Sebastian Bachin teokset ovat olleet mestaripianisti Risto Laurialan ohjelmistossa jo pitkään, mutta Chopinin balladeissa on osa, jota hän ei ole aiemmin esittänyt.
Risto Laurialan edellinen Taulumäen keikka on jäänyt hyvin hänen mieleensä. Lokakuussa 1991 Lauriala hälytettiin vuorokauden varoitusajalla paikkaamaan erästä ulkomaista pianistia Jyväskylä Sinfonian konserttiin.
– Kyseessä oli Brahmsin ensimmäinen pianokonsertto, d-molli. Uskalsin lähteä soittamaan, koska olin esittänyt sitä muutaman kerran aiemmin. Jouduin paahtamaan sen hirveällä vauhdilla, mutta siitä selvittiin, hän muistelee.
Jyväskylän kesäkonserttisarjan Flyygelin äärellä -konserttiin Lauriala on saanut valmistautua rauhassa. Hän valitsi Taulumäen kirkossa 17.8. kuultavaan konserttiin Johann Sebastian Bachin ja Frédéric Chopinin teoksia.
– Bachin koraalialkusoitot, kaksi preludia ja fuugaa sekä partitat ovat minulle erittäin tuttuja ja rakkaita teoksia. Osan niistä olen levyttänytkin.
Chopinin neljän balladin sarjasta Lauriala on harvemmin esittänyt kolmatta balladia ja neljättä ei koskaan aiemmin.
– Yleisesti ottaen näitä balladeja esitetään kyllä laajalti pianistien ohjelmistoissa, mutta hyvin harvoin kaikkia neljää peräkkäin. Ajattelin, että tätä kokonaissarjaa olisi kiva kokeilla Jyväskylässä, hän valottaa.
Tämän vuoksi hän on kaivanut esiin neljännen balladin nuotin ja opetellut sen ulkoa. Muut konsertin teokset ovat pysyneet hyvin miehen mielessä vuosikymmenten takaa. Toki niitäkin on pitänyt virkistää ja harjoitella. Konserteissa 71-vuotias pianotaiteilija esiintyy aina ilman nuotteja.
– Silloin voi vapautua täysin tulkitsemaan kappaleita.
Hän jäi muutama vuosi sitten eläkkeelle Sibelius-Akatemian pianonsoiton lehtorin virasta. Eri puolilla maailmaa orkestereiden solistina ja liedpianistina esiintynyt Lauriala soittaa pianoa päivittäin edelleen. Suuren yleisön tietoisuuteen hän nousi voitettuaan Maj Lind -pianokilpailun vuonna 1970.
On mukava päästä takaisin yleisön ääreen.
Risto Laurialan ohjelmistoon kuuluu monenlaisten säveltäjien musiikkia. Vahvin tunneside hänellä on kuitenkin Bachin musiikkiin, jota hän kuuli paljon jo lapsuudenkodissaan Haapajärvellä.
– Isäni oli pappi ja vanhin veljeni syvällinen musiikintuntija. Meillä soi usein Bachin urkumusiikki ja passiot. Sieltä se rakkaus Bachiin kumpuaa.
Bachin musiikissa häntä puhuttelee sen syvyys ja ajattomuus.
– Se pureutuu kokonaisvaltaisesti äärettömän syvälle. Se on iätöntä ja viittaa tuonpuoleiseen. Bachin pianomusiikki ei ole samalla tavalla kantaaottavaa maailmankatsomuksellisesti kuin hänen isot kirkkomusiikkiteoksensa, mutta jokainen voi kokea sen omalla tavallaan.
Jyväskylään Lauriala tulee soittamaan hyvin mielellään.
– On mukava päästä takaisin yleisön ääreen. Koronan aikana esiintymiset on laskettavissa yhden käden sormilla.
Bluesista sielunmessuun
Jyväskylän seurakunnan kesäkonserttisarjan punainen lanka on monipuolisuus. Tarjolla on harvinaisilla barokkiajan soittimilla soitettua vanhaa musiikkia, rouheaa suomenkielistä blueslaulantaa, sydämeenkäyvää pianomusiikkia, italialaista urkutaiturointia ja espanjalaista sielunmessua vokaaliyhtyeen säestyksellä. Jyväskylän seurakunnan musiikin asiantuntija Maria Salmela pitää kokonaisuutta mielenkiintoisena.
– Pohdimme työryhmässä paljon sitä, kenelle me tätä teemme ja mikä ihmisiä kiinnostaa. Halusimme tuoda yleisölle mahdollisimman paljon variaatiota.
Hän on innoissaan siitä, että kirkon ovet saadaan vihdoin auki.
– Menemme kuitenkin yhä turvallisuus edellä. Noudatamme voimassa olevia koronarajoituksia.
Jaa artikkeli: