”Hyvä Paimen”

PaImen ja lampaita veden äärellä

Paimen. Mikä mielikuva sinulle nousee paimenesta? Itse kuvittelen lempeän, vahvan, hyväntuulisen maalaismiehen, joka hellästi hoivaa söpöjä, pehmeitä lampaitaan. Näin luulin, ennen kuin kuulin kuvauksen oikean paimenen työstä.

Se meni näin: ”Yksi paimenen tärkein tehtävä on säännöllisesti desinfioida lampaansa. Paimen joutuu käymään lampaansa kimppuun, painimaan sen rajusti maahan, kantamaan riuhtoilevan lampaan desinfiointisäiliön äärelle. Sitten paimen, jaloista pidellen, upottaa lampaan pää edellä epämiellyttävään desinfiointiliuokseen, pidellen sen useamman sekunnin liuoksessa. Paimen nostaa lampaan ylös hetkeksi, jotta se saisi henkeä, kastaakseen sen uudelleen liuokseen. Tämä toistuu kolme, neljä, viisi kertaa, lampaan terveystilan ja tarpeen mukaan.”

Huh huh! Kovakouraista, karua kohtelua. Sellainen tunne, että meinaa kuolla. Kiehtooko? Kiinnostaako? Onko kivaa? Johanneksen evankeliumin kymmenennessä luvussa Jeesus sanoo: ”Minä olen tullut antamaan elämän, yltäkylläisen elämän. Minä olen hyvä paimen, oikea paimen, joka panee henkensä alttiiksi lampaiden puolesta.”

Haluatko yltäkylläisen elämän? Jos haluat, niin suostutko kohtaamaan todellisen, elävän Jumalan juuri niin kuin Hän oikeasti on, eikä niin kuin toivoisit Hänen olevan? Eli suostutko suhtautumaan Jumalaan, Jeesukseen, paimenena ja itseesi lampaana? Jos et suostu tähän, voit nauttia hyvää elämää, mukavaa elämää, jopa rikasta elämää, mutta voit jäädä Jeesuksen tarjoamasta yltäkylläisestä elämästä paitsi. Aika väkevä väite! Mitä tarkoitan?

Jos haluat aidosti tutustua johonkin, täytyy antaa kyseisen henkilön kertoa itsestään ja hyväksyä tämä itseilmoitus. Et voi väittää, ”no, sä väität olevasi rasittunut, ylipainoinen, lyhyt, keski-ikäinen yksinhuoltaja, mutta mä mieluummin ajattelisin sua pirteänä, hoikkana, pitkänä, kaksikymppisenä urheilijana.” Jos haluat aidon suhteen toisen ihmisen kanssa, täytyy hyväksyä hänet niin kuin hän on, eikä muokata häntä mielikuvituksessasi mieluisammaksi.

Jos Jumala on elävä todellisuus ja persoona, Isä Poika ja Pyhä Henki, joka haluaa parastasi ja kaipaa aitoa suhdetta kanssasi, silloin oleellista on kuunnella Hänen ilmoitustaan itsestään, eikä ladella omia toivomuksia. Jumalan persoona on moniulotteinen, Hän on loputtoman rikas mysteeri.

Älä luo hänestä toivomuksiesi mukaista, yksiulotteista sarjakuvahahmoa! Johannes 10: ”lampaat kuuntelevat hänen ääntään — ja seuraavat häntä, koska tuntevat hänen äänensä.” Lampaina, meidän tulee kuunnella tarkkaan, huolellisesti, kaikkea, mitä hyvä paimen sanoo, hyväksyä se, rypyt ja raadollisuus kaikkineen, eikä puhua päälle väittäen, ”Mutta kun…”. Mutta “kun:in” jälkeen seuraa vaan oma mielikuvituksesi luomus, ei oikea paimen.

Jeesus sanoo: ”Minä olen hyvä Paimen, oikea Paimen. Minä olen tullut antamaan elämän, yltäkylläisen elämän.” Oikea paimen ei ole kiltti, hän ei ole nynny, joskus hänen kohtelunsa tuntuu rajulta, ei kovin rakastavalta. Kun Jeesus kutsuu meitä lampaiksi, se ei ole imarteleva kehu. Sori vaan, mutta lammas on tyhmä, avuton, ilman huolenpitoa se väistämättä eksyy ja kuolee nälkään. Hengellisesti, kun olemme lampaita, emme itse löydä tietä turvaan, kotiin, Jumalan luo. Emme voi pelastaa itseämme. Ja kun paimen, rakkaudessaan, etsii ja pelastaa meidät, valitamme että jos Hän rakastaisi meitä, niin ei antaisi meidän kärsiä näin paljon.

”Minä olen hyvä paimen, oikea paimen. Minä olen tullut antamaan elämän, yltäkylläisen elämän.” Oikea paimen ei lupaa vaivatonta elämää ilman kärsimyksiä. Hän ei myös lupaa selittää kaikkia syitään sinulle. Ei, sen sijaan voit luottaa paljon parempiin lupauksiin: Psalmi 23 ”Vaikka minä kulkisin kuoleman laaksossa, en pelkäisi mitään pahaa, sillä Sinä olet minun kanssani. Sinä suojelet minua kädelläsi, johdatat paimensauvallasi.” Voi olla, että Hänen paimensauvansa pökkiminen ei tunnu mukavalta, et ymmärrä Hänen johdatustaan, et pidä asioista, joita Hän sallii. Älä hätäile, älä hötkyile! Pysy paikoillasi, kuuntele, suostu kuuntelemaan ja luottamaan Hänen väkevään rakkauteensa, Hänen hämmentävään hyvyyteensä.  

Miksi tarvitsemme hyvää paimenta? Koska ilman häntä eksymme, näännymme, kuihdumme, kuolemme, vailla turvaa ja yltäkylläistä elämää. Evankeliumi, jota kirkko on kautta aikojen lähetystyössä julistanut, kiteytyy Johannes Kastajan kuvaukseen Jeesuksesta: ”Katsokaa, Jumalan karitsa, joka ottaa pois maailman synnit.” Palaan alkukertomukseeni. Miten Jeesus, hyvä paimen, puhdistaa meidät? Ei kastamalla meitä desinfiointiliuokseen, vaan kastamalla meidät itseensä; tai pikemminkin, suostumalla itse karitsaksi ja syntisten ihmisten karuun kohteluun, jopa ristinkuolemaan.

Hän ”panee henkensä alttiiksi lampaiden [siis sinun ja minun] puolesta.” Siksi on turvallista luottaa häneen. Kiinankielen sanamerkki ”vanhurskas” vihjaa tästä. Kiinaksi ”vanhurskas” merkissä on kaksi osaa: alaosassa on ”minä”, yläosassa on ”karitsa”. Kristittyinä näemme tässä vahvan symboliikan: Kun Jumalan karitsa, Jeesus Kristus, peittää minut itsellään, olen vanhurskas, saan yltäkylläisen elämän. Tulevina perjantai-aamuina avaan lisää Johanneksen evankeliumin teksteistä Jeesuksen häkellyttävää hyvyyttä.

Rukoilemme: Rakas taivaallinen Isä, kiitos Jeesuksesta, hyvästä paimenesta, joka näkee koko laumansa eikä koskaan kadota silmistään yhtäkään. Suo meidänkin jokaisen kuulua hänelle, kun hän kutsuu meitä missä olemmekin, etsii meitä, kun eksymme ja antaa meille yltäkylläisen elämän. Aamen

Jaa artikkeli: