Kategoria: Usko
Kristinuskon muuttuva kartasto eli mitä maailmanlaaja kirkko voisikaan meille opettaa
Olen kuullut lukuisia kertoja Jyri Komulaisen kertomia välähdyksiä kokemuksistaan eri puolilta maailmaa, erityisesti Aasiasta. Silti tarttuessani Komulaisen uusimpaan kirjaan huomasin yllättyväni jo sisällysluettelosta: se ei ollutkaan pitkä lista erilaisista paikoista tai kirkoista. Sisällysluettelo – vain yhdeksän otsikkoa – antaa jo viitteen siitä, että kirja paneutuu laajoihin kysymyksiin. Ei siis sillisalaattia vaan kokonaiskuvaa. Niinpä kirjan sisällä onkin varsin helppo suunnistaa. Jyri Komulainen: Kristinuskon muuttuva kartasto – Matkoja maailmanlaajaan kirkkoon (227 sivua). Suomen Lähetysseura, 2025.
Roomasta maailman ääriin – muutosta, jatkuvuutta ja monimuotoisuutta
Katolinen kirkko on viimeistään viime paavin valinnan yhteydessä näyttäytynyt maailmanlaajuiseksi ilmiöksi. Se lienee Euroopan vanhin yhtäjaksoisesti toiminut instituutio, jolla on varsin paljon uskonnollista, kulttuurista ja yhteiskunnallista valtaa – toki alueesta riippuen. Mitä me luterilaiseksi kasvatetut oikein tiedämme tästä kirkosta, vainko huhupuheita ja lööppitietoa? Esittelen tässä Petra Kuivalan, Mikko Ketolan ja Jyri Komulaisen toimittamaa kirjaa Roomasta maailman ääriin – Globaali katolisuus (Gaudeamus 2025). Itseäni kirja puhutteli monella tapaa.
”Jalat maassa – sydän taivaassa”
Totuuden etsimisen pitkä oppimäärä
Jos kaikki on missiota, mikä ei ole? Luterilainen maailmanliitto järjesti lähetysteologisen konsultaation Taiwanilla toukokuussa
1900-luku oli länsimaisen lähetystyön vuosisata, mutta mikä on 2000-luku? Vuosituhannen alkukymmenillä tätä ei tietenkään voi sanoa varmasti. Pohdinnan arvoista on kuitenkin miettiä missiologian näkökulmasta eri mantereiden kirkkojen itsenäisyyttä ja lähetystehtävää, lähetysjärjestöjen ja ekumeenisen liikkeen muutosta, kaikkialta kaikkialle suuntautuvaa lähetystä sekä äkkinäisiä muutoksia konteksteissa.
Radikaali osallisuus – Pietarin kasvutarina haastaa kirkkoja
Anjeline Okola toimii ekumeenisen vammaisten ihmisten vaikutusverkoston (EDAN) kansainvälisenä koordinaattorina. Hän osallistui viime syksynä Suomen evankelis-luterilaisen kirkon lähetyskumppanuusneuvotteluihin. Okola haastaa meitä Pietarin tarinan kautta huomaamaan sitä, missä me voisimme kirkkoina olla yhä avoimempia erilaisuudelle ja huomata heidät, jotka suljemme ulos epähuomiossa tai tarkoituksella.