Kun Miikka Salminen sai kesätyöpaikan suntion lomittajana, hän tuskin arvasi päätyvänsä myöhemmin kyseiseen ammattiin Jyväskylän seurakuntaan. Erityistä hyötyä suntion työhön on tuonut oma muusikkotausta.
Nuorena miehenä Miikka Salminen haaveili muusikon urasta, olihan hän opiskellut pianonsoittoa lapsesta lähtien. Lukion jälkeen vuorossa olivat monipuoliset musiikin opinnot Kaustisella, Orivedellä, Helsingissä, Lahdessa ja Tampereella. Sisältökirjoon kuuluivat muun muassa pop-jazz, musiikkiteatteri ja säveltämiseen liittyvät opinnot.
– Soittelin jo opintojen alkupuolella parissa bändissä. Kalevalasta ja suomalaisesta mytologiasta lainattiin nimi Vedenväki yhtyeelle, joka soitti Pekka Pohjola -henkistä 70–80-luvun progea.
Bändielämän ja keikkailun lomassa tutuksi tulivat myös alan varjopuolet. Yhtenä niistä alkoholi, joka liitettiin vielä vuosituhannen vaihteessa usein osaksi muusikon elämää. Helsingissä Salminen koki hengellisen heräämisen. Kokemusta seurasi päätös jättää bändielämä taakse.
– Henkilökohtaiset vaikeudet ja ongelmat eivät loppuneet uskoontulon myötä. Jossain vaiheessa minun piti syvemmin kohdata itseni ja päättää mitä haluan elämälläni tehdä.
Kesätöihin hautausmaalle
Musiikkiopintojen jälkeen Salminen palasi takaisin Lahteen ja tiedusteli kesätöitä hautausmaalta kotiseurakunnastaan Hattulasta. Paikat olivat ehtineet mennä. Niiden sijasta hänelle ehdotettiin suntion lomittajan tehtäviä, ja hän suostui välittömästi. Päätöstä avitti mielikuva helposta hommasta, joka olisi lähinnä kolehdin keräämistä.
Tehtävät osoittautuivat huomattavasti laajemmiksi, ja työkenttä käsitti alueen kolme vanhaa ja kulttuurisesti merkittävää kirkkoa. Suntion kesätyöt saivat jatkoa myös tulevina kesinä.
– Oli mahtavaa kavuta kellotorniin ja avata luukut hämäläiseen peltomaisemaan. Sen jälkeen soitin kelloja ja herätin kaikki kyläläiset.
Lahden vuosina Salminen oli tutustunut tulevaan vaimoonsa, joka oli lähtöisin Korpilahdelta. Mutkien kautta he päätyivät asumaan Jyväskylään.
– Kun aloin miettiä mitä voisin tehdä täällä työkseni, niin sieltähän puskivat esiin aiemmin tekemäni suntion hommat.
Salminen suoritti suntion tutkinnon Jyväskylän kristillisellä opistolla reilu kymmenen vuotta sitten. Sitä seurasivat lyhyet tuurausjaksot, jotka johtivat säännöllisempiin tehtäviin ja lopulta suntion virkaan Jyväskylän seurakunnassa.
Suntio-muusikko on hyvä yhdistelmä
Tällä hetkellä Salminen työskentelee Taulumäen kirkossa ja on mukana Yhteisen seurakuntatyön messu- ja musiikkitiimissä. Hän pystyy hyödyntämään työssään myös musiikillista osaamistaan.
Taulumäen kirkossa järjestetään paljon konsertteja ja siellä ovat esiintyneet monet maamme eturivin artistit. Etenkin joulun aikaan konserttitarjonta kirkossa on runsasta.
– Esittelen itseni vieraileville muusikoille sekä suntiona että muusikkona. Siitä avautuu yhteinen kieli, ja käytännön asioiden hoitaminen on sen jälkeen helppoa.
Salminen kokee työn kasvattaneen häntä ihmisenä ja hän on saanut paljon hyvää palautetta. Sosiaalisena ihmisenä työn paras puoli löytyy ihmisten kohtaamisesta. Kohtaamiset liittyvät usein tilanteisiin, jotka ovat ihmisten elämässä erityisen tärkeitä.
– Jokainen tilaisuus on ainutkertainen niille ihmisille, jotka tulevat kirkkoon – oli heitä sitten paikalla 10 tai 700. Minusta jokaiseen tilanteeseen on hyvä suhtautua siten, kuin se olisi ensimmäinen ja viimeinen kerta toteuttaa se.
Salminen kokee tekevänsä tärkeää työtä, josta voi olla ylpeä. Varsinkin tällaisena aikana, jota Salmisen mukaan leimaa lähes kaikkialla negatiivisuuden henki.
– Tässä työssä ja oikeastaan kaikessa seurakuntatyössä voimme välittää aidosti toisista ihmisistä ja myös näyttää se todeksi. Ihmiset aistivat nopeasti oletko oikeasti läsnä.
Retrosyntikat ja
elektroninen musiikki ovat
aina olleet lähellä Miikka
Salmisen sydäntä. Siitä
huolimatta sormet
hakeutuvat useimmiten
perinteisen pianon tai
flyygelin koskettimille.
Vaikka varsinainen keikkailu on jo taakse jäänyttä elämää, on Salminen aina silloin tällöin konsertoinut ja esittänyt tilaisuuksissa myös omia sävellyksiään.
Säveltäjänä hänellä on hyvin elokuvallinen lähestymistapa musiikin tekemiseen. Ehkä juuri siksi vuosien varrella on syntynyt musiikki muutamaan lyhytelokuvaan sekä dokumenttituotantoon.
Parhaillaan vietettävälle Taulumäen kirkon 90-vuotisjuhlavuodelle on kaavailtu myös yhtä omaa konserttia syksylle.
– Ehkäpä silloin kuullaan akustisen pianon lisäksi myös minulle tuttuja elektronisia soittimia. Tietysti hyvällä maulla yhdistettynä, ilman hirveitä pörinöitä, Salminen toteaa.