Joulukuvaelmissa pysähdytään seimen äärelle. Pääosassa ovat vastasyntynyt Jeesus-lapsi, Maria ja Joosef. Torstaiteatterin Paimenet-näytelmässä näkökulma on toinen.
Luukkaan evankeliumi kertoo Jeesuksen syntymästä. Mukana on laaja joukko yhteiskunnallisia rooleja, joista paimenien osa on vähäpätöisin.
– Paimenet olivat sekalaista pohjasakkaa, joita oli helppo halveksia. He elivät ja tekivät työtään lammaslauman omistajan ja valtakunnan valtiaiden armoilla. He olivat paperittomia, osattomia, näkymättömiä ja äänettömiä, kertoo Paimenet-näytelmän ohjaaja Mika Lahtinen.
Lahtinen kiinnostui joulun kertomuksen ihmisryhmien välisestä dynamiikasta ja jännitteistä, joita ei yleensä tule havainneeksi. Silloin, kuten nykyäänkin, saattoi ilmetä toisia ihmisiä leimaavia asenteita.
– Millaista oli paimenten arki ja työ, mahdollisuudet ja vaarat ja suhde muuhun yhteisöön, joka Betlehemissä eli? Elämä oli varmasti hyvin erilaista kuin tänään, mutta myös silloin oli ihmisyhteisöissä arvoasetelmia, Lahtinen pohtii.
Teatteri on hetken taidetta ja kokeilun maailma.
Luukkaan evankeliumi kertoo suuresta murroksesta, ensimmäisestä verollepanosta ja kansanliikehdinnästä. Tapahtuu asioita, joita ei täysin ymmärretä. On taloudellisia uhkakuvia ja Rooman valtakunnan sisäisiä jännitteitä. Suuret valtiaat tekevät päätöksiä, jotka vaikuttavat koko kansaan. Niissä olosuhteissa paimenten osa on erityisen mitätön. He ovat ulkona konkreettisesti ja erillään muista ihmisistä ja muiden armoilla.
Yllättäen paimenet ovatkin erityisiä. Paimenet kuulivat Jeesuksen syntymästä ensimmäisinä, vaikka he eivät olleet yhteiskunnallisesti merkittäviä. Kertomuksen kautta näkyy, että he ovat erityisiä Jumalan silmissä ja Jeesuksen syntymän äärellä. Taivaallinen sotajoukko ilmestyi heille – ei Rooman keisarille. Paimenet saivat tehtävän mennä ja kertoa asiasta myös muille.
– Myös tässä ajassa tulee helposti lannistunut olo. Minua koskevat asiat ratkaistaan muualla, minun panoksellani ei ole väliä eikä minuun kiinnitetä huomiota. Yksittäisellä ihmisellä tai muutamalla ihmisellä tavallisessa elämässä on kuitenkin merkitystä, Lahtinen vertaa.
Torstaiteatteri tutkii Raamatun kertomuksia luovin keinoin. Esitykset valmistetaan yhteisöllisesti ja keskustelemalla. Ajatus nousee jostakin Raamatun tekstistä, jonka ryhmä ideoi näytelmäksi yhdessä. Jokaisen omalle vakaumukselle halutaan antaa tilaa.
– Meille voi tulla tekemään teatteria omista elämänkokemuksista ja lähtökohdista käsin eikä tarvitse edustaa mitään tiettyä aatemaailmaa tai tietyntyyppistä kristillisyyttä. Ryhmän jäsenten näkemykset ja ajatukset saavat tulla näytelmissä näkyville, Lahtinen sanoo.
– Aika usein Raamatussa tapahtumia ihmettelee monenlaisia ihmisiä, ihmiskirjoa löytyy. Erilaisilla ihmisillä on monenlaisia ajatuksia samasta tapahtumasta. Se tuntuu vapauttavalta. Samalla tavalla teatterin tekemiseen mahtuu erilaisia ihmisiä.
Yleisin palaute näytelmistä on ollut yllättyneisyys. Raamatun tekstistä löytyy uusia piirteitä, ja sen voi nähdä myös toisella tavalla. Joku on kokenut vieraaksi sen, että Raamatun kertomuksista tehdään näytelmää.
Jokaisen vakaumukselle halutaan antaa tilaa.
– Kaikenlaiset katsojakokemukset ovat oikeita. Jos joku esittämisen tapa tuntuu katsojasta vieraalta, sekin on kunnioitettava näkemys. Teatteri on hetken taidetta ja kokeilun maailma. Siellä ei pyritäkään teesien naulaamiseen tai määräävään asenteeseen suhteessa Raamatun kertomukseen. Myös katsojalla on vapaus tehdä omia havaintoja ja omia johtopäätöksiä, Lahtinen sanoo.
Lahtinen näkee teatterin leikin maailmana, missä voi tutkia Raamatun kertomuksia ja sen ulottuvuuksia. Hän kutsuu myös yleisön leikinomaiseen tutkimusmatkailuun ja vuoropuheluun itsensä kanssa.
– Leikki on meille lapsenomaista ja uteliasta havainnointia raamatunkertomuksen sisällöstä ja merkityksistä. Samaan uteliaaseen ihmettelyyn pyydämme katsojia mukaan. Katsojat voivat sitä paitsi löytää jotain sellaista, mitä me emme ole osanneet ajatellakaan.
Jaa artikkeli: