Kaisla Saloselle hyvä ruoka hyvässä seurassa on yksi elämän suurista nautinnoista. Fyysisesti raskas työ ja poikkeukselliset työajat ovat kaventaneet vapaa-ajan harrastusmahdollisuuksia. Silti hän pyrkii löytämään aikaa salibandyharrastukselle yhdessä poikakaverinsa kanssa.
Olen Kaisla Salonen, 20. Olen syntynyt ja kasvanut Jyväskylässä. Perheeseeni kuuluu vanhempieni lisäksi viisi sisarusta, joista minä olen keskimmäinen. Perhe on minulle hyvin tärkeä ja vietämme paljon aikaa yhdessä. Myös läheiset kaverit ja poikaystävä ovat etusijalla elämässäni.
Monesti tuntuu, että minulla riittäisi ylimääräistä virtaa vaikka muille jakaa. Minun on pakko purkaa positiivisuutta ja iloa muillekin. Jos pidän sen kaiken sisälläni, se voi räjähtää välillä käsiin. Tulen juttuun kaikkien kanssa ja minun on helppo tutustua avoimin mielin uusiin ihmisiin. Haluan ottaa muut huomioon ja toisten ilosta tulee itsellekin hyvä mieli.
Rippikoulun jälkeen olin useamman vuoden mukana seurakunnan toiminnassa. Ensin isosena rippileireillä ja täytettyäni 18 vuotta toimin leireillä yövahtina. Kokemukseni tuolta ajalta ovat yksinomaan positiivisia.
Valmistuin yhdistelmäajoneuvon kuljettajaksi muutama vuosi sitten. Töitä on riittänyt siitä lähtien. Isäni on toiminut logistiikka-alalla opettajana ja olen pienestä pitäen ollut isojen autojen kyydissä. Ehkä nämäkin tekijät vaikuttivat uranvalintaani.
Miesvaltaisella alalla kohtaa joskus yllättyneen ilmeen, kun laskeutuu alas ohjaamosta. Naiskuskien määrä kuitenkin kasvaa vuosi vuodelta.
Tykkään työstäni ja tunnen löytäneeni oman alani. Työ on tosin fyysisesti raskasta ja yötyö kuormittaa kroppaa monin tavoin.
Herään yleensä aamulla kolmen maissa. Aamutoimien jälkeen suuntaan pakettiautolla erikseen sovittuun paikkaan, jossa tapahtuu vuoronvaihto yövuorolaisen kanssa. Suomen kaunis luonto ja aamuiset auringonnousut ovat tämän työn parhaita puolia. Erityisesti nautin, kun saan ajaa yöaikaan tiellä lähes yksin.
Sosiaalisena ihmisenä nautin myös ihmisistä, joita kohtaan purkaessani maitolastia kauppoihin.
Liikenteeseen toivoisin lisää toisten huomioimista. Jo pelkästään omista aikeista ilmoittaminen suuntavilkkua ajoissa käyttämällä helpottaisi muita autoilijoita ja tekisi liikenteestä sujuvampaa.