Jos haluaa istua lentokoneessa kaksikymmentä tuntia Vantaalta Australian Sydneyyn, seikkailunhalu ei riitä motiiviksi.
Anjalan Kaukasuolta kotoisin oleva Säde Suutari, 24, halusi elää oman lähetysunelmansa todeksi. Hän sanoi Jumalalle: Tässä ovat elämäni ohjat – vie minne tahdot.
Ja Jumala vei. Englannin kielikurssien jälkeen kahden vuoden kierros jatkui Australiassa, Etelä-Afrikassa, Uudessa-Seelannissa, Papua-Uuden-Guinean saarivaltiossa ja Kiinassa. Paluumatka kurvattiin Etelä-Korean kautta.
Säde muistelee aamulla kello kuusi tehtyä käyntiä haisevassa putkassa Papualla. Todistuspuheenvuorojen jälkeen lähes kaikki halusivat uskoa tähän Jumalaan, joka antaa toivon ja arvon elämälle. Ihmisten puolesta rukoiltiin – he saivat kokea olevansa rakastettuja. Ihme oli sekin, kun Papualla ovet avautuivat kansallisen radion lähetykseen. Sen kautta myös maan televisio halusi tehdä tiimistä uutisen.
– Sain rukoilla myös puistoalueella ruoanjakelun yhteydessä erään naisen puolesta. Myöhemmin tavatessa hän iloitsi rukousvastauksesta – työpaikka oli löytynyt. Se rohkaisi itseäni. Johdatusta oli sekin, että monet Sydneyssä kouluun ja aktiojaksolle lähteneet saivat rahat kasaan, vaikka liikkeelle lähdettiin monesti ”tyhjän päältä”.
– Itse opin ymmärtämään, että asiat ovat suuremmissa käsissä. Halusin olla aidosti esimerkkinä tukemassa ihmisiä. Palautteena yksi nuori lähetti kortin, jossa hän kiitti kaikesta, mitä olin tuonut hänen elämäänsä olemalla oma itseni ja hyvä esimerkki.
Kokemuksia löytyi laidasta laitaan. Ensimmäisinä aamuina Kapkaupungissa ikkunan äärellä nukkuneet tytöt heräsivät laukausten ääniin. Pihalle aidan ja piikkilangan yli tunkeutunut jengi oli käynneillä anastanut autosta akun, radion ja puskurin.
– Papualla bussista puhkesi rengas vaaralliseksi tiedetyllä alueella. Onneksi ystävät kättä pitempien kanssa tulivat varmistamaan, että uusi rengas saatiin haettua ja matka turvallisesti jatkumaan.
Mutta mistä kipinä lähtemiseen lopulta syttyi? Vuosi lukiota, lastenohjaajakoulutus, vuosi kouluavustajana ja sitten Ryttylän Kansanlähetysopistoon Musiikkiteatterilinjalle.
– Tapasin lähettiperheitä ja kuulin kokemuksia Kansainvälisyyslinjalta. Perusjakson jälkeen oli edessä lähtö Sydneyyn, jossa missionuorten opetuslapseuskoulu odotti. Sitä seurasi käytännöllinen aktio Etelä-Afrikassa. Viiden kuukauden jälkeen Säde siirtyi Sydneyn opiskelijasta työntekijäksi, auttoi keittiössä ja otti vastuuta läheisen kirkon musiikista ja ylistysosioista. Vuoteen 2015 mahtui myös kymmenen päivän pääsiäisreissu Uuteen-Seelantiin.
Säde sanoo viehättyneensä eri kulttuureista. Kansallisuuksia saattoi olla viisitoista ja taustat erilaiset, mutta ihmisiä yhdistävä ydinsanoma oli kaikille sama. Syntyi tahtotila jakaa yhdessä evankeliumia.
–Oli oivallus oppia evankelioivaa elämäntapaa. Vastaan tuli sekä vaurautta että köyhien ihmisten ghettoja. Rohkaisimme toisiamme, mutta pyrimme olemaan riippuvaisia vain Jumalasta.
Kuukauden käynti opetti, miten teot puhuvat enemmän kuin sanat. Ne avasivat myös tilanteita lämpimille kohtaamisille.
–Kuukausi turistiviisumilla Kiinan Pekingissä tarjosi mahdollisuuden tavata muutamia seurakuntia ja keskustella ihmisten kanssa unohtamatta käyntiä Kiinan muurilla. Ihmiset olivat innokkaita keskustelemaan länsimaalaisten kanssa.
Suomeen palattuaan Säde otti vastaan nuorisotyön viransijaisuuden Myllykoskella. Siinäkin työssä voi soveltaa reissun kokemuksia: eri ikäisten kanssa voi jakaa asioita – oppia yhdessä.
Martti Kivistö
Jaa artikkeli: