Sanna Helén iloitsee musiikista, perheestään ja ystävistään. Haaveissa siintää kiireettömämpi arki ja sapattivuosi ulkomailla.
Olen Sanna Helén, 41. Synnyin Korpilahdella ja palasin juurilleni kymmenisen vuotta sitten. Viihdyn Jyväskylässä hyvin. Ilmapiiri on kiva ja kaupunki sopivan kokoinen.
Aloitin viulunsoiton kuusivuotiaana. Opiskelin Kokkolassa alttoviulun soitonopettajaksi ja Jyväskylässä musiikkiterapeutiksi. Opinnoissani tiesin varmasti, että olen oikealla alalla.
Vaihteleva työni on vuorovaikutuksen hakemista ja vuorovaikutuksessa olemista musiikin avulla. Nuorin asiakkaani on ollut kolmevuotias ja vanhin 103-vuotias.
Olen yrittäjä. Jaan työtilat ja teen työtä yhdessä muiden terapeuttien kanssa. Kollegat ovat arvokas tuki ja auttavat luomaan tärkeitä verkostoja.
Joku viisas on sanonut, että musiikki antaa ajalle merkityksen. Huomaan sen työssäni joka päivä. Merkitys, vuorovaikutus ja kohtaaminen hetkessä syntyy musiikin kautta. Kuuntelemme tai teemme yhdessä musiikkia ja ääntä eri tavoin.
Minulla voi olla asiakkaana lapsi, joka saa negatiivista palautetta vilkkautensa takia. Musiikkiterapiassa löydämme ja kasvatamme sitä, mikä hänessä on hyvää ja luomme onnistumisen kokemuksia. Musiikki auttaa käsittelemään tunteita.
Olen tavannut ihmisiä, joilla on erityyppisiä rajoitteita ja vammoja, ja joukkoon mahtuu surullisiakin kohtaloita. Siksi olen miettinyt paljon ihmisarvoista elämää ja sen määritelmää.
Työni on opettanut, että en voi tehdä kenenkään puolesta asioita, mutta voin seisoa rinnalla. Tehtäväni on auttaa asiakasta löytämään omat voimavaransa ja kasvattamaan niitä. Näen, kuinka toimintakyky ja elämänilo alkavat löytyä. On palkitsevaa olla mukana prosessissa.
Viululla on edelleen tärkeä osa elämässäni. Soitan itse eri kokoonpanoissa ja vien työssäni musiikkia ikääntyvien tehostetun palvelun yksikköihin. Uusin alue on kulkeminen kotipalvelun työntekijän mukana kotikäynneille. Olen nähnyt, kuinka tiukoilla kotihoidossa ollaan. Se on rankka työkenttä ja vaatii kipeästi lisää resursseja. Ihmisten yksinäisyys riipaisee.
Terapeutti ei ole asiantuntija omassa elämässään, mutta onneksi ikä lisää lempeyttä myös itseä kohtaan.
Jaa artikkeli: