Mitä tarkoittaa Jeesuksen varoitus “En ole koskaan tuntenut teitä” (Matt. 7:23) maailmassa, jossa usko ja valta kietoutuvat yhteen? Tämä teksti pohtii, kuinka Raamatun sanoma haastaa tekopyhyyden ja kutsuu meitä toimimaan sorrettujen puolesta – ei imperiumien hyväksi. [Tämä kirjoitus sopii hyvin myös neljännen joulupäivän eli viattomien lasten päivän teemoihin. Betlehemin lastenmurha on liiankin totta myös tänään. suom. lisäys]
En ole koskaan tuntenut teitä
Syyskuun 11. päivän iltana, palattuani töistä kotiin, näin sosiaalisen median tulvivan kunnianosoituksia miehelle, jota ylistettiin kristittynä marttyyrina. Uteliaana etsin hänen nimensä ja sain tietää, että hän oli amerikkalainen oikeistolainen poliittinen aktivisti.
Se, mikä häiritsi minua heti, oli se, kuinka intohimoisesti ihmiset surivat häntä samalla kun pysyivät hiljaa dalitien[1], adivasien[2], heimokansojen, mustien, palestiinalaisten ja muiden kärsimyksestä. Kamppailtuani ajatusteni kanssa ja pohdittuani vilpittömästi, en voinut paeta Jeesuksen sanojen kaikua: “En ole koskaan tuntenut teitä.” ((Matt. 7:21–23; 25:31–46)) Näistä sanoista tuli linssi, jonka kautta tarkastelin aikaamme – niiden tekopyhyyttä, jotka väittävät uskoa mutta kieltävät oikeudenmukaisuuden.
Nykyään maailma on täynnä melua – sotaa, kansanmurhaa, ekologista romahdusta, rikoksia ihmisyyttä vastaan ja niin edelleen. Mutta kaaoksen keskellä Raamattu puhuu yhä. Kuullaksemme, mitä Raamattu puhuu, meidän on luettava sitä avoimin sydämin ja kriittisin silmin. Raamattu on inspiroinut rakkautta ja vapautta, mutta sitä on myös käytetty väärin orjuuden, patriarkaatin ja väkivallan oikeuttamiseen. Sama kirjoitus, joka vapauttaa, on myös käytetty aseena sortoon.
Etelä-Aasiassa dalitien, heimokansojen ja adivasien tarinat kaikuvat kuin sorrettujen huudot Jeesuksen omana aikana Rooman valtakunnan alla. Ymmärtämällä tuon maailman näemme, kuinka Jeesuksen sanoma haastoi riistojärjestelmät silloin – ja kuinka se kutsuu meitä toimimaan nyt.
Valta ja imperiumi ensimmäisellä vuosisadalla
Ensimmäisellä vuosisadalla Rooman valtakunta hallitsi rauhan ja edistyksen lupauksella, mutta sen rauha tuli alistamisen kautta. Vain 1–2 % väestöstä hallitsi puolta varallisuudesta. Köyhät, joita verotettiin raskaasti sekä imperiumin että temppelin toimesta, kamppailivat selviytyäkseen, kun taas orjuus ja velka vangitsivat monet.
Uskonnolliset johtajat tekivät yhteistyötä imperiumin kanssa, ja Jeesuksen sanoma oikeudenmukaisuudesta ja laupeudesta uhkasi heidän valtaansa. Hänen teloituksensa ei ollut vain hengellinen tapahtuma; se oli poliittinen – rangaistus siitä, että hän julisti valtakuntaa[3], jossa viimeiset olisivat ensimmäisiä. Varhaiset kristityt, jotka julistivat “Jeesus on Herra” eivätkä “Caesar on Herra”, uhmasivat imperiumin ideologiaa ja joutuivat vainon kohteiksi.
“En ole koskaan tuntenut teitä”
Sanoilla “en ole koskaan tuntenut teitä” (Matt. 7:23) on syvä merkitys. Raamatussa “tunteminen” tarkoittaa suhdetta, läheisyyttä ja kuuliaisuutta, ei pelkkää tietoisuutta. Jeesuksen nuhde kohdistuu niihin, jotka väittävät toimivansa hänen nimessään, mutta elävät vastoin hänen sanomaansa. Se paljastaa sisällöttömän uskonnon vaaran.
Nykyajassa tämä varoitus kuuluu entistä kovempaa. Maailmanlaajuisesti eliitit – poliittiset, taloudelliset ja uskonnolliset – keräävät valtaa samalla kun saarnaavat hyveitä. Monikansalliset yritykset riistävät työntekijöitä ja tuhoavat ekosysteemejä “yhteiskuntavastuun” varjolla. Hallitukset käyttävät miljardeja aseisiin, kun viljelijät tekevät itsemurhia ja ihmiset näkevät nälkää. Poliitikot vetoavat Jumalan nimeen saadakseen ääniä ja säätävät sortavia lakeja. Uskonnolliset johtajat puolustavat oppeja, mutta sivuuttavat kärsimyksen. Heillekin Jeesus sanoo: “En ole koskaan tuntenut teitä.” Hänen sanansa tuomitsee järjestelmiä, jotka siunaavat ahneutta, ja kutsuvat solidaarisuuteen köyhien ja marginaalissa olevien kanssa.
Etelä-Aasiassa näemme karua todellisuutta. Sri Lankassa perheet kamppailevat inflaation ja köyhyyden kanssa, kun eliitit suojelevat itseään. Nepalissa dalitit kohtaavat yhä kastiväkivaltaa huolimatta kastisyrjinnän kiellosta. Bangladeshissa naiset ompelevat vaatteita maailmalle mutta pysyvät alipalkattuina ja kuulumattomina. Bhutanissa maaseudun viljelijät ja jakinpaimenet kärsivät ilmaston paineesta huolimatta maan “onnellisuus”-imagosta.
Nämä esimerkit osoittavat, kuinka varallisuus ja usko voivat tulla vääryyden naamioiksi. Evankeliumeissa Jeesus julisti vapautusta köyhille ja näki syntisinä pidettyjen ihmisyyden. Hänen palvelutyönsä rakensi myötätunnon vastakulttuuria imperiumia vastaan. Nykyisessä globaalissa “imperiumissa” – ahneuden ja mediakontrollin maailmassa – meitä kutsutaan kulkemaan samaa tietä. Vallan keskittyminen – jossa maailman viisi rikkainta hallitsevat julkista ajattelua muokkaavia alustoja – luo illuusion vapaudesta samalla, kun totuus vaiennetaan.
Kristityt, jotka hurraavat vihaa saarnaaville johtajille, ovat unohtaneet Kristuksen, joka seisoi ristiinnaulittujen, ei valloittajien rinnalla. Jeesus ei ole vallan palatseissa tai kiillotetuissa etuoikeuden pyhäköissä. Hän on Gazassa, raunioiden alla haavoittuneiden kanssa. Hän on dalit-naisten ja alaikäisten luona, joita on raiskattu ja murhattu; heimoperheiden luona, jotka on karkotettu kodeistaan; adivasien luona, joilta on riistetty maa. Hän on nälkäisten, vangittujen ja unohdettujen luona. Oikein luettuna Raamattu on sorrettujen kirja – ei imperiumien tai eliittien. Se kutsuu meitä mittaamaan totuutta, ei sen mukaan, kuinka “raamatulliselta” se kuulostaa, vaan sen mukaan, vähentääkö se kärsimystä ja vahvistaako se elämää.
Imperiumin haastaminen ja vastustaminen
Vääryyden nimeäminen on ensimmäinen askel kohti parantumista. Kuten Kimberlé Crenshaw[4] muistuttaa, sitä mitä emme voi nimetä, emme voi korjata. Kastisyrjintä, sukupuoliväkivalta ja heimokansojen karkotus on kohdattava, ei hengellistettävä pois. Jeesus ristiinnaulittiin, koska hän uhkasi valtarakenteita – ei siksi, että hän oli vain “hyvä mies”. Hänen ylösnousemuksensa julistaa, ettei rakkautta ja oikeudenmukaisuutta voi haudata ikuisesti. Hänen seuraamisensa tarkoittaa imperiumin vastustamista, hyvän uutisen tuomista marginaaleille ja elämistä Jumalan ”sukukunnassa, jossa kuuluminen tulee hierarkian tilalle.
Hyvä uutinen marginaaleille
Lopulta “en ole koskaan tuntenut teitä” on sekä tuomio että kutsu pois näennäisestä uskosta kohti aitoa, myötätuntoon juurtunutta opetuslapseutta. Se lohduttaa köyhiä samalla kun varoittaa mahtavia. Jeesuksen “tunteminen” tarkoittaa seisomista siellä, missä hän seisoo: historian ristiinnaulittujen joukossa. Se tarkoittaa nälkäisten ruokkimista, alastomien vaatettamista, vangittujen luona käymistä ja halveksittujen puolustamista. Mikä tahansa vähempi on uskontoa ilman suhdetta, uskoa ilman oikeudenmukaisuutta.
Tulkoon meistä Kristuksen seuraajista ihmisiä, jotka kuuntelevat syvästi, toimivat rohkeasti ja rakentavat yhteisöjä, joissa on rakkautta ja arvoa kaikille. Antakoon Pyhä Henki meille voiman – rakastaa, toimia ja toivoa.
Kirjoittaja Lalmuanpuii Hmar on Uuden testamentin apulaisprofessori Bishop´s Collegessa, Intian Kalkuttassa.
Reproduced with permission from CWM INSiGHT, November issue (Kirjoitus on julkaistu suomennettuna Coucil for World Missionin Insight julkaisun luvalla, marraskuun 2025 numerosta.)
Suomentaja Vesa Häkkinen.
[1] dalitit perinteisesti kastittomiksi kutsuttujen itsestään käyttämä nimitys.
[2] adivasit ovat Intian erilaisia etnisiä ja heimoryhmiä, joiden sanotaan olevan alkuperäisiä asukkaita maassa
[3] Englanninkielisessä alkutekstissä tässä on sanaleikki. Kirjoittaja käyttää sanaa kin-dom. Englanniksi kingdom tarkoittaa kuningaskuntaa. Kin-dom voitaisiin kääntää sanalla sukukunta.
[4] Kimberlé Crenshaw on amerikkalainen ihmisoikeusaktivisti.
Jaa artikkeli: