Palkat vaativat laskijansa

Talous- ja henkilöstöhallinto tekee niin sanotusti näkymätöntä työtä. Palkkasihteeri tuntee kirkon työehtosopimuksen kiemurat.

Riina Pynnönen työskentelee palkkasihteerinä seurakunnan talous- ja henkilöstöhallinnon yksikössä. Palkkasihteerin tehtävänä on hoitaa palkanmaksua. Hän vastaa myös henkilöstöhallinnon ohjelman ylläpidosta. Palkat tallennetaan hallintopalvelujen sähköiseen järjestelmään. Palkkojen lisäksi maksetaan muun muassa palkkioita, lisiä, matkalaskuja.

Merkonomin koulutuksen saanut Pynnönen tuli töihin seurakunnalle vuonna 2008, alun perin kahdeksi kuukaudeksi kesätöihin. Kymmenen vuotta talossa tulee pian täyteen.

– Eläköitymisten myötä työtä on vapautunut ja määräaikaisuuksien kautta minut lopulta vakinaistettiin. Aika on mennyt tosi nopeasti, Pynnönen pohtii.

– Viimeiset vuodet ovat olleet tasaisia. Työurani alkupuolella oli enemmän isoja muutoksia.

Isoin muutoksista oli seurakuntien yhdistyminen vuonna 2009. Palkkahallinnon kannalta merkittävän asia oli Kipa-järjestelmään siirtyminen vuonna 2013. Silloin Kirkon palvelukeskus ryhtyi hoitamaan palkkojen maksatusta. Kaikki palkka-aineistojen tallennus ja raportointi jäi kuitenkin seurakuntien kontolle.

Palkkasihteerin homman seurakunnalla tekee vaativaksi kirkon virka- ja työehtosopimus. Se on nimittäin harvinaisen pitkä, 300 sivua.

– Kirkon työehtosopimus on erityisen sekava, koska talossa tehdään niin monenlaista työtä. On esimerkiksi virkasuhteisia sekä tavallisessa työsuhteessa olevia sekä epäsäännöllisempää työtä tekeviä, kuten papit, Pynnönen selittää.

Palkkasihteerin toimenkuva sisältää muutakin kuin pelkkää tietojenkäsittelyä, numeroita, taulukointia ja pykälien tulkintaa. Työ on paljolti myös neuvontaa palkka-asioissa.

– Työntekijät soittelevat, kun heillä on kysymyksiä palkanmaksusuun liittyen. Puheluita tulee itse asiassa yllättävän paljon. Joskus voi tuntua jopa siltä, että toimii puhelinvaihteena, Pynnönen nauraa.

Viime aikoina kilpailukykysopimus ja lomarahojen vähennykset ovat mietityttäneet monia ja palkkasihteerin puhelin on soinut tiuhaan.

– Se toisaalta sopii minulle, koska olen luonteeltani sosiaalinen, Pynnönen sanoo.

Työssä haastavinta on Pynnösen mielestä aikatauluttamien ja ennakointi. Tarkkuutta vaaditaan jatkuvasti.

– Ei voi laittaa aivoja narikkaan, vaan on oltava skarppi koko ajan.
Työn iloa lisää vastaavasti se, kun tuntee hallitsevansa työn hyvin. Näin syntyy myös onnistumisen kokemuksia.

– Se tuntuu hyvältä, kun työ kulkee sujuvasti. Tämä on sellaista työtä, että jos on hiljaista, silloin tietää, että on tehnyt työnsä hyvin. Suoraa palautetta tulee aika harvoin, Pynnönen kertoo.

Toinen hyvä puoli on työn säännöllisyys. Työt tehdään työpaikalla virastoaikana, eikä niitä viedä kotiin.

– Minusta on kiva, että kotona ei tarvitse kantaa puhelinta mukana. Työ ja vapaa-aika pysyvät erillään.

Kolmas hyvä puoli on Pynnösen mukaan työkaverit. Hyvä ilmapiiri tuo tunnetusti hyvinvointia ja se ei ole aina itsestäänselvyys.

– Meillä on tosi hyvä porukka, Pynnönen kehuu työkavereitaan.

Jaa artikkeli: