Volosovon seurakunnan remontoitu kirkkosali on kaunis. Uusi pariovi ja lämpöpumppu näkyvät vasemmalla.
VIIME syksynä Anjalankosken ystävyysseurakunta Volosovon tulevaisuutta varjosti suuri huoli. Ellei tiettyjä paloturvallisuusuudistuksia tehtäisi, kirkko voitaisiin sulkea. Ilo oli suuri, kun kirkkoherra Eija Murto saattoi toimialojen kanssa neuvoteltuaan ilmoittaa, että seurakunnalle voidaan lahjoittaa 4000 euron määräraha.
YHTEYTTÄ Volosovoon pitävä Kari Räntilä Sippolasta toteaa, etteivät luterilaiset seurakunnat saa Venäjällä mitään tukea. Myös ystävyysseurakuntatyö on 90-luvun alun jälkeen hiljennyt. Volosovon tilanne on vielä ympäristöäkin vaikeampi: Neuvostoliiton romahdettua tehtaat sulkeutuivat ja kolhoosit lopettivat. Anjalankoski halusi kuitenkin ottaa 15 vuotta sitten kumppanikseen pienen venäjänkielisen luterilaisen seurakunnan. Rekisteröityjä, valtaosaltaan naispuolisia jäseniä on noin kaksisataa, mutta kävijöitä ja raamattukursseihin osallistuvia on enemmän.
REMONTISSA kirkkosali sai toisen ulko-oven. Pariovi mahdollistaa arkun tuomisen sisälle siunaushetkeen. Vanha ovi on muutettu palo-oveksi, ja palonarat seinäpinnat uusittu. Kirkkosali on nyt kaunis ja siisti. Samalla saatiin uudet Yamaha-sähköurut. Koronan vuoksi kirkon 30-vuotisjuhla on siirretty myöhemmäksi.
Inkerin kirkon toimivista papeista vanhin, kirkkoherra Leonard Kazakov, suunnittelee eläkkeelle siirtymistä. Hänellä ei ole nuorempien tapaan toista ammattia, koska seurakunta ei pysty maksamaan varsinaista palkkaa. Eläke olisi 12 000 ruplaa, joka ei 10 000 ruplan juoksevien kulujen jälkeen riitä elämiseen. (2000 ruplaa on noin 25 euroa). Tukikohteita siis kasvaneiden ylläpitokulujen ohella riittää: kirkon ulkovuoraus, lapsityö, kahvitus sekä kirkonkello.
Jaa artikkeli: