Suomi on taas täynnä kesätapahtumia, ja heinäkuun ensimmäinen viikonloppu oli hengellisten kesäjuhlien superviikonloppu. Etsin sosiaalisen median kautta joukon tapahtumissa kävijöitä, ja kysyin heidän tunnelmiaan. Mitä sait evääksi tulevaan vuoteen? Lue koko sarja!
Kauhavan herättäjäjuhlat järjestettiin 2.-4.7.2021 virtuaalisina. Mauno Nivala, Tuula Paasivirta ja Leena Väyrynen-Si kertovat ajatuksiaan juhlilta.
Mauno Nivalalle herättäjäjuhlat olivat sekä murheen että yhteyden kokemus
Kauhavan herättäjäjuhlien järjestäminen on minulle tunnetasolla ensisijaisesti murheen kokemus. Kun hurskaasti on totuttu suunnittelemaan ajatuksella: ”…jos Jumala suo, pidetään juhlat…”. Vahva myötätuntoni on kauhavalaisten puolella. Pohdin, miltä tuntuu kahteen kertaan, peräkkäisinä vuosina, järjestellä isoa tapahtumaa, jonka toteutumista alkuperäisessä muodossa Jumala ei suonut!
Toiveikkaana rukoilen kauhavalaisten puolesta edelleen ja mielenkiinnolla odotan, mitä hyvää heille tulevaisuudessa ylhäältä annetaan.
Herättäjäjuhlat olivat nyt hajallaan olevan väen kokoontuminen eri paikoissa. Minä ajoin autolla kuuden tunnin päähän vuokramökkiin, jossa kahden pariskunnan voimin veisasimme. Ajoin, koska juhlamatka on ollut osa herättäjäjuhliani vuodesta 1963 alkaen.
Kauhavan herättäjäjuhlat olivat minulle yhteyden juhlat neljällä tavalla:
– Tunsin yhteyttä muihin eri tahoilla kodeissa, mökeillä, veneissä tai pihaherättäjäjuhlia viettäviin.
– Ajattelin kuolleita, poisnukkuneita, perille päässeitä. Iäisyysasioita. Kauhavan juhlilla oli valkoisten ristien taideteos. Idean taiteilija oli saanut Nivalan sankarihautausmaan valkoisista risteistä. Kauhavan lentotukikohtaan on jäänyt kymmeniä sotilaslentäjiä palaamatta.
– Pohdin yhteyksiäni Namibiaan, muihin Afrikan maihin, Inkerin kirkkoon, Eestin kirkon seurakuntiin. Herättäjäjuhlilla korostui kansainvälisissä asioissa diakoninen ja muu käytännön vastuu. Erityisesti ilmastoasiat ja kirkon perheneuvontatyö jäivät mieleen. Kotimaan asioissa lisäksi nuorten ja perheiden mielenterveysasiat.
– Juhlien päätöspuheessa kertautui vielä aavistus yhteydestä Kristukseen. Hän suojaa, Hän vie perille.
Kiitos Kauhavan juhlien tekijöille, Körttiradiolle ja Herättäjä-Yhdistyksen työntekijöille!
Teksti: Mauno Nivala
Jumalan siipien suojaa kutsuminen tuo Tuula Paasivirralle turvaa
Ensimmäiset Herättäjäjuhlat, joilla olin mukana, olivat vuoden 1988 juhlat Mäntsälässä. Muistan, kun vesisateessa juostiin läheiselle koululle. Kovat penkit jäivät mieleen. Viimeksi livenä eli läsnä ollen olen ollut 2016 Vantaan Herättäjäjuhlilla. Ne olivat omalla tavallaan erilaiset, hyvät juhlat. Olin silloinkin Vantaankosken seurakunnan pappi eli järjestävän seurakunnan ja seurakuntayhtymän palveluksessa. Sain toimia noilla juhlilla sekä lepopaikkapäivystäjänä että juhlien mediatoimistossa, monipuolisesti juhlien mediaa palvellen. Valokuvasin myös omat juttuni. Ylen ohjaaja Patrakkaa haastattelemaan piti kiivetä Ylen lähetysautoon, Jukka Sariolaan menin junalle vastaan. Puhuttelevaa oli osallistua mustapukuisena avustavana pappina juhlakentällä tv-jumalanpalvelukseen, tuolloin vuonna 2016 ja oli ilo tavata ystäviä. Noilta juhlilta minulla on muistona hauska valokuva ”kerrospukeutumisesta”, jossa näkyy pappeus, talkoolaisen t-paita pressikortti rinnassa ja lepohuonepäivystäjän SPR-liivi.
Jumalan siipien suojaan kutsutaan ja kutsuttiin mukaan nyt juhlille. Se toi turvaa pieneen mieleeni. Osallistuin juhliin pääasiassa iPadin kautta, osin parvekkeella niin talkooseuroja, lähetysseuroja kuunnellen. Peukutin Facebookissa nuoria veisaajia. Osan ohjelmasta kuuntelin suorana ja osan tallenteena. Viikonloppuna kastoin muutaman lapsen Vantaankosken seurakunnan jäseneksi ja toimitin liturgina ja saarnaajana Seutulan kappelin sunnuntain iltamessun. Herättäjäjuhlat päättyivät osaltani sunnuntaina iltaiselle kirkkokahville pitkäaikaisien ystävieni luo, heidän, joiden kautta olen oppinut palvelevaa, arjen kristillisyyttä. Tulevan toiminnanjohtaja Kalle Hiltusen sana vaatimattomasta uskosta puhuttelee.
Olin ilahtunut monista seurapuheista. Ihanaa, nuorissa on tulevaisuus, myös herännyt kansa ottaa ilmastomuutoksen tosissaan. Lähetystyötä, missioita ajatellen kunnioittava palvelu julistuksen rinnalla on tärkeä osa missionaarista seurakuntaa. Herännäisyydessä puhuttelee juuri tietty vaatimattomuus, ei tivata uskoa, mutta sen pohjavirta kulkee palvelussa ja rukouksessa mukana ja tietoisuus kerran taivaassa tapaamme. Vapahtaja kutsuu luokseen. Vantaan Seutulassa messumme päättyi virteen 343:6, Kotona kerran Taivaassa… riemuiten saamme käydä laulamaan.
Kirjoittaja on helsinkiläinen, Vantaankosken seurakunnan vs. seurakuntapastori Tuula Paasivirta
Leena Väyrynen-Si: Suomi on lähetyskenttä
Osallistuin Kauhavan virtuaalisille herättäjäjuhlille, jotka järjestettiin Kauhavan kirkon kupeessa olevalla nurmikentällä ja Kauhavan kirkossa. Olin juhlilla siksi, että työskentelen Herättäjä-Yhdistyksessä, ja työtehtäviin kuuluu erilaisia vastuualueita tai tehtäviä juhlilla ja niiden järjestämisessä. Juhlat ovat hengellisen antinsa ja kokoontumisen lisäksi vuoden merkittävin varainhankinta- ja markkinointitapahtuma, jonka avulla herännäisyyttä ja sen sanomaa ja painotuksia voidaan tehdä tunnetuksi.
Herättäjäjuhlille olen osallistunut lapsuudesta lähtien. Työntekijänä eri rooleissa 2000-2004 ja 2015 lähtien. Tänä vuonna olin ensi kertaa mukana toimittamassa juhlien ajan Körttiradiota, kun aiemmin vastuualueet ovat olleet toisenlaiset (kansainvälisen/opiskelijatyön lettukojun organisointi ja huolto tai Siionin virsien uudistuksen esittely). Lisäksi juhlilla järjestettiin ensi kerran virtuaalinen kansainvälisen työn tapaaminen – yleensä juhlilla on erilaisia toimijatapaamisia varsinaisen juhlaohjelman välissä ns. oheisohjelmana – jossa oli ideana toteuttaa jotain sellaista, mitä juhlilla muutenkin olisi. Tapaaminen järjestettiin Zoom-palvelussa siten, että siihen oli ennakkoilmoittautuminen. Sähköpostilinkki lähetettiin ilmoittautuneille tapaamispäivänä.
Viikonlopun aikana huomasin kehittyväni (ainakin vähän) niin radiojuontajana kuin -haastattelijanakin. Radiossa sain yhdeksi tärkeäksi tehtäväkseni haastatella kauhavalaisia nimikkolähettejämme Pia ja Tero Ruotsalaa, joilla on todella vankka kokemus kirkon missiosta Jordaniasta, Virosta ja nyt viimeksi Kambozhasta. Kaikissa kielissä ei ole samanlaisia ilmauksia kuin omassa kielessämme jo on, vaan ne täytyy luoda, jotta voidaan keskustella parisuhteesta tai jopa tunteista. Jumalanpalveluselämän kehittäminen ja tukeminen voi tarkoittaa sitä, että seurakuntalaisille opetetaan nuottien lukemista – lähetystyö ei ole siis pelkkää Raamatun opettamista tai saarnojen pitämistä.
Kansainvälisen työn tapaamisesta tuli aika intiimi ja jopa luottamuksellinen. Monet kirkot pitävät yllä Afrikan lähetyskohteita edelleen, vaikka paikalliskirkolla ei enää olisi tarvetta eurooppalaisten lähettien työlle. Afrikkalaiset kirkot voisivat itse tehdä oman lähetystyönsä ja evankelioimisensa, mutta sitä ei heille sallita, koska ne halutaan pitää riippuvuussuhteessa rahoittajiin. Sen sijaan suurempi tarve ”varsinaiselle” lähetystyölle on Aasiassa, jossa kristittyjen osuus on pieni ja kirkot ovat hyvin pieniä, mutta energisiä ja toimivia. Kambozhassa luterilaisia on 375 henkilöä – kastettuja jäseniä siis. Tavoitteena on 500 kastettua, jotta kirkko voi hakea Luterilaisen maailmanliiton (LML) jäseneksi ja saada siten virallista asemaa kirkkoyhteisössä. Jokainen kastettu ymmärretään kirkon työntekijänä ja näin kukin saa jotain vastuuta kirkon työssä. Sen johtajat ovat nuoria naisia, joita Pia Ruotsala saa mentoroida.
Naisena ja pappina iloitsin siitä, että kaikissa seuroissa pääsääntöisesti puhujina oli sekä naisia että miehiä – lähetysseuroissa kaikki puhujat olivat naisia. Myös raamattutunnin pitäjä oli naispuolinen. Körttiradiossa saatiin eräänlainen skuuppi aikaan, kun Osmo Kankaan haastattelussa puheenjohtaja Tapani Rantala vaati muita herätysliikkeitä lopettamaan erillismessut ja osallistumaan seurakuntien yhteiseen jumalanpalvelukseen.
Yhdenvertaisuus ja tasa-arvon edistäminen on edelleen tärkeää kirkossa, vaikka muussa yhteiskunnassa ne eivät ole enää mikään juttu. Nuorille ja nuorille aikuisille on itsestään selvää, että kaikkia kohdellaan yhdenvertaisesti ja tasa-arvoisesti, ja kirkollisten toimijoiden konservatiiviset ulostulot ovat entisestään vieroittamassa heitä Kristuksen ruumiista. Monen kokemus on, että Jeesuksen opetukset ja teot syntisten armahtamisesta eivät näy kirkollisten toimijoiden omissa opetuksissa ja teoissa. Suomi ei ole enää kristillinen maa, vaan lähetyskenttä, jossa palvelun ja julistuksen on oltava rakkaudellisessa suhteessa toisiinsa. Tämä välittyy myös kirkon ulkomaisessa työssä!
Teksti: Leena Väyrynen-Si, pastori, kansainvälisen työn sihteeri ja Uudenmaan aluesihteeri, Herättäjä-Yhdistys ry.
Kauhavan herättäjäjuhlien kotisivu http://www.herattajajuhlat.fi
Lue Kirkkomme Lähetyksen jutut myös muilta kesäjuhlilta!
Jaa artikkeli: