Oonko mäkin siellä?

Henkisyyttä ja mielenrauhaa -kirjan kansi

Elina Hellqvist ja Jyri Komulainen ovat toimittaneet kirjan “Henkisyyttä ja mielenrauhaa: Aasian uskonnollisuus länsimaissa”. Tässä uskontojen kohtaamisen asiantuntijana kirkkohallituksessa toimivan Timo-Matti Haapiaisen arvio kirjasta.

Henkisyyttä ja mielenrauhaa -kirjan lukeminen toi mieleen toisen teoksen otsikon. Edesmenneen Matti Nykäsen lausahduksia on koottu kirja nimeltään Missä me ollaan ja oonko mäkin siellä? Kysymys on osuva ihmiselle, joka haluaa tuntea ja ymmärtää maailmaa ympärillään sekä arvioida omien käsitystensä sisältöjä ja juuria. Henkisyyttä ja mielenrauhaa antaa perusteita tämän kysymyksen pohtimiseen.

Kirjan ovat toimittaneet tätä Kirkkomme lähetys -lehteä julkaisevan Kirkon lähetystyön keskuksen vs. johtaja Elina Hellqvist ja Kirkon tutkimuskeskuksen tutkija, dosentti Jyri Komulainen. Kirjoittajien näkökulmat ja tyylit poikkeavat toisistaan suuresti. Mukaan mahtuu muun muassa tilastoja, historiaa, uskontotiedettä, teologista reflektiota ja henkilökohtaisen hengellisen tien kuvauksia. Välillä katsotaan isoa kuvaa objektiivisesti, välillä yksityiskohtia persoonallisella otteella ja välillä yritetään nähdä näiden molempien taakse. Tämä vaihtelu on monimuotoisen aiheen käsittelyn kannalta etu. Kirjan kuvaamat ilmiöt elävät suurissa aatehistoriallisissa linjoissa mutta myös ja ennen kaikkea yksittäisten ihmisten ja yhteisöjen arjessa.

Perusasenne kohdallaan

Kirjan toimittajien kirjoittama tiivis johdanto määrittelee kirjan taustan, tavoitteet, rakenteen ja sisällöt selkeästi. Merkittävää on tekstien perusasenteen määritteleminen. Kirjoittajat pyrkivät olemaan tarkastelukohteilleen suopeita ja välttämään erilaisten perinteiden ja ilmiöiden arvottamista. Nähdäkseni kirjoittajat onnistuvat tässä.

Varsinaisten artikkelien osuus alkaa paneutumisella keskeisten uskonnollisten ja henkisten ilmiöiden juuriin ja tämän päivän ilmentymiin. Kirkon tutkimuskeskuksen tutkija, dosentti Kimmo Ketola pureutuu moderniin joogaan ja meditaatioon, Helsingin yliopiston uskontotieteen väitöskirjatutkija, FM Ville Husgafvel mindfulnessiin ja Kirkon tutkimuskeskuksen tutkimuskoordinaattori, TM Jussi Sohlberg länsimaisen esoterian ja Aasian uskontojen kosketuspintoihin.

Seuraavat kolme artikkelia peilaavat kirjan teemoja teologian keinoin. Jyri Komulainen avaa valaistumisen käsitettä eri uskontoperinteiden ja kristillisen teologian näkökulmista. Hiljaisuuden ystävien edellinen toiminnanjohtaja, TT, AmO Mika K T Pajunen esittelee kristillisen spiritualiteetin monimuotoisuutta historiassa ja tässä ajassa. Elina Hellqvist pureutuu monipuolisesti pyhään. Epilogina toimii Pekka Yrjänä Hiltusen monitasoinen kertomus omasta tiestään.

Omaa vai vierasta?

Artikkelit piirtävät kuvan ajasta, jossa ihmiset ja ajatukset liikkuvat nopeammin kuin koskaan ennen. Nämä antautuvat tai ajautuvat vuorovaikutukseen keskenään ja synnyttävät uusia ilmiöitä. Kirjan artikkelit osoittavat, että Aasian uskonnot ovat läntisessä maailmassa paljon muuta kuin puhdasta tuontitavaraa. Joogan, mindfulnessin ja vastaavien ilmiöiden juuret ovat toki Aasiassa, mutta suomalaiseen arkeen asettuneissa ja jatkuvasti kehittyvissä muodoissaan ne pitävät sisällään myös paljon läntisiä vaikutteita.

Kirja osoittaa keskeisten käsitteiden, kuten pyhä, jooga, meditaatio, mindfulness tai mystiikka, laveuden. Esimerkiksi jooga on taipunut niin vastakulttuuristen pyrkimysten kuin markkinatalouden palvelukseen ja osaksi sekä uskonnon harjoittamista että maallistuneen ihmisen hyvinvointipyrkimyksiä. Yleiskäsitteiden sijaan ympäristöönsä tutustuvan ihmisen on siksi hyvä tutustua siihen käsitysten ja käytäntöjen kirjoon, joka näiden alla elää. Lopulta havainnointi vie yksittäisiin ihmisiin ja heidän käsityksiinsä. Kirja rohkaisee tekemään havaintoja elämästä ympärillämme vuorovaikutuksen kautta ja oppimaan. Kuten Hiltunen toteaa: ”On äärimmäisen kiinnostavaa koettaa kuulla, minne ja miten toinen ajattelee olevansa menossa. Kuunnellessa saattaa oppia jotakin ihmisenä olemisesta.”

Tilaa omille oivalluksille

Kirja vie lukijansa havaittavissa olevan maailman ilmiöiden pohjalta syntyvää tilannekuvaa pidemmälle. Uskonnollisiin perinteisiin luontevasti kuuluva todellisuuden perusteisiin ulottuva pohdinta näkyy niissä ilmiöissä, joita kirja esittelee. Eri perinteet tarjoavat erilaisia näkökulmia ja erilaisia vastauksia. Joistain on aavistettavissa samansuuntaisuus, jotkut ovat keskenään oleellisesti erilaisia. Kirjassa näkökulmat keskustelevat keskenään tavalla, joka tarjoaa tilaa lukijan oivalluksille.

Mutta oonko mäkin siellä? Tähän kysymykseen lukijan on vastattava itse. Kirja tarjoaa prosessiin puitteet ja peilin. Minkälaisten vaiheiden kautta olen itse tullut siihen, missä olen? Ketä olen seurannut? Keneltä olen omaksunut vaikutteita? Miksi olen tehnyt valintani näin? Asetunko dialogiin?

Lähempänä kuin arvaatkaan

Kirjan ensisijainen fokus on muualla kuin kristillisessä missiossa, mutta sen luoma tilannekuva ja reflektio ovat äärimmäisen arvokkaita kaikille kristinuskon ja lähetyksen ystäville. Kirja ilmestyi samoihin aikoihin kuin Suomen evankelis-luterilaisen kirkon piispainkokous hyväksyi uskontodialogia käsittelevän asiakirjan Suuntaviivoja uskontojen kohtaamiseen. Asiakirja muistuttaa, että uskontodialogi on myös osa kirkon kokonaisvaltaista missiota.

Kristinuskon näkökulmasta on hyvä muistaa, että kirjassa esitellyt ilmiöt vaikuttavat myös kristinuskon sisällä. Konkreettisena esimerkkinä tästä on Jyri Komulaisen huomio siitä, että ’valaistuminen’ on erittäin monelle suomalaiselle – siis myös useille evankelis-luterilaisen kirkon jäsenille – paljon ymmärrettävämpi käsite kuin ’vanhurskauttaminen’. Tämä havainto edellyttää johtopäätöksiä. On hyvä muistaa, että jo Raamattu tarjoaa kristilliselle puheelle rikkaamman ja ympäristöön sopeutuvaisemman käsitevaraston kuin usein tullaan ajatelleeksi.

Tutustuminen itselle aiemmin vieraisiin ilmiöihin johtaa arvioimaan omien käsitysten juuria. Tämän arvioinnin myötä omaksi, tutuksi luullusta perinteestä voi löytyä paljon opittavaa. Elina Hellqvist kiinnittää tekstissään huomiota muun muassa siihen, kuinka yhteisöllisyys, kokemuksellisuus ja kehollisuus ovat jääneet vähälle huomiolle suomalaisessa luterilaisuudessa – ja juuri näitä moni etsii muista perinteistä, vaikka ne olisivat löydettävissä kristinuskonkin rikkaasta perinteestä, jota Mika K T Pajunen puolestaan artikkelissaan avaa.

Missä me siis ollaan ja oonko mäkin siellä? Kirjan kirjoittajat ovat tehneet palveluksen tätä kysymystä pohtiville ihmisille. Sujuvasti luettava kirja tarjoaa paljon pohdittavaa, ja artikkeleiden kirjallisuusluettelot tarjoavat polunpäitä asioiden laajempaan tutkimiseen.

Jaa artikkeli: