Identtiset kaksoset Leila Jokiniemi ja Ritva Valta harrastavat öljyvärimaalausta. Toiselta saatu palaute on edesauttanut kehitystä, ja vuodet ovat tuoneet rentoutta työskentelyyn.
Vaajakosken Liekkilässä on meneillään Taideseura Koprun maalauskurssi. Leila Jokiniemi ja Ritva Valta viimeistelevät maalauksiaan suuren salin takaosassa, jossa on vieretysten kaksi maalaustelinettä. Takana olevista ikkunoista tulee sopivasti valoa, työpöydällä on öljyväriputkiloita ja purkeissa eri kokoisia siveltimiä. Välillä he saavat neuvoja ja opastusta Svetlana Ruoholta, joka toimii kurssin vetäjänä.
Jokiniemi ja Valta ovat identtisiä kaksosia, joilla on yhteinen harrastus. Piirtäminen on kiinnostanut aina, ja matkan varrella he ovat ehtineet tutustua erilaisiin maalaustekniikoihin. Pastellivärien jälkeen molemmat ovat viime vuosina keskittyneet maalaamaan öljyväreillä.
– Nuorena aikuisena aloitin posliinimaalauksesta, mutta se ei ollut minun juttuni, Jokiniemi muistelee.
– Kerran menin vahingossa akvarellikurssille, ja se oli ihan väärä laji minulle. Ajattelin silloin, että en osaakaan yhtään mitään, Valta täydentää.
Oikeat välineet ja älä luovuta
Sisarukset painottavat, että on tärkeää valita oikeanlaiset välineet. Yhtä tärkeää on se, että ei heti luovuta. Maalaaminen tuskin luonnistuu keneltäkään heti mallikkaasti ilman harjoittelua.
Heillä maalaamisessa on ollut erilaisia kausia, ja eri tyylilajejakin he ovat kokeilleet.
Valta on keskittynyt enemmän henkilökuviin ja on tehnyt tilaustyönä myös eläinkuvia. Hänen mielestään Jokiniemen maalauksissa on enemmän mielikuvitusta, ja niistä löytyy usein jokin pieni jippo tai jännittävä ajatus.
– Leilalla jotkut taulut tuovat mieleen Salvador Dalin, Valta kuvailee.
– Tarkoittanet, että asiat eivät mene luonnossa ihan samalla lailla kuin tauluissa, Jokiniemi täsmentää.
Rennolla ja vapaalla otteella
Vuosien saatossa sisarusten maalaamisesta on tullut rennompaa ja vapaampaa. Enää ei tarvitse olla niin kiinni säännöissä, ja työskentely tuntuu mukavalta. Heidän mielestään maalatessa unohtaa kaiken muun. Se on hyvää vastapainoa työlle ja muulle elämälle. Samalla oppii uusia asioita ja kehittyy jatkuvasti.
Sisarukset ovat ehtineet järjestää jo muutaman yhteisnäyttelyn ja maalaavat myös yhdessä aina, kun siihen tulee tilaisuus. Kun Valta asuu Jäppilässä ja Jokiniemi Jyväskylässä, aina ei löydy yhteistä aikaa ja paikkaa maalaamiselle. Silloin on hyvä laittaa valokuva keskeneräisestä teoksesta toiselle arviointia varten.
– Omalle työlle sokeutuu, eikä huomaa virheitään, mutta toinen huomaa ne heti, Valta muistuttaa.
– Ja me kyllä sanotaan toisillemme asiat todella suoraan, Jokiniemi huomauttaa.
Samanlaiset erilaiset
Leila Jokiniemi ja Ritva Valta kyllästyivät ihmisten jatkuvaan arvailuun heidän identtisyydestään. Vuosi sitten oli lopulta aika varmistaa asia ja teettää dna-testit.
– Tulos oli, että olemme 99,99- prosenttisella varmuudella identtisiä, Jokiniemi kertaa tulosta.
– Me ollaan samalla kertaa erilaisia, mutta myös paljon samanlaisia, Valta tarkentaa.
Molemmat tykkäävät tehdä samanlaisia asioita, myös nälkä ja väsymys yllättävät yhtä aikaa. Mutta erojakin löytyy.
– Tykkäämme erilaisista miehistä. Onneksi, Valta naurahtaa.
– Onneksi, ja Ritva on varmaan vähän kärsivällisempi ja siistimpi, Jokiniemi täydentää.