Seppo Riikonen löysi Taulumäen kirkosta tutun esineen. Se avasi muistojen portin 1950–1960-lukujen nuoruus-vuosiin.
Astuessaan kolmisen vuotta sitten Taulumäen kirkon toisen kerroksen lehterille Seppo Riikonen koki miellyttävän yllätyksen.
Lehterin takaseinällä, saarnastuolin yläosan vasemmalla puolella, Riikonen näki hänen perheelleen aiemmin kuuluneen, tuttuakin tutumman ryijyn.
– Ei ollut mitään ennakkotietoa, että lapsuudesta tuttu ryijy löytyisikin täältä. Aikaisemmin se oli nimittäin lahjoitettuna Palokan kirkkoon, sanoo Riikonen Taulumäen kirkon lehterillä.
– Huomasin kyllä, että se oli Palokan kirkosta kadonnut, mutta en kysellyt sen perään sen kummemmin. Oli sykähdyttävää nähdä, että se oli tuotu tänne Taulumäelle.
Koristeella oli jo ennestäänkin tunnearvoa, mutta Riikosen mukaan arvo hänen silmissään vain lisääntyi uuden sijoituspaikan ja ryijystä saatujen uusien tietojen vuoksi.
– Juuri Taulumäen kirkko on erityinen paikka minulle, sillä asuin lapsuuteni ja nuoruuteni aivan tässä kirkon kupeessa.
Riikonen kaivaa sanojensa vakuudeksi kansiostaan esille vanhan valokuvan, jossa on pieni keltainen puutalo, taustallaan Taulumäen iso ja komea kirkko.
Riikosen kotitalo, hänen äitinsä vanhempien Kalle ja Olga Hovilaisen rakennuttama, sijaitsi kirkon pohjoispuolella, nykyisen laajan parkkipaikan kohdalla.
– Lapsuus oli näillä kulmilla aika vilkasta, kuten voit arvata, kun suuret ikäluokat elivät täällä todeksi varhaisia vuosiaan, naurahtaa suureen, vuoden 1948 ikäluokkaan itsekin kuuluva Riikonen.
– Kävimme Rajakadun kansakoulua, joka oli iso laitos. Yhteiskunta ei siihen aikaan järjestänyt hirveästi virikkeitä, mutta aina keksittiin naapuruston lasten kesken pihapelejä ja kaikenmoista muuta telmimistä.
Nykyisen moottoritienä kulkevan Nelostien paikkeilla oli Riikosen lapsuudessa vielä tarjolla peltomaisemaa.
– Tourujoen toisella puolella oli puolestaan Kolikkomäellä työväentalo, jonka pihassa järjestettiin lapsille hiihtokisoja. Luistelemaan pääsi Koskenharjun koulun kentällä Tourujoen varressa.
– Tuomiojärven rannassa me kakarat kävimme tietenkin uimassa ja mato-onkimassa. Yhdessä kohtaa järven rantaa oli hyppytelineet, joista minäkin loikkasin seitsemännestä kerroksesta, kun kymppi oli ylin, Riikonen muistelee.
Talvisin Taulumäellä sijaitsi hyppyrimäkikin, jonka valot loistivat kutsuvasti perheen talon ikkunoihin.
– Hyppyrimäen juurella järjestettiin iltamia, jossa näin pikkupoikana esiintymässä muun muassa lauluntekijä ja laulaja Reino ”Repe” Helismaan. Häntä pidettiin silloin ”rillumareimiehenä”, mutta on nykyisin pikemminkin arvostettu, tunnettu taiteilija, hymyilee Riikonen muistoilleen julkkiksen bongaamisesta.
Taulumäen kirkossa pieni poika vieraili säännöllisen epäsäännöllisesti, yleensä äitinsä kanssa.
– Pari kertaa suntio otti meitä lapsia myös mukaansa kirkon torniin, kun hän oli menossa sinne soittamaan kelloja.
– Se on jäänyt mieleen, että maisemat tornista Palokkajärvelle päin olivat todella upeat. Ja toisekseen kelloista lähti suntion soittaessa niitä niin iso ääni, että kun ei ollut mitään kuulosuojaimia, niin kyllä siinä ihan pää meinasi haljeta.
Mutta palataan vielä ryijyyn, joka oli siis ennen Riikosen perheen omaisuutta ja koristaa nyt Taulumäen kirkon kakkoskerroksen lehterin takaseinää.
Aivan tarkkaa tietoa siitä, miten se on Riikosen perheeseen kulkeutunut tai kuka sen on tehnyt, ei ole. On mahdollista, että kyseessä on Seppo Riikosen vanhempien häitä varten kudottu vihkiryijy, sillä ryijyssä on merkintä ”1941”.
– Vanhempani ovat menneet noihin aikoihin naimisiin ja itse asiassa minulle selvisi vasta hiljattain, että kyse on nimenomaan vihkiryijystä.
– Aiemmin luulin, että se voisi olla kuulunut jo isovanhemmilleni, mutta vuosiluku täsmää pikemminkin omien vanhempieni avioitumisen kanssa.
Mikä sitten on vihkiryijy? Museoviraston Elävää kulttuuriperintöä -sivuston mukaan Suomen sana ryijy on peräisin vanhasta skandinaavisesta sanasta ry, joka alun perin on tarkoittanut nukallista peitettä.
Ensimmäinen varma tieto ryijyjen olemassaolosta Suomesta löytyy keskiajalta. Varsinaisena ryijyjen kulta-aikana pidetään 1700-luvun loppua ja 1800-luvun alkupuoliskoa, jolloin niitä alettiin kutoa morsiuspareille.
Vihkiryijy tarkoittaa siis ryijyä, jonka päällä morsiuspari vihittiin.
Vihkitilaisuuden jälkeen ryijyä käytettiin peitteenä ja sen uskottiin tuottavan avioparille onnea.
Seppo Riikosen mukaan syy ryijyn lahjoittamiseen Palokan kirkkoon 1980-luvulla oli se, että hänen äitinsä Maire oli muuttanut pois Taulumäeltä, eikä ryijylle löytynyt kotoa oikein paikkaa.
– Ehkä hän ajatteli, että kun kyse on uskonnollisesta aiheesta, sopisi se hienosti lahjoitettavaksi Palokan kirkkoon, joka kuului silloiseen Jyväskylän maaseurakuntaan, arvioi Riikonen.
Malliltaan Taulumäen kirkkoa nykyisin komistava työ on niin sanottu Madonna-ryijy. Päähenkilöinä siinä ovat Jeesus ja Neitsyt Maria.
Kun ryijy oli otettu pois Palokan kirkon seinältä, se kunnostettiin ja sijoitettiin uudelle paikalleen Taulumäen kirkkoon. Seppo Riikonen ei pane nykyistä sijoituspaikkaa lainkaan pahakseen.
– Olen hyvin kiitollinen seurakunnalle ryijyn kunnostuksesta. Sen uusi sijoituspaikka tuntuu suorastaan mahtavalta.
Ryijy on Riikosen mukaan tullut ikään kuin takaisin sinne mistä se aikanaan lähtikin, Taulumäelle.
– Se on tullut takaisin kotiin.