Jyväskylän seurakunnan viestintäpäällikkö Jonna Arola haluaa, että viestinnässä näkyy ilo ja aito välittäminen.
Kerro itsestäsi?
Olen Jonna Arola, 41. Aloitin tammikuussa työni Jyväskylän seurakunnan viestintäpäällikkönä ja Henki & elämä -lehden päätoimittajana. Sitä ennen työskentelin pitkään toimittajana ja tuottajana eri tiedotusvälineissä. Harrastan uintia ja rakastan merta.
Olet kotoisin Porista. Miten tämä näkyy sinussa?
Aika vähän kuulemma murteessa, jossa sanoja lyhennetään ja yhdistetään. Se helpottaa viestintääni täällä Keski-Suomessa. Esimerkiksi ”tule nyt” sanotaan Porissa ”tunny”. Porilaisia pidetään aika suorasanaisina. Myös minä arvostan suorapuheisuutta ja mutkattomuutta.
Millaista viestiä haluat viedä uudessa työssäsi eteenpäin?
Toivon, että saan kertoa asioista, joista on ihmisille apua tai iloa. Että seurakunta on mukana ihmisten elämässä ihan konkreettisesti monella tavalla.
Myös seurakunnan yhteiskunnallinen rooli on minulle tärkeä, se että seurakunta ei ole vain sivusta seuraaja, vaan aktiivinen toimija, jonka päätöksenteon kautta ihmiset pystyvät ilmaisemaan kantansa merkittäviin asioihin.
On käsittämätöntä, että seurakuntavaalien äänestysprosentit jäävät alhaisiksi, vaikka kyseessä on tuhannen taalan paikka vaikuttaa juuri niihin asioihin, joista sitten somessa huudellaan.
Millaisen kädenjäljen haluat tuoda seurakunnan viestintään?
Olen kiinnostunut imagoista ja julkisuuskuvan rakentamisesta, joten toivon, että pystyn kehittämään seurakunnan ilmettä kokonaisuutena.
Haluan viestinnässä näkyvän monella tavalla aidon välittämisen ja sen, että seurakunta tarjoaa palveluita hyvin monenlaisille ihmisille.
Mitä tuoreita tuulahduksia haluat tuoda median maailmasta seurakuntaan?
Mediassa suhtaudutaan parhaimmillaan ennakkoluulottomasti uusiin tapoihin tavoittaa ihmisiä. Näin löydetään usein tehokkaita tapoja saada viesti perille. Oli kyse sitten teknologiasta tai vaikka jostain erikoisesta ideasta, sitä yleensä kokeillaan. Mediataloista ne, joissa ajatellaan, että iso laiva kääntyy hitaasti, putoavat armotta kelkasta.
Toimit samalla myös Henki & elämä -lehden päätoimittajana. Millaisen päätoimittajan sinusta saamme?
Pyrin välttämään kapulakieltä, olemaan rento ja positiivinen päätoimittaja, joka innostuu tarinoista ja siitä, että asioita tehdään intohimolla.
Kenelle seurakunnan viestintä viestii?
Seurakunnan jäsenille, ei-jäsenille, työntekijöillemme ja luottamushenkilöillemme. Siinähän tulikin mainittua koko kaupunki. Mutta niin se on, meillä on kaikille asiaa. Joku haluaa tietää, milloin perhekerhot kokoontuvat, joku etsii kuuntelijaa, joku vihkipappia. Joku ei tiedä, mitä etsii, mutta saattaa löytää jotain tärkeää.
Itse esimerkiksi löysin aikoinaan hiljaisuuden retriitit Jyväskylän seurakunnan nettisivuilta ihan sattumalta ja päätin kokeilla. Viestinnän tehtävänä on saada kaikki tämä tieto helposti löydettäväksi.
Mitkä ovat seurakunnan viestinnän suurimmat haasteet?
Varmaan se, että meillä tosiaan on niin paljon asiaa ja niin isolle joukolle ihmisiä.
Some vai printti?
Ne eivät korvaa toisiaan, mutta voivat tukea toisiaan. Journalistina vastaan silti ehdottomasti printti, sillä puolueetonta tiedonvälitystä, oli se sitten sähköistä tai painettua, ei sosiaalinen media voi koskaan korvata.
Millainen sosiaalisen median käyttäjä itse olet?
Seuraileva, uusia ilmaisun tapoja tarkkaileva. Välillä unohdan, välillä innostun.
Mitkä ovat vahvuutesi ja heikkoutesi?
Osaan innostua asioista, ja vahvuutena pidän myös sitä, että mielestäni tunnen aika hyvin vahvuuteni ja heikkouteni. Toisaalta olen toivoton tavaroiden hukkaaja ja hidas lähtijä. Joudun aina palaamaan takaisin hakemaan jotakin.
Mitä harrastat?
Uintia, pilatesta ja pienen puutarhan hoitoa.
Parasta juuri nyt?
Jääkylmä kivennäisvesi saunan lauteilla nautittuna.