Läheisen kuolema on yksi elämän raskaimmista kokemuksista. Se herättää monenlaisia tunteita ja ajatuksia. Apua ja tukea suruun voi löytyä Seinäjoen seurakunnan sururyhmistä.
Kun läheinen kuolee, on tärkeää, että jokaisella olisi joku turvallinen ja luotettava keskustelukumppani, jolle voi jakaa ajatuksiaan ja näyttää tunteitaan.
Seinäjoen seurakunta tarjoaa niin henkilökohtaista keskusteluapua kuin sururyhmiä, joissa osallistujat voivat puhua surustaan ja siihen liittyvistä tunteista.
– Sururyhmä on ennen kaikkea vertaistukiryhmä, jossa samassa elämäntilanteessa olevat ihmiset jakavat omia kokemuksiaan ja tuntojaan, kertoo Ylistaron kappeliseurakunnan diakoniatyöntekijä Annu Muukari.
Ryhmässä voi vapaasti kertoa ihan niin paljon tai vähän kuin haluaa, sillä ryhmäläisten kesken on vaitiolovelvollisuus.
– Parhaiten ryhmä toimii siten, että ryhmän jäsenet keskustelevat keskenään. Tosi tärkeää on myös se, että osaa kuunnella toista, ja saada siitä omia oivalluksia, toteaa Peräseinäjoen kappeliseurakunnan diakoniatyöntekijä Tarja Niemi.
Ryhmiä ympäri vuoden
Sururyhmiä järjestetään ympäri vuoden Seinäjoen seurakunnan eri alueilla. Ryhmiin otetaan yleensä maksimissaan kahdeksan henkilöä.
– Sururyhmään voi osallistua myös muualla kuin omalla paikkakunnalla, huomauttaa Seinäjoen alueseurakunnan pappi Sanna Ålander.
Yleinen suositus on, että ryhmään kannattaa tulla 3–6 kuukauden jälkeen läheisen kuolemasta.
– On tosi vaikeaa määritellä, että koska saa tulla, ja koska ei. Me suremme kovin eri tavalla, joten ryhmään voi tulla myöhemminkin, sanoo Nurmon kappeliseurakunnan diakoniatyöntekijä Katja Kankaanpää.
Tunteella mukana
Suruun ei ole kaavaa, vaan jokaisella suru etenee omalla tavallaan. Jollekin surusta tulee jokapäiväinen matkakumppani, jonka kanssa oppii ajan myötä elämään.
Surua voi ajatella matkana, jossa on ylä- ja alamäkiä. Siihen voi kuulua itkun, raivon, toivottomuuden ja pettymyksen lisäksi myös iloa ja naurua.
– Kyllä ohjaaja voi myös elää vahvasti mukana, ja olen itsekin jossain kohtaa pyyhkinyt kyyneleitä, Kankaanpää kertoo.
– Se on inhimillistä, että näytämme tunteitamme. Oma elämäntilanne pitää kuitenkin olla tasainen, eikä itsellä saa olla mitään suurta surua elämässä, jos sururyhmää aikoo pystyä vetämään, Ålander muistuttaa.
Usein ensimmäinen tapaamiskerta on vaativin niin ohjaajille kuin osallistujille.
– Ohjaajan pitää kuunnella tosi tarkasti kaikkien tarinat ja muistaa myös jatkossa, että kuka kertoi ja mitä, Niemi sanoo.
Jokainen suru on arvokas
Toisen kokemuksesta voi parhaimmillaan tulla rinta rinnan kuljettava silta omalle kokemukselle, niin että sururyhmästä muodostuu kasvun paikka, tie uuteen ehyempään elämään.
– Paras palaute on ollut se, että sururyhmästä on jäänyt ystävyyssuhteita ryhmän jäsenten välille, Niemi kertoo.
Seurakunnallisen sururyhmän erityispiirre muihin vastaaviin verrattuna on hengellisten kysymysten esilläpito ja kristillisestä uskosta nousevan toivon näköalan läsnäolo.
– Ei kannata ajatella, että oma suru olisi liian pieni, vaan jokainen suru on omanlaisensa ja arvokas. Kaikki ovat tervetulleita, Ålander painottaa.
Sururyhmät
Sururyhmät on tarkoitettu kaikille, jotka kantavat surua läheisen ihmisen kuoleman vuoksi. Ryhmä tarjoaa mahdollisuuden keskustella ja käydä läpi menetykseen ja suruun liittyviä asioita ja tunteita. Ryhmässä voi luottamuksella keskustella ja kuunnella, jakaa ajatuksiaan tai olla vain hiljaa. Sururyhmät ovat maksuttomia. Lisätiedot Seinäjoen seurakunnan sururyhmien kokoontumisista osoitteessa www.seinajoenseurakunta.fi/sururyhma