Välitilassa kellumisen loppuessa kaupunkilaisten on helpompi pysyä kärryillä, mistä se oma seurakuntayhteisö oikein löytyykään.
Käväisin tässä yhtenä kevään lumisateisena päivänä Vesalan leirikeskuksessa. Katselin rapistuvaa tasakattoista rakennusta. Kuvittelin mielessäni näkymiä 1970-luvun ripareille, kuinka paljon täällä onkaan ollut elämää.
Surulliset kuvat rapistuvista rakennuksista ovat hallinneet jo pitkään uutisointia seurakunnan tiloista. Päätöksentekoprosessit niihin liittyen ovat olleet pitkiä ja uuvuttavia. Myös matka rakentamispäätöksestä valmiiseen tilaan on aina pitkä, joten niin leiriläisten kuin seurakuntamme työntekijöiden elämä on ollut erilaisten väistötilojen ja väliaikaisratkaisujen sävyttämää.
Nyt kuitenkin on koittamassa aika, jolloin tapahtuu paljon. Välitilassa kellumisen loppuessa kaupunkilaisten on paljon nykyistä helpompi pysyä kärryillä, mistä se oma seurakuntayhteisö oikein löytyykään. On ilo ryömiä parakeista esiin.
Tellervonkadun sokkeloisissa väistötiloissa vaellellut Keskustan alueseurakunnan väki muuttaa jo juhannuksen jälkeen Valtiontaloon, Jyväskylän keskustaan, Silmuksi nimettyyn tilaan. Syksyllä hallinto ja muun muassa kirkkoherranviraston palvelut muuttavat Valtiontalon viereen Reimariin, jossa virastoasiakkaita palvelee uusi seurakuntatoimisto. Reimarin katutasoon taas aukeaa uusi lastentila, Itu.
Seurakunnan läsnäolo kauppakeskuksissa taas on mielestäni yksi viime vuosien parhaista uudistuksista. Sepän Kipinä leikkihuoneineen on jo monelle tuttu, ja kesän alussa Palokan alueseurakunta muuttaa Citymarketin kauppakäytävän liiketiloihin, tosin vain kirkon remontin ajaksi. Tila on muuten nimeltään Roihu.
Vesalassa vanhan päärakennuksen purkutyöt ovat alkaneet, ja riparilaiset pääsevät uusiin tiloihin parin vuoden kuluttua. Uusimmista suunnitelmista tervehdin ilolla kaavailuja rakentaa Lehtisaareen uusi päärakennus.
Päätökset uusista tiloista eivät ole helppoja taloudellisesti. Sisäilmaongelmaisten, rapistuvien kiinteistöjen omistaminen on edelleen seurakunnalle valtava painolasti. Erityisesti leirikeskus- ja Lehtisaari-suunnitelmat kuitenkin kertovat tärkeän viestin: lauseet lasten ja nuorten toiminnan merkityksestä seurakuntien tulevaisuudelle eivät ole jääneet vain juhlapuheisiin.
Kirjoittaja on Henki & elämä -lehden päätoimittaja.Jaa artikkeli: