Jyväskylästä löytyy yksi maailman parhaista aukioista skeittaamiseen, mutta iso skeittiparkki puuttuu, sanoo Ville Keituri.
Kerro itsestäsi, kuka olet?
Olen Ville Keituri, 32. Kasvoin Mäyrämäessä, ja nyt asun Jyväskylän keskustassa. Olen harrastanut skeittausta parinkymmenen vuoden ajan.
Mikä innosti aloittamaan?
Sain ensin testailla serkun laudalla, kunnes äiti osti oman skeittilaudan syntymäpäivälahjaksi, kun täytin 12-vuotta. Ei tainnut äiti aavistaa, mitä siitä lahjasta seurasi.
Harrastatko yksin vai yhdessä?
Yhteisöllisyys ja kaveruus kuuluvat oleellisesti lajiin. Ensin harrastin naapurin kavereiden kanssa, kunnes löysin skeittiparkit ja kaveripiirin siellä. Jyväskylä on sen verran pieni paikkakunta, että skeittaajat tuntevat toisensa ja ovat kaverit keskenään. Sepänaukiolta ja skeittihallilta löytää aina skeittikavereita ja hyvää meininkiä.
Kuinka paljon käytät harrastukseesi aikaa?
Nuorempana meni päivittäin monta tuntia. Vieläkin päivät täyttyvät välillä skeittauksesta varsinkin skeittireissuilla. Edelleen skeittaan 4–5 kertaa viikossa keskimäärin.
Onko tämä kallis harrastus?
Alkuun pääsee parilla sadalla eurolla, ja aloittelijalla lauta kestää vähintään vuoden. Rahaa kuluu, koska huonolla tuurilla lautoja voi rikkoutua jopa neljä kuukaudessa. Ei ole mielestäni kallis harrastus verrattuna vaikkapa jääkiekkoiluun.
Mitä suojaimia suosittelet aloittelijalle?
Kypärä saisi olla aina päässä. Lisäksi polvi- ja kyynärsuojukset ovat alussa tarpeen. Laji opettaa kaatumaan oikealla tavalla, jolloin säästyy loukkaantumisilta.
Oletko rikkonut itseäsi skeitatessa?
Pienet vammat kuuluvat lajiin. Olkapääni on liikkunut välillä pois paikaltaan, mutta se on saatu kuntoon. Pieniä murtumia on tullut varpaisiin ja muihin pikkuluihin. Nilkat ja ranteet joutuvat välillä koville.
Mitä ominaisuuksia laji vaatii?
Kärsivällisyyttä ja sinnikkyyttä harjoitteluun tarvitaan, koska kukaan ei opi sitä tuosta vain. Yhden tempun opetteluun voi kulua vuosia. Lisäksi tarvitaan luottamusta omaan oppimiskykyyn ja uskallusta yrittää. Rohkeuden karttuessa voi yrittää yhä vaikeampia temppuja.
Osallistutko kilpailuihin?
Tykkään käydä välillä kisoissa, vaikka harrastan rennolla otteella. On olemassa monenlaisia kilpailuja, ja totisempi kisailu on huippu-urheilua, jossa kisoihin valmistaudutaan vuosia. Junnuna sain SM-hopeamitalin ja viime vuonna sijoituin SM-kisoissa kolmanneksi. Tasamaaskeittauksen Suomen mestaruus on myös plakkarissa junnuvuosilta. En ole koskaan harjoitellut erityisesti kisoja varten, mutta kesällä osallistun jälleen SM-kisoihin, jos olen kunnossa.
Mitä tuomarit arvioivat suorituksessa?
He katsovat ohjelman luovuutta ja temppujen vaikeutta ja tyyliä.
Onko sinulla vielä tavoitteita lajissa?
Lajissa kiehtoo kehittyminen ja mahdollisuus oppia uutta, vaikka oma kehitys on nyt hidastunut loukkaantumisen vuoksi. Lisäksi olemme kaveriporukalla reissanneet skeittipaikkoihin ympäri maailmaa.
Toiveena on saada talteen mahdollisimman hyviä videopätkiä, koska kuvausideoita riittää.
Millainen paikkakunta Jyväskylä on harrastaa skeittausta?
Täältä puuttuu kunnon iso skeittiparkki. Toisaalta Sepänaukio on mielestäni hyvä skeittipaikka, maailman parhaita aukioita. Viime talvena avattiin Seppälään 550-neliöinen sisähalli, jota ilman ei pääsisi talvisin lainkaan skeittaamaan.
Sain itse vaikuttaa hallin ramppien ja ratojen suunnitteluun, ja halusin suunnitella kaikille sopivan hallin, jossa eritasoiset harrastajat aloittelijoista ammattilaisiin voivat kehittää osaamistaan.