Suttuisesta porttikongista löytyy ovi, ja oven takana toimii
Auttavat kädet. Se on hengähdyspaikka pakolaisille Ateenassa.
Nuori afgaaninainen imettää puolivuotiasta vauvaa. Vauva on syntynyt ateenalaisella pakolaisleirillä. Samalla äiti näyttää kännykältään kuvia Kabulista: ruumiita kadulla, räjäytettyjä autoja. Hän kertoo olevansa hazara ja näyttää käsimerkillä kaulanleikkauseleen: they kill us – he tappavat meitä.
Ateenalaisen, pakolaisia auttavan Auttavat kädet -avustusjärjestön tiloissa on naisten ja lasten suihkupäivä. Paikalla on 12 äitiä ja heidän alle kymmenvuotiaita lapsiaan. Lapset etsivät heti tutut lelut, ja pian on käynnissä puuhakas kotileikki. Kuusivuotias Fatime-tyttö äkkää suomalaisvieraat ja perustaa pikaisen käsihoitolan.
– And you – nyt sinä, hän ottaa vieraan vuorollaan käsittelyyn ja lakkaa kynnet, jokaisen erivärisellä lakalla.
Äidit kuivattelevat ja kampaavat hiuksiaan ja juttelevat keskenään. He ovat tulleet läheisiltä pakolaisleireiltä, joita Ateenaan on pystytetty urheiluhalleihin.
Auttavat kädet on yhteisö
Pakolaisleireillä on tarjolla välttämätön: ruoka, nukkumapaikat, suihkut ja saniteettitilat. Joissakin leireissä lapset pääsivät aloittamaan syyskuussa koulun.
– Auttavat kädet -järjestö tarjoaa pakolaisille yhteisön, jossa voi tavata tuttuja ja saada pientä huojennusta arkeen, kertoo terveydenhoitaja Katriina Sipari.
Hän on työskennellyt Kansanlähetyksen kautta Auttavat kädet -järjestössä puolisonsa apuvälineteknikko Vesa Siparin kanssa reilun vuoden ajan. Molemmilla on takanaan työvuosia terveysprojekteissa Keski-Aasiassa. Suurin osa Auttavat kädet -järjestön vierailijoista tulee juuri Keski-Aasiasta.
Victoria Parkissa kuhisi
Vuosi sitten Kreikka tuntui olevan tapahtumien keskipisteessä, kun turvapaikanhakijoiden määrä yllätti Euroopan. Välimeren ylittäneet turvapaikanhakijat etsivät kuumeisesti matkareittejä Ateenasta eteenpäin, ja matkoja myytiin ja ostettiin läheisessä Victoria Parkissa. Uutiskuvista tuttu puisto on yllättävän pieni, mutta silloin se oli täynnä kuhinaa. Turvapaikanhakijat nukkuivat puistossa tai kadulla. Osa oli yön, osa viikon.
– Se näkyi kaikkien avustusjärjestöjen toiminnassa. Ihmiset eivät ehtineet löytää tietään päiväkeskuksiin, koska he jatkoivat matkaa rajojen ollessa auki. Yritimme jalkautua puistoihin ja leireille ihmisten luo, Katriina Sipari muistelee.
Nyt tilanne on tasoittunut, kun kulkureitti Turkista Kreikkaan on poikki, ja turvapaikkaa etsivät ovat pakolaisleirillä tai taivasalla muun muassa Turkissa. Kun Euroopan maat sulkivat rajansa, noin 60 000 pakolaisen kohtaloksi koitui jumittuminen Kreikkaan. Heistä noin 35 000 on Ateenan alueella.
Toiveena pääsy Ranskaan
Pakolaisleirillä puolisonsa, 15-vuotiaan poikansa ja 14- ja 10-vuotiaiden tyttäriensä kanssa asuva Latifa (nimi muutettu) selittää asumisolojaan piirtämällä muistivihkooni teltan. Hänen perheensä lähti Kabulista talebaneja karkuun ja asettui Iraniin. Monen paperittomina Iranissa asuvan afgaanin tavoin he kokivat syrjintää: lapset eivät päässeet kouluun, poliisi kohteli huonosti.
Viimeinen niitti oli uhka, että Iran värvää perheen pojan taistelemaan Syyriaan. Perhe päätti yrittää Eurooppaan.
Salakuljettajan perässä kuljettu reitti oli vaarallinen. Vuoristoinen polku oli välillä niin kapea, että moni oli luiskahtanut siltä rotkoon ja kuolemaan. Venematkaa Turkista piti yrittää kolmesti. Lopulta huonokuntoinen 30 matkustajalle tarkoitettu vene kuljetti 58 aikuista ja liudan lapsia Khioksen saarelle. Sieltä perhe tuli lautalla Ateenaan.
– Odotamme, että rajat aukeaisivat. Haluamme Ranskaan. Haluan, että lapseni pääsevät kouluun, Latifa sanoo. Tyttäret nyökyttävät vakavailmeisinä vieressä.
Säikähdettiinkö Suomessa liikaa turvapaikanhakijoita?
Salla ja Aleksi Soininen suorittavat Auttavat kädet -järjestössä kolmen kuukauden työharjoittelua, joka liittyy kansaisnvälisyys- ja nuorisotyönohjaajaopintoihin.
– Leikitämme lapsia, siivoamme, laitamme ruokaa, keskustelemme ihmisten kanssa. Uskonto on turvapaikanhakijoille maailman normaalein asia. He hämmästyvät, jos siitä ei puhuta.
Keskusteluissa kuuluu sekä turhautumista että toivoa.
– Ihmiset tietävät, että he eivät voi jäädä tänne – Kreikassa ei ole töitä. Elämä on tauolla.
Ilon hetkiä on, kun taitava räätäli korjaa rikkinäisiä vaatteita Auttavat kädet -järjestön ompelukoneella tai kun perheet saavat taikoa kotimaansa tuttuja ruokia keskuksen keittiössä.
Soinisille työharjoittelu ateenalaisessa pakolaisia auttavassa keskuksessa on tuonut perspektiiviä suomalaiseen turvapaikanhakijatilanteeseen.
– Säikähdettiinkö meillä vähän liikaa? Jos tämä maa pystyy selviämään turvapaikanhakijoista, niin kyllä Suomiin pystyy.
Auttavat kädet tarjoaa yhteisön
Auttavat kädet -järjestö on auttanut pakolaisia Ateenassa 25 vuotta, ja sen taustayhteisö on kristillinen. Kun turvapaikanhakijat tulevat tiistain perheruokapäivään, keskiviikon naisten suihkupäivään, torstain miesten suihkupäivään tai perjantain yhteiseen teetuokioon, näytöllä pyörii Jeesus-video. Tarjolla on arabian- ja darinkielisiä Raamattuja. Vierailijat voivat osallistua lyhyeen hartaushetkeen – tai olla osallistumatta. Uskontoa ei tuputeta eikä piiloteta.
– He ovat kiinnostuneita uskonnostamme ja tietävät, että Eurooppa on kristillinen maanosa, Auttavat kädet -järjestössä työskentelevät Katriina ja Vesa Sipari toteavat
Auttavat kädet saa rahoituksensa evankelisilta kirkkokunnilta. Auttavat kädet -järjestössä työskentelee myös vapaaehtoisia, jotka tulevat lähinnä USA:sta, Englannista ja Saksasta. Sen yhteistyökumppanit ovat kristillisiä kirkkoja ja järjestöjä Kreikassa ja Kreikan ulkopuolella.
Noin 12 miljoonan asukkaan Kreikka kärvistelee talouskriisin kourissa, mutta majoittaa pakolaisia ja paperittomia, jotka tulevat muun muassa Albaniasta, Irakista, Iranista, Ukrainasta, Filippiineiltä, Keniasta, Somaliasta, Sudanista ja Etiopiasta.
Historia on opettanut auttamaan
Kreikkalaiset ovat auttaneet turvapaikanhakijoita suhteellisen pitkäpinnaisesti. Historia on opettanut auttamaan avun tarvitsijoita.
Auttavat kädet -järjestön tilat sijaitsevat Ateenassa lähellä Omonia-aukiota. Vastapäätä on aidattu puisto, jossa kaupunki jakaa ruoka-apua. Talojen seinät ovat täynnä graffiteja, ja kaikki huutaa talouskriisiä. Paperittomat ihniset tienaavat elantoaan myymällä kadulla piraattituotteita – aurinkolaseja, kelloja, elektroniikkaa – ja narkomaanit piikittävät tai vetävät kokaa nokkaan keskellä kirkasta päivää. Kaiken tämän keskellä pakolaisäidit puikkelehtivat lastenrattaiden kanssa Auttavat kädet -järjestön suihkupäivään.
Jaa artikkeli: