Ronja Kovanen ei löytänyt töitä graafiselta alalta, sen sijaan kokkina hommia on riittänyt. Mielessä on käynyt myös oma yritys, vaikkapa pieni kahvila, jossa kädenjälki näkyisi leivonnaisten lisäksi myös mainosten grafiikassa.
Olen Ronja Kovanen, 25. Olen asunut Lievestuoreella koko ikäni. Ostimme mieheni kanssa sieltä pari vuotta sitten talon, myös siskoni ja isovanhempani asuvat Liepeellä. Vuosi sitten menimme naimisiin. Päivämäärä on helppo muistaa, koska se on sama kuin kihlajaispäivämme ja päivä, jolloin tapasimme toisemme.
Minulla on kaksi ammattia. Alun perin valmistuin media-assistentiksi nelisen vuotta sitten. Koska töitä alalla ei ollut tarjolla, päätin saman tien opiskella toista kiinnostavaa alaa. Valmistuin kokiksi jouluna 2014.
Tykkään touhuta koko ajan ja tehdä töitä käsilläni. Vaikka graafinen ala on ainakin toistaiseksi jäänyt taka-alalle, harrastan edelleen piirtämistä ja valokuvaamista. Samaa käsillä tekemisen iloa ja luovuutta voi toteuttaa myös kokin töissä.
Valmistuttuani pääsin puoleksi vuodeksi töihin oppilaitokseni keittiöön. Sen jälkeen olen työskennellyt useammassa lounasravintolassa. Tein työtä pätkissä saman firman lounasravintoloissa aluksi henkilöstöfirman kautta, mutta myöhemmin minut vakinaistettiin. Ajoittain kokin työtä on leimannut kova kiire. Olen miettinyt, onko ala liian rankka, pitäisikö minun harkita paluuta ensimmäiseen ammattiini?
Viime keväänä minun oli pakko pysähtyä miettimään, onko tämä sittenkään se mitä haluan. Huomasin arvostavani sellaisia asioita, joita en ollut joko aiemmin huomannut tai sitten olin pitänyt niitä itsestään selvinä. Opin, että tämä on minun ainoa elämäni ja liian lyhyt käytettäväksi sellaiseen, joka ei tunnu hyvältä ja oikealta. Olen opetellut olemaan itseäni kohtaan armollisempi.
Nuorena ja vasta vähän aikaa alalla työskennelleenä pyrin tekemään parhaani. Sen täytyy riittää. Virheitä sattuu jokaiselle, mutta ehkä ensi kerralla en enää tee samaa virhettä. Kesäloman jälkeen palasin saman firman eri yksikköön, jossa saan työskennellä huipputyökaverin kanssa. Meillä yhteistyö toimii hienosti, ei tarvitse välttämättä sanoa mitään, kun jo tietää mitä pitää tehdä seuraavaksi. Nyt tuntuu, että tämä on ihan minun juttuni.