Maaliskuun alusta kokoaikaisena Ratamokeskuksen sairaalapappina aloittanut Tuula Ylikangas, 56, pitää tärkeänä ohjeena vanhaa viisautta: Mitä hyvänsä teetkin, tee se rakastavin mielin.
Sairaalamiljöö poikkeaa Tuulan aiemmista tehtävistä muun muassa Elimäen lukiossa, jossa hän sai opettajana seurata seiskaluokkalaisten kasvua aina valkolakkiin asti. Myöhemmin 2012 sekä koko- että osa-aikaisena kappalaisena hän sai tavata tuttuja kasvoja vihkimisten ja kasteiden yhteydessä. Keväällä 2021 sairaalasielunhoito sisältyi jo toiseen tehtäväpuolikkaaseen.
Ratamokeskuksessa työskentelee kaksi pappia, jotka jakavat saman työhuoneen. Tuula kiittelee ohjausta, jota hän saa pitkään työssä olleelta kollegaltaan Kari Niemelältä. Kohderyhmänä ovat paitsi potilaat, myös henkilökunta. Katon alle mahtuukin monenlaista erityisosaamista.
Työnkuvassa siunaukset sairaalan kappelissa ovat lisääntyneet. Kertoja voi olla viikossa jopa puolen kymmentä. Kotikäynneillä tavataan usein niitä, joiden sairauden tila sallii vielä omassa asunnossa elämisen.
– On tärkeää, että käyntiä pyytäneet ja heidän omaisensa saavat keskustelutukea tilanteessa, kun sairaus on yllättänyt. Kuoleman kohtaamisenkin tulisi voida tapahtua turvallisin mielin. Läsnä oleminen lohduttaa ja auttaa sanoittamaan mieleen nousevia pelkoja ja ahdistusta. Pitää muistaa, ettei kohtaajakaan saa täyttää puhumisella sitä tilaa, missä ei aina ole sanoja. On uskallettava olla myös hiljaa. Silti tämä työ ei ole surullista – useimmat muistot ovat kauniita ja hyviä.
Jaa artikkeli: