”Seurakuntaan ei ole kynnystä”

Kuvassa: Miia Mäkelä (vas.) ja Riikka Huusko suhtautuvat seurakuntaliitokseen varovaisen myönteisesti.

Toivakan kylän raitti näyttää hiljaiselta tammikuisena torstaiaamuna. Kukkakaupassa löytyy jututettavaksi omistaja Miia Mäkelä ja silloin tällöin kaupassa auttava Riikka Huusko. He suhtautuvat seurakuntaliitokseen varovaisen myönteisesti.

Jyväskylän seurakunta kasvoi vuoden alussa, kun Joutsan ja Toivakan seurakunnat liittyivät siihen. Myös Joutsan seurakuntaan kuuluneet luhankalaiset liittyivät mukaan. (*)

Mäkelä on saanut liitoksesta tietoa paikallislehdestä ja sosiaalisesta mediasta.

– Kyllä siitä varmaan on hyötyä pienelle paikalle. Aika näyttää, miten käy. Samat työntekijät ainakin pysyvät, Mäkelä miettii.

Hän toivoo, että kukkakaupan ja seurakunnan tiivis yhteistyö jatkuu. Kaupasta on toimitettu seurakuntaan hautajaiskukkia lähes joka viikonloppu.

Mäkelä kehuu Toivakkaa loistavaksi ja rauhalliseksi paikaksi, jossa peruspalvelut toimivat hyvin, tosin terveyspalvelujen säilyminen mietityttää.

– Meillä on kaunis luonto ja mahtava, uniikki kirkko, jonka kattomaalaukset kaikki tietävät.

Riikka Huusko yhtyy kehuihin.

– Toivakka on hieno kylä. Kaikki on lähellä, eikä autoa välttämättä tarvitse. Minä tarvitsen, kun käyn työssä Lievestuoreella.

Huusko kehuu seurakuntaa ja sen työntekijöitä. Hän toivoo, että toiminta ja palvelut säilyvät ennallaan.

Kaikki tuntevat täällä toisensa ja siksi seurakuntaan ei ole kynnystä. Se on pienen paikan etu – Riikka Huusko.

– Kävin lasten kanssa perhekerhossa, kun he olivat pieniä. He ovat käyneet rippikoulun ja isoskoulutuksen ja tykänneet kovasti. Minä käyn nykyään käsityökahvilassa. Se on tärkeä rupattelupaikka ja siellä oppii. Viimeksi opin kantapään neulomisen. Aina en pääse mukaan vuorotyöni takia.

– Kaikki tuntevat täällä toisensa ja siksi seurakuntaan ei ole kynnystä. Se on pienen paikan etu, Huusko toteaa.

Postin noutopisteestä paketin hakenut Harri Rautio uskoo liitoksenhelpottavan esimerkiksi sijaisten saamista seurakunnan työntekijöiden lomiksi.

– Ymmärrän hyvin liitoksen tarpeen, Rautio sanoo.

Hän on lukenut aiheesta entisen kirkkoherran kirjoituksen paikallislehdessä, jossa asiasta on kerrottu muutoinkin.

– En usko, että siitä mitään huonoa seuraa. Omaleimaisuuden säilyminen on kiinni meistä paikallisista ihmisistä, että kuinka asiat hoidamme.

Rautio kertoo käyvänsä kirkossa harvakseltaan, mutta Toivakan lähikirkkoalueen vastuupappi ja seurakunnan entinen kirkkoherra Panu Partanen ja seurakuntamestari Seppo Soininen ovat tulleet hänelle tutuiksi viime vuosien aikana, kun hän on järjestänyt vanhempiensa hautausasioita.

– Käsitykseni mukaan seurakunnassa on hyvä henki. Myönteistä julkisuutta on tullut kirkon kattomaalauksista. Olen ihmetellyt, kuinka hyvin värit ovat säilyneet Pellervo Lukumiehen maalauksissa yli 50 vuotta. Tietääkseni niitä ei ole tarvinnut korjailla.

Leivonmäen kylä näyttää autiolta, mutta kaupan pihalla tavoitamme Pertti Saarikosken, joka kehuu seurakuntaa. Liitoksesta hän ei osaa sanoa mielipidettä.

– Seurakunnassa tehdään hienoa työtä vähäosaisten hyväksi. Naiset järjestävät talkoilla kymmeniä ihmisiä kerääviä edullisia ruokailuja. Tuossa viereisessä seurakuntatalossa naiset olivat juuri koolla, Saarikoski vinkkaa.

Seurakuntatalon pihalla Sinikka Hytönen lastaa autoonsa tavaroita. Hän on yksi ruokailuja järjestävistä naisista. Häneltä liikenee aikaa haastatteluun ja pääsemme sisään seurakuntataloon.

– Täällä oli juuri koolla viitisentoista naista, kun suunnittelimme työvuorot kevään tiistaisiin aamupuuroihin, Hytönen kertoo.

Aamupuuron lisäksi naisporukka järjestää joka toinen torstai YstäväRuoka-tapahtuman.

– Silloin tämä sali on täynnä porukkaa ja puheenporinaa. Siellä käy kaikenlaista väkeä ja monet käyvät enemmän seurustelun kuin ruuan vuoksi. Kynnys seurakuntaan on madaltunut.

Joka toinen keskiviikko tarjolla oleva YstäväRuoka sai alkunsa pari vuotta sitten, kun ukrainalaisperheille haluttiin tarjota mahdollisuus edulliseen ruokailuun. Alusta asti palvelu on ollut kaikille avoin. Ukrainalaisia käy syömässä harvoin.

– Mutta keittiössä häärii pari ukrainalaista naista. Yksi perheenäiti innostui ravintola-alasta niin, että hakeutui opiskelemaan alaa Jyväskylään, jonne koko perhe muutti.

Ateria valmistuu pääosin hävikkiruuasta, jota haetaan Joutsan ruokakaupoista.

– Seurakuntaliitos on ehdottomasti hyvä juttu. Se tuo pienelle paikkakunnalle lisää resursseja ja toiminta on siten varmemmalla perustalla, Hytönen miettii. Hän uskoo kaiken järjestyvän hyvin.

– Tietenkin haluamme pitää kiinni toiminnastamme ja esimerkiksi omasta lähetystyön tukikohteestamme, toteaa vapaaehtoisena lähetyssihteerinäkin toimiva Hytönen.

Pienen paikan hyviä puolia on hänen mukaansa yhteisöllisyys ja innokkaat vapaaehtoiset.

– Olemme pääosin iäkkäitä, mutta kohtuullisen hyväkuntoisia. Vapaaehtoistyöstä saa valtavasti iloa.

Hytönen kertoo kuulleensa, että joku jyväskyläläinen kirkkovaltuutettu oli sanonut, että Leivonmäestä voisivat muutkin ottaa mallia.

Joutsan seurakuntataloon on torstai-iltapäivänä kokoontunut joukko ihmisiä juttelemaan ja tutustumaan toisiinsa. Tavataan torstaina -tapahtuma on kaikille avoin aikuisten kokoontuminen joka toinen torstai.

Diakoni Nina Siitari pyytää jokaista tekemään nimilapun, sillä joukossa on uusia.

Muutama uskaltautuu kertomaan ajatuksiaan seurakuntaliitoksesta.

– Ihmeelliseltä se tuntuu, ei pelkästään mukavalta, Toimi Syrjäaho huokaa.

– Odotan innolla, mitä uutta toimintaa ja ideoita liitos tuo. Yhteistyö ja uudet ihmiset varmasti virkistävät ja vilkastuttavat toimintaa, Teija Lepistö arvelee. Hän toivoo, että sururyhmiä olisi muillekin kuin puolisoille.

– Liitos on tätä päivää, Merja Marttila uskoo.

– Ennenkin on ollut muutoksia ja niistä on selvitty. Riippuu siitä, miten sopeudutaan. Minä luotan, että kaikki sujuu hyvin, aiemmin Luhangan seurakuntaan kuulunut Mirja Rantanen pohtii.

– Kyllä me hyvin mukana mennään, Kari Syrjäaho uskoo. Häntä huolestuttaa, ettei seurakunta vaan joudu luopumaan Toivolan tilasta grillikatoksineen. Sinne on hänestä kiva tehdä retkiä. Diakoni Siitari vakuuttaa, ettei mistään olla luopumassa.

– Aina ei tahdo jaksaa lähteä mihinkään, mutta täällä saa evästä arkeen, Mirja Rantanen huokaisee.

Kirkollisveroprosentti laskee

• Kaikkien Jyväskylän seurakuntaan vuoden 2025 alussa liittyneiden alueiden kirkollisveroprosentti laskee 1,45 prosenttiin, joka on vuosia ollut Jyväskylän seurakunnan veroprosentti.
• Toivakan lähikirkkoalue: Toivakan seurakunnan kirkollisveroprosentti oli 1,95. Toivakan kunnan väkiluku on noin 2400.
• Joutsa-Leivonmäen lähikirkkoalue: Joutsan seurakunnan kirkollisveroprosentti oli 2. Joutsan kunnan väkiluku on noin 4100, kuntalaisista alle tuhat asuu Leivonmäessä.
• Korpilahti-Luhangan lähikirkkoalue: Luhanka kuului Joutsan seurakuntaan kappeliseurakuntana. Luhangan kunnan väkiluku on noin 700.

(*) Lisäys nettijuttuun 20.2.2025: Myös Joutsan seurakuntaan kuuluneet kappeliseurakunnat Luhanka ja Leivonmäki liittyivät mukaan. 

Jaa artikkeli: