”Antti on korvaamattoman arvokas meille”, sanoo suntio Marita Pajala kynttilöiden loistaessa Säynätsalon kirkossa.
Säynätsalon kirkossa on harras tunnelma. Ulkona on kirkas talvipäivä ja auringonvalo säteilee ikkunasta sisään tilaan. Kynttilät on sytytetty ja kukat asetettu vaasiin. Kymmenkunta kasvomaskeihin sonnustautunutta seurakuntalaista pitelee käsissään virsikirjaa ja Penkkipsalttaria.
– Herra, avaa minun huuleni, Antti Saarilahti aloittaa vuororukouksen.
Hetkirukoukset ovat kuuluneet Saarilahden elämään jo pitkään. Aamu- ja iltarukoukset ovat paitsi rikastuttaneet hänen uskonelämäänsä, myös syventäneet hänen Raamatun ymmärrystään. Nyt 34-vuotias mies haluaa tarjota saman tilaisuuden myös muille, vapaaehtoisesti.
– On hienoa saada tarjota tämä mahdollisuus keskellä viikkoa, kun muuta jumalanpalveluselämää ei juuri ole. Samalla pääsen tutustuttamaan seurakuntalaisia tähän kirkon vanhaan hetkirukousperinteeseen.
Hetkirukousperinteen juuret ulottuvat juutalaisuuteen saakka. Läntisessä kirkossa perinne muotoutui omanlaisekseen varhaiskeskiajalla.
– Meidän virsikirjaamme hetkirukouskaavat on lisätty aika hiljattain, Saarilahti laskeskelee.
Hetkirukouksissa pääsee osaksi yli tuhatvuotista perinnettä.
– Aika moneksi sadaksi vuodeksi tämä perinne pääsi siis unohtumaan.
Aluksi Saarilahti toimitti yhteisiä hetkirukouksia useamman kerran päivässä, mutta nyt päiväksi on vakiintunut keskiviikko ja ajaksi kello 12. Osallistujia on yleensä vähän, mutta Saarilahti uskoo, että jos kiinnostusta löytyy, toiminta voi laajeta jälleen.
– Minusta tämä on silti mielekäs tehtävä pienelläkin porukalla.
Hetkirukousperinne voi Saarilahden mukaan olla vielä monelle vieras, mutta vakiinnutettuaan asemansa säännöllisiä kävijöitä voi olla enemmän. Hän iloitsee rukoushetkiin osallistuneiden kertoneen saaneensa niistä paljon.
Kävijät ovat kuvailleet hetkeä kauniiksi ja hartaaksi.
Saarilahti tekee vapaaehtoistyötä suomentajan töidensä ohella. Rukoushetket eivät vaadi häneltä paljon etukäteisvalmisteluja.
– Kotona valitsen virret ja silmäilen läpi päivän lukukappaleen ja psalmin. Vilkaisen, että lukiessa ei sitten tule vastaan mitään vaikeaa tai yllättävää.
Saarilahti kehottaa kaikkia selailemaan vapaa-ajallaan virsikirjaa, ja erityisesti sen jumalanpalvelusliitettä. Hän paljastaa liiteosioon kätkeytyvän lukuisia hartauselämän aarteita, jotka ovat vähemmällä käytöllä kirkossa.
– Sieltä löytyy kaikkea kaunista ja samalla hetkirukouksissa pääsee osaksi yli tuhatvuotista perinnettä.
Virsikirjan virsistä Saarilahtea puhuttelee erityisesti virsi 222, joka kuullaan rukoushetkissäkin usein soveltuvilta osin. Jeesus Kristus, elämämme on keskiaikainen virsi Saksasta, ja Saarilahden mukaan juuri sen hartaus vetoaa häneen.
Antti on korvaamattoman arvokas meille.
Kaksi vuotta sitten Säynätsaloon muuttanut Saarilahti on vaikuttunut alueen kirkosta ja kutsuu sitä Jyväskylän kauneimmaksi. Säynätsalon kirkko on avoinna arkisin kahdestatoista kolmeen. Keskiviikkoisen rukoushetken jälkeen kirkkoon voi siis jäädä hiljentymään.
Päivärukouksen jälkeen suntio Marita Pajala kiittää seurakuntalaisten edessä Saarilahtea ja kertoo, kuinka suuri merkitys hänen tekemällään vapaaehtoistyöllä on.
– Antti on korvaamattoman arvokas meille, Pajala summaa.
Jaa artikkeli: