Viime vuoden suuri kansainvälinen tapahtuma Suomen evankelis-luterilaisessa kirkossa oli Lähetyskumppanuusneuvottelut. Niiden aikana vietettiin hartaushetkiä ja toteutettiin työpajoja. Molempien pohjalta on tänä keväänä kirjoitettu hartauskirjoituksia. Ne julkaistaan nyt sarjana.
25. Tuohon aikaan Jeesus kerran puhkesi puhumaan ja sanoi: »Minä ylistän sinua, Isä, taivaan ja maan Herra, siitä että olet salannut tämän viisailta ja oppineilta mutta ilmoittanut sen lapsenmielisille. 26. Näin sinä, Isä, olet hyväksi nähnyt. 27. Kaiken on Isäni antanut minun haltuuni. Poikaa ei tunne kukaan muu kuin Isä eikä Isää kukaan muu kuin Poika ja se, jolle Poika tahtoo hänet ilmoittaa. 28. Tulkaa minun luokseni, kaikki te työn ja kuormien uuvuttamat. Minä annan teille levon. 29. Ottakaa minun ikeeni harteillenne ja katsokaa minua: minä olen sydämeltäni lempeä ja nöyrä. Näin teidän sielunne löytää levon. 30. Minun ikeeni on hyvä kantaa ja minun kuormani on kevyt.» (Matteus 11:25–30)
Tässä kohdassa yhdistyy kaksi Matteuksen evankeliumin keskeistä ajatusta: Jeesuksen salattu kuninkuus ja Jeesuksen antama kutsu opetuslapseuteen, tarkemmin sanottuna lähetysopetuslapseuteen.
Jeesuksen sanat jakeissa 25 ja 26 muistuttavat paljon juutalaisessa viisauskirjallisuudessa esiintyviä rukouksia. Näissä Jeesuksen sanoissa painotus ei ole kuitenkaan viisaissa tai älykkäissä ihmisissä vaan lapsenmielisissä, jotka ovat lähellä Jumalaa. Jeesus ilmaisee, että Isä Jumala on erityisesti niiden puolella, jotka ovat yhteiskunnassa heikkoja ja haavoittuvia tai joilla ei ole näkyvää asemaa eikä kuuluvaa ääntä tässä maailmassa. Itse asiassa Jeesuksen ensimmäiset opetuslapset olivat juuri tällaisia ihmisiä. Tästäkin syystä kristillinen kirkko on ollut, ja on, lähellä tällaisia ihmisiä, heikkojen ja haavoittuvien puolella.
Apostoli Paavali kirjoittaa samasta asiasta korinttilaisille (1. Kor. 1:26–29): »26. Ajatelkaa, veljet, mitä te olitte, kun teidät kutsuttiin: teissä ei ollut monta ihmisten mielestä viisasta, ei monta vaikutusvaltaista, ei monta jalosukuista. 27. Mikä maailmassa on hulluutta, sen Jumala valitsi saattaakseen viisaat häpeään. Mikä maailmassa on heikkoa, sen Jumala valitsi saattaakseen häpeään sen, mikä on voimakasta. 28. Mikä maailmassa on vähäpätöistä ja halveksittua, mikä ei ole yhtään mitään, sen Jumala valitsi tehdäkseen tyhjäksi sen, mikä on jotakin. 29. Näin ei yksikään ihminen voi ylpeillä Jumalan edessä.»
Tässä kohtaa toistuu ilmaus “Jumala valitsi” kolme kertaa (2 kertaa jakeessa 27, kerran jakeessa 28): tämä on Jumalan valinta ja tahto. Jumala on valinnut sen, mikä on heikkoa, ja ilmaissut sen lapsenmielisille (Matt. 11), niille, jotka ovat vähäpätöisiä ja halveksittuja, kuten Paavali sanoo (1. Kor. 1).
Kuka on Jeesus?
Matteus 11:25–30 tulee kristillisen uskon ytimeen, eli kysymykseen ”kuka on Jeesus”. Jeesuksen sanat kertovat meille, kuka hän todella on: hän on Isän Poika; vain Jeesus tuntee Isän ja voi ilmoittaa hänet. Ihmisten ongelma on se, että he eivät tunne Jumalaa, Isää, koska jumalallinen mysteeri on kaikilta salattu. Tähän ihmiskunnan vakavaan, perustavaa laatua olevaan ongelmaan on vain yksi ratkaisu: se on Poika, Jeesus. Jumalan, Isän tuntee vain Poika ja se, jolle Poika hänet ilmoittaa.
Jakeessa 27 Jeesus ilmoittaa, että hänelle on uskottu auktoriteetti ja valta. Hänen tehtävänsä on ilmoittaa Isä, koska vain hän tuntee Isän. Tämä tunteminen perustuu siihen, että vain Isä Jumala tuntee Poika Jeesuksen, ja vain Poika tuntee Isän. ”Tunteminen” tarkoittanee tässä ennen kaikkea keskinäistä rakkautta, yhteistä ymmärrystä, elämää täydellisessä yhteydessä ja ykseydessä. ”Tunteminen” ei ole pelkkä älyn tai mielen teko; se on henkilökohtainen rakkaussuhde. Kun Jeesus puhuu omasta suhteestaan Isään, hän samalla ilmoittaa, kuka hän itse on. Jumalan armollisen valinnan ja tahdon vuoksi ihmiset voivat tietää, kuka Jumala on, koska Jumala antaa meidän tietää, kuka hän on – Pojan kautta (Joh. 14:8–9).
Viisaat ja oppineet saattavat tietää jotakin Jumalasta, ja monet uskonnot sanovat asioita jumalasta tai jumalista, mutta vain Poika tuntee Isä Jumalan täydellisesti, koska ”minä [Jeesus] ja Isä olemme yhtä.” (Joh. 10:30). Isä rakastaa Poikaa, joka tuntee Isän ja ilmoittaa muille, kuka ja millainen on Isä. Isän rakkaus Poikaan on perusta, jonka ansiosta Poika tuntee Isän ja voi ilmoittaa Jumalan muille. Jumalan, joka on rakkaus (1. Joh. 4:8).
Jakeessa 28 Jeesus kutsuu luokseen kaikki ne, jotka ovat työn ja kuormien uuvuttamat. Se on muodoltaan avoin kutsu Jumalan Pojalta, joka tuntee Isä Jumalan. Mutta keitä ovat ”työn ja kuormien uuvuttamat”? Heitä ovat esimerkiksi ne, joille uskonnollisuuden opettajat ovat välittäneet pyhien tekstien erilaisia tulkintoja ja kertoneet, mitä heidän pitää tehdä tullakseen paremmiksi ja ansaitakseen Jumalan suosion, jopa pelastuksen. Kaikissa uskonnoissa ja yhteiskunnissa esiintyy niitä, jotka ovat valmiita asettamaan ikeitä ja kuormia, ei omille, vaan toisten hartioille. Työn ja kuormien uuvuttamia ovat myös ne, joita yhteiskunnassa pidetään ”toisen luokan kansalaisina” ja joilla ei ole suurtakaan arvoa muiden ihmisten silmissä, mikä johtaa heitä syrjäytymiseen ja eristymiseen muista.
Ikeen kantajajien lepo
Jeesus kuitenkin sanoo, että hänen ikeensä on hyvä kantaa ja hänen kuormansa on kevyt. Mikä on ies? Ies on veto- tai kantolaite, joka kiinnitetään usein kahden eläimen, esimerkiksi härän, niskaan ja on kiinni kannettavassa kuormassa tai esimerkiksi vedettävissä kärryissä tai aurassa.
Jeesuksen puhuessa ikeestä, se saattaa tässä yhteydessä viitata myös messiaanisen kuninkaan auktoriteettiin, jonka alle ihmisen tulee asettua. Kuningas Jeesuksella on valta kutsua luokseen ne, jotka ovat väsyneitä, stressattuja tai työn uuvuttamia ja jotka kantavat raskaita kuormia – raskaita fyysisesti, henkisesti tai hengellisesti. Voi kuitenkin olla, että me emme pidä sanasta ”ies” tai ajatuksesta, että meidän pitäisi alistua kantamaan tai vetämään jotakin. Ehkä meillä on tunne, että omat taakkamme ovat jo niin raskaita kantaa, ettemme halua enää mitään ylimääräistä kannettavaksi.
Jakeissa 28 ja 29 esiintyy kolme verbiä käskymuodossa: tulkaa, ottakaa, katsokaa. Jakeessa 28: tulkaa minun luokseni; jakeessa 29: ottakaa minun ikeeni; ja: katsokaa minua. Tämä Jeesuksen sana on kutsu opetuslapseuteen lähetyksessä tai lähetysopetuslapseuteen. Opetuslapseus vapauttaa ihmisen löytämään levon. Lepo, jonka Jeesus lupaa, ei ole mitään rauhallista tunnetilaa tai tunteista vapaata tyyneyttä. Tässä yhteydessä “lepo” näyttää tarkoittavan ja kuvaavan ennen kaikkea messiaanista pelastusta. Lepo, jonka Jeesus lupaa, on osa hänen seuraajiensa elämää ja kuuluu heille. Jeesus ei kuitenkaan kutsu ihmisiä toimettomuuteen, vaan tarjoaa heille sekä levon että mielekkään tehtävän toteutettavaksi.
Jakeessa 25 esiintyy sana “tämä” (kreikaksi: ταυτα, ”nämä”), joka viitannee Jeesukselle annettuun viisauteen ja on sama asia kuin “kaiken” (kreikaksi: πάντα) jakeessa 27. Nämä jakeet ovat pohjustusta siihen, mitä Jeesus sanoo Matteuksen evankeliumin lopussa (Matt. 28:18–20). Siellä Jeesus, kuolleista nousseena, kertoo opetuslapsilleen, että hänelle on annettu kaikki valta taivaassa ja maan päällä.
Jeesus tuli heidän luokseen ja puhui heille [opetuslapsille] näin: »Minulle on annettu kaikki valta taivaassa ja maan päällä. Menkää siis ja tehkää kaikki kansat minun opetuslapsikseni: kastakaa heitä Isän ja Pojan ja Pyhän Hengen nimeen ja opettakaa heitä noudattamaan kaikkea, mitä minä olen käskenyt teidän noudattaa. Ja katso, minä olen teidän kanssanne kaikki päivät maailman loppuun asti.» (Matteus 28:18–20).
Matteuksen evankeliumin lopussa Jeesus antaa sekä valtuutuksen että tehtävän seuraajilleen. Näin siksi, että Isä on antanut hänelle vallan, voiman ja valtuutuksen tehdä näin: “Minulle on annettu kaikki valta taivaassa ja maan päällä.” Tämä valta on annettu vain hänelle, ei kenellekään muulle. Jeesus kutsuu ihmisiä luokseen seuraamaan häntä (Matt. 11:28), ja sitten, koska hänellä on kaikki valta, hän lähettää seuraajansa valtuuttaen heidät lähetystehtävään kaikkien kansojen pariin.
Tähän liittyy kaksi näkökulmaa. Ensinnäkin ajatus lähetysopetuslapseudesta, joka kiinnittyy Jumalan lähetykseen. Se on rakkauden ja vapauden liikettä, joka lähtee levosta käsin (Matt. 11:28,29). Kristittyjä kutsutaan osallistumaan tähän Jumalan suureen lähetysliikkeeseen. Toiseksi Jeesukselta oppiminen (Matt. 11:29: “katsokaa minua”, kreikaksi: μάθετε, kirjaimellisesti: ”oppikaa minulta/minusta) ja Jeesuksesta opettaminen ovat kaksi ajattelutoimintoa, jotka ovat kiinteässä suhteessa toisiinsa, kuten suomen kielen sanojen läheisyys ilmaisee. Tämä osoittaa, miten lähetys on itse asiassa läsnä myös kohdassa Matt. 11:25–30, kuten se on kohdassa Matt. 28:18–20.
Lopuksi
Kohdan Matteus 11:25–30 keskiössä on yhtäältä Isän ja Pojan välillä vallitseva ainutlaatuinen suhde, ja toisaalta levon myötä annettu tehtävä, jonka Poika antaa seuraajilleen. Jeesus kuvaa itseään Pojaksi – ja tunnistautuu samalla messiaaniseksi kuninkaaksi, mutta hyvin erilaiseksi kuin ihmisten odotukset. Jeesus kutsuu ihmisiä tunnustamaan hänen valtansa ja kuninkuutensa, mikä tarkoittaa Jeesuksen antaman ikeen ottamista ja hänen antamansa kuorman kantamista.
Hänen ikeensä on hyvä kantaa ja hänen kuormansa on kevyt. Ikeen tehtävä on kantaa (tai vetää) kuorma helpommalla tavalla taakoittamatta ikeen kantajaa tarpeettomasti. Jeesus kutsuu kaikkia ikeensä ja kuormansa kantamiseen, mutta ne, jotka ajattelevat pystyvänsä kantamaan taakkansa itse, eivät ole kiinnostuneita Jeesuksen tarjoamasta ikeestä ja hänen seuraamisestaan. Evankeliumeissa kerrotaan ihmisistä, jotka tulevat Jeesuksen luokse, kuuntelevat häntä ja lähtevät sitten pois. Tätä tapahtuu myös tänä päivänä.
Jeesuksen ikeeseen suostuminen ja seuraajana oleminen ei tarkoita vain hänen antamansa esimerkin noudattamista, vaan se on henkilökohtaista yhteyttä ja suhdetta ylösnousseeseen Kristukseen. Jeesuksella on täydellinen yhteys ja suhde Isään, Jumalaan, ja hänen kauttaan ja hänessä Jeesuksen opetuslapset pääsevät osallisiksi tuosta suhteesta.
On hyvä muistaa, että Jeesuksen ikeessä on paikka kahdelle kantajalle. Kuka kantaa iestä yhdessä Sinun kanssasi? Hän, joka sanoo: “Ja katso, minä olen teidän kanssanne kaikki päivät maailman loppuun asti.” (Matt. 28:20).
Jeesuksen seuraaminen johtaa vapautukseen muiden ihmisten ja maailman tekemistä vaatimuksista, ja tuo vapautus tapahtuu Jumalan armosta. Vapaus johtaa todistamaan Kristuksesta ja palvelemaan lähimmäisiä. Jeesuksen seuraaminen on profeetallista lähetysopetuslapseutta. Meidän osaksemme jää miettiä ja rukoilla, mitä tämä tarkoittaa elämässämme. Keiden ihmisten pariin Jumala haluaa lähettää meidät?
Rukous
Rakastava Jumala. Me kiitämme sinua elämän lahjasta kaikessa sen moninaisuudessa ja kauneudessa. Herra Jeesus Kristus, ristiinnaulittu ja ylösnoussut, me ylistämme sinua, koska tulit etsimään kadonneita, vapauttamaan vangittuja, parantamaan sairaita ja käännyttämään itsekeskeisiä. Pyhä Henki, me iloitsemme siitä, että hengität maailman elämässä ja tulet sydämiimme. Kun me elämme Hengessä, saamme myös vaeltaa Hengessä. Anna meille uskoa ja rohkeutta ottaa ristimme ja seurata Jeesusta, että tulisimme oikeudenmukaisuuden ja rauhan pyhiinvaeltajiksi omana aikanamme. Auta, että olisimme siunaukseksi kansallesi, varjelisimme luomakuntaa ja antaisimme kunnian sinun nimellesi. Tätä rukoilemme Herramme Jeesuksen Kristuksen kautta. Aamen.
(Kirkkojen maailmanneuvoston Maailmanlähetyksen ja evankelioimisen konferenssin 2018 asiakirjasta ”Hengessä eläen: kutsu muuttavaan opetuslapseuteen”)
Kirjoittaja on Kirkon lähetystyön keskuksen johtaja.
Edit. Lisätty: Kirkon lähetystyön keskus järjestää symposiumin Kumppanuutta etsimässä 15.5.2025 klo 13-16.30. Voit liittyä mukaan etäyhteydellä: https://youtube.com/live/ZvQD_H-t6Zo?feature=share
Jaa artikkeli: