Kuusankosken seurakunnan nimikkolähetti Linda Juntunen tekee
lähetystyötä ilmastonmuutoksen keskellä Tansaniassa.
Rompsis! Peltikattoni rämisee, kun sille hyppää apina. Vaikka olen jo tavallaan tottunut näihin karvaisiin vierailijoihin, pelästyn joka kerta, kun ne saapuvat pihaani. Nyt on kuivan kauden loppu, joten ne tulevat koko lauman voimin etsimään sapuskaa. Pihani on niille kuin buffetpöytä: täältä löytyy papaija-, mango- ja avokadopuita, joiden oksat riippuvat raskaina hedelmien painosta.
Olen työskennellyt Lähetysseuran itäisen ja eteläisen Afrikan viestinnän asiantuntijana nyt hieman yli kaksi vuotta. Vastaan viestinnästä Angolassa, Botswanassa, Etiopiassa, Etelä-Afrikassa, Namibiassa, Zimbabwessa sekä Tansaniassa, jossa myös asun.
Ensimmäiset kuusi kuukautta asuin Tansanian talouspääkaupungissa Dar es Salaamissa. Siellä sain todella tuntea ilmastonmuutoksen vaikutukset, nimittäin sään ääri-ilmiöt tulvien ja hirmumyrskyjen muodossa.
Kristillinen ajatus luomakunnan varjelemisesta ohjaa Lähetysseuran työtä.
Huhtikuussa 2024 satoi niin paljon, etten päässyt poistumaan kotoani muutamaan päivään, sillä tiellä oli yli puoli metriä vettä. Myös sähköt olivat poikki pari päivää, joka tarkoitti sitä, että myöskään ilmastointi ei toiminut. 35 asteen pätsissä ilmastoinnista tulee elintärkeä.
Toukokuussa sykloni Hidaya iski Tansanian rannikolle. Siihen osasin varautua, sillä Suomen suurlähetystö ilmoitti asiasta tekstiviestitse. Dar es Salaam selvisi lähes vaurioitta syklonista, mutta eteläosassa maasta ihmiset menettivät kotejaan. Lähetysseura lähetti alueelle katastrofiapua kesäkuussa, joka tavoitti noin 1500 ihmistä.
Ilmastotyö on luomakunnan varjelua
Ilmastonmuutokseen sopeutuminen on yksi Lähetysseuran Tansaniassa tukeman työn ydinalueita. Työtä tehdään yhdessä Tansanian evankelis-luterilaisen kirkon ja sen hiippakuntien sekä kansalaisjärjestön kanssa.
Olen saanut kysymyksiä siitä, miksi Lähetysseura tekee ilmastotyötä. Vastaus löytyy jo Raamatun alkulehdiltä, Mooseksen ensimmäisestä kirjasta:
”Herra Jumala otti ihmisen ja asetti hänet Eedenin puutarhaan viljelemään ja varjelemaan sitä.” (1. Moos. 2:15).
Kristillinen ajatus luomakunnan varjelemisesta ohjaa Lähetysseuran työtä. Meillä on vastuu pitää huolta maapallosta, sen asukkaista sekä luonnosta.
Luoteis-Tansaniassa, Kishapun piirikunnassa, kärsitään äärimmäisestä kuivuudesta. Kun vierailin alueella ensimmäisen kerran, siellä ei ollut satanut yhdeksään kuukauteen. Lähes kaikki kasvit olivat kuolleet, ja kuuma tuuli heilutteli karrelle kuivuneita maissinvarsia. Joet olivat kuivuneet, ja ihmiset kaivoivat niiden pohjiin syviä kuoppia toivoen, että vesi nousisi jostain maan uumenista.
On todella silmiä avaavaa asua maassa, jossa ihmisoikeudet eivät ole itsesäänselvyys.
Lähetysseura tukee alueella puunistutusta ja olemassa olevien puiden suojelua, sillä puista on paljon hyötyä ilmastonmuutokseen sopeutumisessa. Ne sitovat hiiltä, viilentävät ympäristöä ja auttavat säilyttämään kosteutta maaperässä. Juuret estävät eroosiota ja lehvästö tarjoaa varjoa sekä ihmisille että eläimille.
Morogorossa hiippakunta on istuttanut hedelmäpuita kirkkojen ja omistamiensa koulujen pihaan. Mango, appelsiini, guava ja passionhedelmäpuut ovat oiva lisä koululaisten monesti muuten yksitoikkoiseen kouluruokaan. Ruokaturvan lisäksi puut tarjoavat varjoa koulun paahtavan kuumalla pihamaalla.
Tansanian kirkko tekee työtä ihmisoikeuksien puolesta
Ehkä vaikein asia Tansaniassa asuessa on ollut epätasa-arvoon tottuminen. Minä pääsen täältä aina pois, turvaan vaikka Suomeen, jos meno äityy liian vaaralliseksi, mutta toisin on naapureideni laita.
On todella silmiä avaavaa asua maassa, jossa ihmisoikeudet eivät ole itsesäänselvyys. Sananvapaus, terveydenhuolto, koulutus ovat oikeuksia, joihin on suomalaisena tottunut. Täällä nämä oikeudet ovat uhattuna. Tansania sallii edelleen esimerkiksi lapsiavioliitot. Alkuperäiskansa maasait, ovat pakkomuuton edessä, kun heidän esi-isiensä maat halutaan varata turisteille.
Tällaisessa ihmisoikeustilanteessa toimii Tansanian evankelis-luterilainen kirkko, joka on Lähetysseuran pääasiallinen kumppani maassa. Kirkko kasvaa hurjaa vauhtia erityisesti Viktorianjärven alueella tehtävän lähetystyön ansiosta. Kirkolla on myös vaikuttava sosiaalityön osasto, joka kehittää esimerkiksi vammaisten ihmisten seksuaaliterveyspalveluja sekä pyrkii lopettamaan lapsiavioliitot lopullisesti. On ollut todella hieno nähdä, miten vaikutusvaltainen toimija kirkko on Tansaniassa.
Ensimmäinen työkauteni päättyy vuodenvaihteessa, ja palaan Suomeen viettämään joulua. On ollut ikävä lunta ja talven kumisevaa hiljaisuutta, vaikka olenkin nauttinut Itä-Afrikan elämänmelskeestä täysin rinnoin.
Varjellaan yhteistä luomakuntaamme, jotta Suomessa on jatkossakin lumiset talvet ja Tansaniassa sopivasti sadetta niin ihmisten kuin myös eläinten ja luonnon tarpeisiin.
Linda Juntunen
Kirjoittaja on Kuusankosken seurakunnan nimikkolähetti ja Suomen Lähetysseuran itäisen ja eteläisen Afrikan viestinnän asiantuntija