Tansania: Kolme syytä tukea teologista koulutusta

Kirkkomme Lähetyksen Puheenvuoroja palstan tunnuskuva, jossa kaksi kättä yhdessä ja maapallo taustalla.

Tansaniassa on maailman toisiksi suurin luterilainen kirkko 7,9 miljoonalla jäsenellään, uutisoi Luterilainen maailmanliitto viime kesänä. Edelle nousee vain Etiopian Mekane Yesus -kirkko. Mihin näin suuret kirkot tarvitsevat suomalaisia?

Yksi tärkeä lähetystyön muoto nykypäivänä on tukea kirkkojen työntekijöiden koulutusta. Tansaniassa Lähetysseura tekee sitä muun muassa antamalla stipendejä korkeakouluopintoihin ja tukemalla Mwanzan kaupungissa sijaitsevaa Nyakaton raamattuopistoa sekä taloudellisesti että lähettämällä opistoon suomalaisia opettajia. Tällä hetkellä siellä opettavat pastorit Hanna Oja-Nisula ja Kari-Antti Kitunen sekä musiikinopettaja Hanna Martikainen.

Miksi yksi maailman suurimmista kirkoista sitten tarvitsee tukea teologiseen koulutukseen? Seuraavassa kolme näkökulmaa asiaan.

Kasvava kirkko tarvitsee koulutettua työvoimaa

Tansanian luterilaisen kirkon jäsenmäärä kasvaa nopeammin kuin koulutettujen työntekijöiden määrä. Valtion sääntöjen mukaan oppilaitoksilla täytyy olla tietty määrä akateemisen tutkinnon saaneita työntekijöitä, jotta uusia teologeja voidaan edes kouluttaa.

Nyakatossa ylemmän opistotason opettajilla täytyy olla vähintään kandidaatin paperit, mutta korkeakoulutus on alueella vielä suhteellisen harvinaista. Lähetysseuran työntekijöitä on siis kutsuttu opiston opettajiksi vahvistamaan sen akateemista tasoa.

Mimii Brown Mziray, Nyakaton raaamattuopiston rehtori Tansaniassa
Lähetysseuran stipendiaattina opiskellut Mimii Brown Mziray vihittiin papiksi yhtenä ensimmäisenä hiippakuntansa naispappina vuonna 2011. Vuodesta 2018 hän on toiminut Nyakaton raamattuopiston rehtorina.

Opiston rehtori Mimii Brown Mziray sanoo, että tansanialaisia teologeja valmistuu koko ajan enemmän, mutta moni heistä haluaa opiskella mahdollisimman pitkään. Opistolla ei olisi vielä varaakaan palkata tarpeeksi korkeakoulutettuja teologeja.

– Suomalaiset laajentavat näkökulmia opetuksessamme, mutta myös Lähetysseura pysyy paremmin perillä Nyakaton kuulumisista, kun suomalaiset työntekijät voivat itse kertoa kokemuksistaan, Mziray sanoo.

Opetuksen tasoa vahvistaa myös tansanialainen emerituspiispa Elisa Buberwa, joka opettaa opistolla osa-aikaisesti. Hän on jo 71-vuotias ja toimi piispana Bukoban alueella. Hän muistaa, miten alemman tason tutkinto teologiasta oli aikoinaan iso juttu. Nyt moni suorittaa maisterinopinnot joko Tansaniassa tai ulkomailla.

Emerituspiispa Elisa Buberwa
Emerituspiispa Elisa Buberwan mukaan maan yleisen koulutustason nousu tarkoittaa sitä, että myös kirkko tarvitsee yhä enemmän hyvin koulutettua työvoimaa.

Buberwa pitää kehitystä luonnollisena jatkumona.

– Trendi on, että yhä useampi ihminen on kiinnostunut korkeammasta koulutuksesta teologiassa. Se ei ole yllättävää, koska maan yleinen koulutustaso nousee koko ajan, Buberwa kertoo.

Koulutustason kasvu tarkoittaa myös sitä, että kirkon täytyy valmistautua palvelemaan entistä koulutetumpaa väestöä. Se on Buberwan mielestä olennaista. Ja koska koulutus on kallista, eri maiden kirkkojen on hyvä tukea toisiaan.

– Skandinavian maat ja Saksa ovat hyviä maita saada tukea teologiseen koulutukseen, koska ne ovat luterilaisia. Mutta ne eivät ole ainoita. Maailma pienenee sellaista vauhtia, että toisilta oppiminen tulee koko ajan tärkeämmäksi, Buberwa sanoo.

Hän opiskeli itsekin pari vuotta Yhdysvalloissa ja ymmärsi siellä, mitä kansainvälinen yhteisö merkitsee. Ensin Buberwa ajatteli olevansa vain hyötyjä – joku, joka sattui saamaan stipendin ja pääsee tekemään ilmaiseksi maisterintutkinnon. Yliopistolla hänelle valkeni, että koko akateeminen yhteisö perustuu kansainvälisyyteen.

– Kaikki toivotettiin tervetulleiksi. Meidät afrikkalaiset yhtä lailla kuin aasialaiset ja eteläamerikkalaiset. Yliopisto hyötyi vaikutteista ympäri maailmaa.

Samasta syystä Buberwa pitää tärkeänä, että Lähetysseura tukee Nyakatoa nimenomaan lähettämällä ihmisiä.

– Emme tarvitse vain rahaanne, vaan läsnäoloanne. Vain siten voimme yhdessä muuttaa maailmaa.

Menestysteologia houkuttelee ihmisiä

Tansaniassa alkoi iso uuskarismaattisuuden buumi 1980-luvulla. Lähetysseuran työntekijä ja väitöskirjatutkija Lotta Gammelin on perehtynyt suosittuihin uuskarismaattisiin kirkkoihin Tansaniassa. Hän on sitä mieltä, että niiden suosion nousun ajoittuminen kohdakkain terveyspalveluiden romahtamisen kanssa ei ole sattumaa.

– Afrikkalainen uskonnollisuus on hyvin käytännönläheistä. Jotkut menevät sairaalan sijasta tällaiseen kirkkoon hakemaan parannusta. Luterilaisessa teologiassa tarvittaisiin vastauksia sairauksiin ja parantumisiin.

Uuskarismaattisissa kirkoissa ei itsessään ole mitään vikaa, mutta joihinkin niistä liittyy ongelmallista vallankäyttöä. Jos kirkko syntyy johtajan omasta hengellisestä visiosta, niin on tyypillistä, että johtaja kehittää teologian itse.

Julkisuudessa on ollut esimerkiksi Moshin turma helmikuussa 2020, jossa ihmisiä tallautui kuoliaaksi rynnätessään hakemaan siunatuksi sanottua öljyä. Kirkoissa saatetaan myös antaa lupauksia rikastumisesta.

– Luterilaisella kirkolla on Tansaniassa huoli jäsenien liukumisesta uuskarismaattisten kirkkojen puolelle, mutta ennen kaikkea huoli siitä, että joissain kirkoissa ihmisten uskoa voidaan käyttää hyväksi, Lotta Gammelin sanoo.

Emerituspiispa Buberwa allekirjoittaa tämän. Uusien kirkkojen johtajilla keinot ovat monet, hän sanoo. Karismaattiset johtajat saavat väen vakuutettua, että juuri tässä seurakunnassa saa enemmän siunausta, parantuu sairauksista ja bisnekset alkavat kukoistaa.

– Pienemmissä kirkoissa pystytään myös olemaan lähempänä seurakuntalaisia. He käyvät ihmisten luona usein ja pitävät omansa lähellä, Buberwa kuvailee.

Hän ei pidä siitä, kun luterilaisesta kirkosta ihmisiä siirtyy pienempiin kirkkoihin mutta korostaa, ettei ilmiön päivittely auta.

– Yhteiselon avain on avoimuus. Emme voi vain sanoa, että me olemme oikeassa ja joku muu väärässä. Sellainen ei ole auttanut maailmassa ennen eikä auta nytkään.

Luterilaisuus säilyy Buberwan mukaan kyllä, kunhan ihmiset pysyvät kartalla siitä, mitä maan uskontokentässä ja toisaalta koko maailman uskonnollisuudessa tapahtuu. Siihenkin auttaa laadukas teologinen koulutus.

– Koulutus lisää avoimuutta ja itsevarmuutta niin ihmisissä kuin yhteisöissä. Koulutettu ihminen ymmärtää ilmiöiden taustoja ja näkee kehityksen haitat ja hyödyt.

– Yhteiselon avain on avoimuus. Emme voi vain sanoa, että me olemme oikeassa ja joku muu väärässä. Sellainen ei ole auttanut maailmassa ennen eikä auta nytkään.

piispa Buberwa

Myös rehtori Mimii B. Mziray painottaa koulutuksen vaikutusta koko Tansanian luterilaisen kirkon tulevaisuuteen.

– Kun sekä oppilaitoksissa että kirkon hallinnossa on tarpeeksi koulutettuja ihmisiä, kirkko kasvaa paitsi jäsenmäärältään suureksi, myös tavoittavaksi ja kestäväksi, hän summaa.

Teologia kehittyy vuorovaikutuksessa

Kuten piispa Buberwa sanoi, akateeminen maailma elää kansainvälisestä yhteisöstä. Näin on myös Nyakaton raamattuopiston teologisessa koulutuksessa. Opiston akateemisesta tasosta vastaava opettaja on viime vuodet ollut Lähetysseuran työntekijä Hanna Oja-Nisula.

Nyakaton opettajat Hanna Martikainen (vas.) ja Hanna Oja-Nisula.
”On hienoa olla mukana nuoren kirkon kasvun ihmeessä ja sen kipuiluissa”, sanoo lähetystyöntekijä Hanna Oja-Nisula (oik). Hän on työskennellyt Nyakaton raamattuopistossa vuodesta 2012 ja vastaa nykyisin sen akateemisesta tasosta. Hanna Martikainen opettaa Nyakatossa musiikkia.

Hänen mukaansa opetukseen vaikuttaa enemmän opettajan persoona kuin kansalaisuus, mutta pelkkien ulkomaalaisten opettajien voimalla ei koulutettaisi hyviä teologeja. Lähtökohdat ovat niin erilaiset.

Esimerkiksi perinteinen ajatus siitä, että miehellä voi olla monta vaimoa, vaikuttaa tansanialaisten käsityksiin avioliitosta. Suomi ei enää ole kristillisen yhtenäiskulttuurin maa, mutta kristilliset arvot vaikuttavat moraalikäsityksiimme.

Oja-Nisula oppi kulttuurisidonnaisuudet itsekin kantapään kautta.

– Nolottaa, miten omasta maailmastani lähdin opettamaan aikoinaan. Koko ajan tajuan enemmän siitä, miten opetuksesta voi tehdä relevanttia tansanialaiseen kontekstiin, hän kertoo.

Oja-Nisula on työskennellyt Nyakaton raamattuopistossa vuodesta 2012 ja opetti aluksi nuorisotyötä. Jo käsitys nuoriso-termistä paljastui pian kulttuurisidonnaiseksi.

– Minulle oli itsestään selvää, että nuorisotyö koskettaa nuoria, noin 13–20-vuotiaita. Meni jonkun aikaa, että ymmärsin puhuvamme ihan eri ihmisistä. Opiskelijoiden ajatuksissa olivat 18–45-vuotiaat ihmiset, Oja-Nisula muistelee.

Toinen kulttuurisidonnaisuus liittyi perhekäsitykseen. Se tuli ilmi, kun Oja-Nisula kävi opiskelijoidensa kanssa läpi lapsen kehitysvaiheita. Opiskelijat olivat kasvaneet laajoissa perheissä, mikä eroaa länsimaisesta ydinperheajatuksesta.

– Olen paitsi opettanut, myös itse oppinut valtavasti. Kysymykset oppilaideni arjessa ovat toisenlaisia kuin suomalaisessa arjessa, joten myös tulkinnat teologiasta ovat uudenlaisia.

Samaa sanoivat opistossa pitkään opettaneet pastorit Riitta ja Olavi Heino.

– Aina opiskelijat kysyivät jotain, mitä ei olisi osannut odottaa. Raamatun tutkimus tansanialaisten kanssa oli itsellekin innostavaa ja rakentavaa, Riitta Heino kertoi muutama kuukausi eläkkeelle jäämisensä jälkeen.

Naisteologien raamattupiiri Tansaniassa kokoontuu puden siimeksessä
Riitta Heino opettaa teologiaa opiskelevia naisia torstaisin järjestettävässä raamattuhetkessä

Emerituspiispa Buberwa tuo esiin perinteisten uskomusten vaikutukset. Hänen mukaansa erityisesti kriisitilanteissa monet sekoittavat uskontojen elementtejä. Suurin osa ihmisistä kertoo olevansa joko kristittyjä tai muslimeja, mutta pinnan alla elää silti vanhoja tottumuksia. Sairaana saatetaan hakeutua lääkärin lisäksi perinteiselle parantajalle.

Kirouksiin uskominen ja noituus ahdistavat Buberwan mukaan ihmisiä. Ne eivät vaikuta vain yksilöiden vaan myös yhteiskunnan tasolla, sillä ne estävät maan kehittymistä. Tällainen viitekehys vaikuttaa siihen, miten asioista kannattaa kirkossa puhua.

Vahvojen perinteisten uskomusten takia teologisessa koulutuksessa korostetaan, että kirkkoon liittyneen täytyy elää uskollisesti kristittynä.

– Varoitamme opiskelijoita siitä, että vaikka joku sanoisi hylänneensä vanhat tavat ja uskomukset, se ei välttämättä pidä paikkansa, Buberwa kertoo.

Tällaisen kontekstin ymmärtävät parhaiten tansanialaiset opettajat. Mitä annettavaa länsimaisilla opettajilla sitten on, etenkin kun meidän omista kirkoistamme erotaan kovaa vauhtia? Buberwan mielestä yksi arvo on itsekkyyden vastustaminen.

Vaikka eurooppalaiset eivät enää käy niin paljon kirkossa, heillä on Buberwan mukaan ilmiselvästi kristillinen sydän. Se näkyy esimerkiksi auttamishalussa.

– Täällä on moni rahan ja materian perään, mutta kristillisyys toimii itsekkyyttä vastaan.

Länsimaissa ajatellaan, että Afrikan maissa nimenomaan autetaan lähimmäisiä, mutta Buberwa näkee tilanteen toisin.

– Länsimaissa asuvat lahjoittavat ulkomailla tehtävään hyväntekeväisyyteen valtavasti rahaa. Se on mielestäni todiste kristillisestä rakkaudesta, Buberwa sanoo ja vie käden sydämelleen.

Infoa:

Nyakaton raamattuopisto

Victorianjärven itäinen hiippakunta perusti Nyakaton raamattuopiston runsas kymmenen vuotta sitten Suomen Lähetysseuran ja Oulun hiippakunnan tuella. Lyhyessä ajassa raamattukouluna aloittaneesta oppilaitoksesta on kehittynyt alueellinen koulutuskeskus, jossa koulutetaan evankelistoja ja seurakuntatyöntekijöitä omaan hiippakuntaan ja diploma-tason pappeja viiteen muuhunkin hiippakuntaan.

Koko Tansaniassa luterilaisella kirkolla on vain kolme tällaista alueellista koulutuskeskusta. Korkeakoulutason tutkintoja voi suorittaa kirkon yliopistoissa Makumirassa ja Iringassa. 
Kuoro laulaa Nyakaton koulun valmistujaisissa 2019 Tansaniassa
Juhlassa kuin juhlassa laulaa kuoro – niin myös Nyakaton uusien tilojen käyttöönotossa vuonna 2019.

edit: Viimeisen kuvan kuvateksti on korjattu klo 17.45. Ensimmäisessä kerrottiin väärästä juhlasta: “Laulu raikasi Nyakaton raamattuopiston valmistujaiskulkueessa lokakuussa 2019. Opistossa koulutetaan Lähetysseuran tuella pappeja, evankelistoja ja seurakuntatyöntekijöitä.”

Jaa artikkeli: