Jos kaikki on missiota, mikä ei ole? Luterilainen maailmanliitto järjesti lähetysteologisen konsultaation Taiwanilla toukokuussa

Esimerkiksi näiden asioiden äärelle Luterilainen maailmanliitto (LML) kokosi ohjausryhmän valmistelemaan lähetysteologista työskentelyä, sillä Krakovan yleiskokouksessa 2023 esitettiin kehotus sanoittaa uudelleen kokonaisvaltaisen lähetyksen ajatusta. Luterilaisen yhteisön yhteistä lähetysajattelua on tuotettu laajemmin viimeksi 2000-luvun alkupuolella. Työskentelystä syntyi silloin asiakirja Mission in Context. Transformation, Reconciliation, Empowerment (2004). Asiakirja on suomennettu nimellä Lähetys kontekstissa. Muutos, sovinto, voimaannuttaminen.

Ohjausryhmälle esitettiin toive, että työskentelystä ei synny uutta laajaa asiakirjaa, vaan rakennetaan edellisen päälle. Kirjallisten dokumenttien haasteeksi on joskus koettu niiden jalkauttaminen eli se, että ne päätyisivät laajemmin kirkkojen käyttöön. Tärkeämpänä vielä haluttiin kunnioittaa perintöä, minkä dokumentti on jo tuonut. Mukaan työskentelyyn haluttiin tuoda askeleita kohti dialogisuutta: yhdessä ajattelemista ja yhdessä tekemistä.

Työskentelyn ensimmäiset konkreettiset pisteet olivat huhtikuussa järjestetty Revisiting Mission in Context -webinaari sekä lähetysteologinen konferenssi Taiwanilla. Tämä artikkeli esittelee Taiwanin konferenssin antia.

Lähetysteologinen konferenssi Taiwanilla

Taiwanin Taoyuanissa sijaitseva China Lutheran Seminary isännöi Luterilaisen maailmanliiton (LML) maailmanlaajuisen lähetysteologisen konferenssin toukokuussa 2025. Aiheena oli ”Embodying Hope: Renewing Mission in a Wounded World”. Osallistujia oli kaikilta mantereilta sekä luterilaisista kirkoista, lähetysjärjestöistä että ekumeenisista verkostoista. Tarkoituksena oli aloittaa prosessi, jonka avulla muotoillaan kokonaisvaltaisen lähetyksen suunta seuraavalle strategiakaudelle.

Konferenssin tavoite oli osanottajien yhteinen pohdinta ja sitoutuminen missiologiseen prosessiin, joka vastaa muuttuvan maailman haasteisiin: ilmastokriisiin, pandemian jälkeiseen todellisuuteen, kirkollisen identiteetin hajoamiseen ja digitaaliseen murrokseen. Kysymys siitä, mikä luterilaisessa missiossa on olennaista ja mihin suuntaan sen tulisi kulkea, oli keskeinen. Näkyväksi tuli tarve yhteiselle teologiselle kielelle, joka pystyy samalla kantamaan sekä teologista syvyyttä että yhteiskunnallista relevanssia.

Lutheran Church of Taiwanin presidentti Selma Chen piti erityisen arvokkaana, ettei metodina ollut vain esitelmätiedon jakaminen: ”Kuuntelemisen ja valmiiksi sovittujen kommenttipuheenvuorojen sijaan halusimme tuottaa yhteistä ajattelua. Se on menetelmänä vielä vieras eikä lopputulos ole etukäteen selvillä. Samalla se sitouttaa ja innostaa jatkamaan keskustelua omassa kirkossa.”

Konferenssin rakenne ja työtavat

Konferenssi alkoi jumalanpalveluksella Taipeissa, minkä jälkeen tutustuttiin lyhyesti Taiwanin yhteiskunnalliseen ja kirkolliseen kontekstiin. Jokaiseen päivään sisältyi hartaushetki aamulla ja illalla, mikä rytmitti yhteistä työskentelyä hengellisesti. Hartauksien merkitys ei ollut pelkkä muodollisuus, vaan ne ankkuroivat keskustelut rukoilevaan yhteisöön ja muistuttivat lähetyksen hengellisestä perusluonteesta.

Varsinainen työskentely käynnistyi SWOT-analyysilla (vahvuudet, heikkoudet, mahdollisuudet, uhat), jossa tarkasteltiin sekä globaalin että alueellisen kirkollisen tilanteen piirteitä. Tarkastelun kiehtovuutena oli, että vahvuudet määriteltiin sanalla ”grateful” (kiitollisuus), heikkoudet ”watchful” (tarkkaavaisuus), mahdollisuudet ”hopes” (toiveet) ja uhat ”fears” (pelot). Tällainen sanallinen uudelleentulkinta antoi analyysille hengellisen ja emotionaalisen ulottuvuuden. Keskustelut käytiin alueittain ja niistä syntyi kattava kuva luterilaisen maailman moninaisista todellisuuksista.

LML:n pääsihteeri Anne Burghardt piti vaikuttavan alustuksen ”Renewing Mission in a Wounded World”, jossa painotettiin kontekstuaalisuutta, individualistisen uskontulkinnan kritiikkiä sekä luterilaisen uskon sosiaalista, poliittista ja ekologista ulottuvuutta digitaalisuuden aikakaudella. Burghardtin puheessa korostui ajatus siitä, että missio ei ole yksisuuntainen lähetysliike vaan syvällinen vuorovaikutus Jumalan ja maailman välillä, jossa kirkko on kutsuttu olemaan toivon todistaja keskellä haavoittunutta maailmaa.

Keskustelun haasteet ja mahdollisuudet

Seuraavaksi toteutettiin kaksi ns. akvaario-keskustelua. Tässä työskentelymuodossa keskustelua käy pieni sisärengas, ja muut osallistujat kuuntelevat ulkokehällä, mutta voivat osallistua siirtymällä keskustelurinkiin. Menetelmä korostaa dialogisuutta, mutta vaatii ohjaukselta ja osallistujilta paljon. Tässä tapauksessa osallistujat kokivat epävarmuutta: oliko oma asiantuntemus riittävää, pitikö puheenvuorosta tehdä esitelmä. Aidon dialogin syntyminen oli haastavaa, mutta hetkittäin syntyi rakentavia keskusteluja.

Yksi merkittävä nosto akvaariokeskusteluista oli kysymys siitä, millaista kieltä kirkko käyttää puhuessaan missiosta. Vastaammeko kysymyksiin, joita kukaan ei esitä? Missiologinen kieli voi helposti muuttua sisäpiirin jargonia muistuttavaksi, jolloin se menettää yhteytensä niihin, joita kirkko pyrkii palvelemaan. Keskustelussa korostettiin tarvetta käyttää kieltä, joka on ymmärrettävää, rehellistä ja samalla teologisesti uskottavaa.

Globaali konteksti ja teologiset näköalat

SWOT-analyysin perusteella maailmanlaajuisesti tunnistettiin lukuisia huolia: maahanmuuton ja maastamuuton aiheuttamat jännitteet, poliittiset ja uskonnolliset konfliktit sekä sisäiset kirkolliset ristiriidat, teologiset jännitteet (vaurauden teologia, fundamentalismi, sukupuolikysymykset), sukupolvien välinen kuilu ja nuorten vieraantuminen kirkosta, sekularisaatio ja instituutioiden kriisi sekä taloudellisen vallan keskittyminen ja misinformaatio.

Silti esiin nousi myös toivoa herättäviä tekijöitä: hengellinen avoimuus ja kasvu, nuorten ja maallikoiden vahvistuva rooli, kumppanuus ja vastavuoroinen oppiminen kirkkojen välillä, kulttuurinen juurtuminen ja luterilaisten identiteettien uudelleenmäärittely, teologiset innovaatiot erityisesti Aasiassa ja Afrikassa sekä ekumeeninen ja uskontojen välinen dialogi.

Teologisesti konferenssin keskeisiä oivalluksia oli vahva kontekstuaalisuuden korostus: kaikki teologia nousee aina jostain paikallisesta todellisuudesta. Tämä merkitsi selkeää siirtymää pois Eurooppa-keskeisyydestä kohti moninaisia, rinnakkaisia luterilaisia identiteettejä. Tähän liittyi myös polysentrinen ymmärrys missiosta: yksisuuntaisena lähettämisen ja vastaanottamisen mallin sijaan se on dynaamista liikettä kaikkialta kaikkialle.

Äänet marginaaleista, kuten Dalit-teologia Intiassa, osoittivat, miten missio voi nousta haavoista käsin: ristin teologian hengessä Jumala toimii särkyneessä maailmassa ja kutsuu kirkkoa kuuntelemaan sieltä nousevaa todistusta. Moniuskontoisuuden ja uskonnollisen identiteetin moninaisuuden haasteet – erityisesti nuorten keskuudessa – nostivat esiin tarpeen uudelle missiologiselle ajattelulle, jossa evankeliumin julistus tapahtuu dialogisesti ja usein arjen keskellä. Evankeliointi ei siis merkitse vain sanoja, vaan myös profeetallista ja julkista puhetta oikeudenmukaisuudesta, rakkaudesta ja rauhasta – erityisesti konteksteissa, joissa kristityt elävät vähemmistönä.

Strategiset ja toiminnalliset ryhmät

Konferenssin viimeisessä täydessä päivässä työskenteli kahdenlaisia ryhmiä: strategisia (theological focus) ja toiminnallisia (action focus). Aiheina olivat teologinen koulutus mission ja missiologian tukena, johtajuuden uudistaminen, kumppanuuksien kehittäminen, lähetys vaikuttamisen ja oikeudenmukaisuuden välineenä, sukupuolten tasa-arvo ja naisten voimaannuttaminen, messun uudistaminen, evankelioinnin nykynäkymät sekä mission mahdollisuudet digiajassa. Jokainen osallistuja sai valita neljä teemaa, josta keskustella.

Ryhmien merkitys oli suuri, vaikka aika tuntui loppuvan juuri kun keskustelu eteni syvällisemmille tasoille. Ne loivat yhteyksiä eri kulttuurien ja kontekstien välille ja tarjosivat paikan vertaistuelle ja ideoinnille. Useat osallistujat mainitsivat, että jo tieto siitä, että muualla painitaan samojen kysymysten kanssa, oli rohkaisevaa.

Päätöskeskustelu ja tulevaisuus

Yksi hedelmällisimmistä keskusteluista syntyi lopuksi: miten LML:n strategiatyö etenee? Teemoina korostuivat kuunteleminen, kontekstuaalisuus ja luterilainen ristinteologia. Myös luomisteologian ja inkarnaation (sakramentaalinen ja sosiaalinen ulottuvuus) vahvistaminen nostettiin esiin. Erityisesti nostettiin esiin missio Dei -ajatus, jonka mukaan lähetys on Jumalan työtä maailmassa, johon kirkko kutsutaan osallistumaan.

Digitalisaation nopea kehitys, erityisesti tekoälyn rooli, sai paljon huomiota. Kiinnostavaa oli, että keskustelumuistiinpanojen yhteenvetämisessä hyödynnettiin AI-työkaluja. Tämä herätti pohdintaa siitä, miten teknologia voi palvella kirkkoa, mutta myös siitä, millaisia riskejä siihen liittyy. Digitaalinen todellisuus ei ole erillinen missiosta, vaan yksi sen toimintakentistä.

Konferenssi ei ollut mullistava, mutta se toimi välietappina ja yhteisen pohdinnan alustana. Erityisenä haasteena nousi esiin lähetys -käsitteen ylikäyttö: jos kaikki on missiota, mikä ei ole? Luterilaisen maailman sisäinen monimuotoisuus vaatii huolellista prosessia: yhteisen ydinteeman löytämistä sekä tilaa kontekstuaalisille eroille.

Jatkona ehdotettiin alueellisia pohdintoja LML:n aluekokouksissa sekä mahdollisesti uutta maailmanlaajuista konsultaatiota. Lähetysjärjestöt toivoivat myös omaa tapaamista, jossa pohdittaisiin työn vaikuttavuutta ja dekolonisaation haasteita. Tämä muistuttaa siitä, että missio ei ole vain kirkon työtä maailmassa, vaan myös maailmasta oppimista, sen tapahtumiin eläytymistä sekä vallanjaon kyseenalaistamista.

Lopuksi

Konferenssi Taiwanissa muistutti, että missio ei ole valmis määritelmä vaan elävä keskustelu. Luterilaisen maailmanliiton vahvuus on sen kyky yhdistää erilaiset näkemykset ja todellisuudet yhteiseen toivon ja palvelun kutsuun. Lähetys ei ole jotain, mitä teemme yksin toisia varten, vaan yhteistä kulkemista, jossa Jumala toimii. Tehtävämme kristittyinä ja kirkkoina on kuunnella, liittyä mukaan ja kantaa vastuuta.

Jaa artikkeli: