalveluksiin tavallista helpommin. Normaalisti navettatöiltä kymmenen kirkkoon ehättäminen tekee tiukkaa.
Silloin apuna ovat radio, televisio tai muut striimit. Aika rientää siivillä, joten pitää muistaa tietoisesti huolehtia, ettei Helgan lapsuus ”vilahda ohi”. Se on hänelle tärkeä ja arvokas vaihe.
–Vanhemmuudesta puhutaan liian usein vain negatiivisia asioita korostaen. Silloin se hieno puoli, mitä itse olemme kokeneet, unohtuu. Oma merkityksensä on silläkin, mitä lapset aikanaan antavat vanhempien ikääntyessä.
MONIA PUHUTTAA juuri nyt Kouvolan seurakuntayhtymässä käynnissä oleva hallinnollinen muutosprosessi. Merja uskoo, että jollain aikavälillä päädytään yhteen seurakuntaan.
–Nyt ollaan liikkeellä hieman etuajassa, joten on aikaa tehdä parempia päätöksiä kuin jouduttaessa taloudellisten reaaliteettien edessä selkä seinää vasten. Otetaan vastuuta, näytetään esimerkkiä.
Jaa artikkeli: