Seksuaalista häirintää, härskejä puheita ja seksuaalissävytteisiä tekstiviestejä. Seksikohut hämmentävät, sillä kirkon piirissä toimivilta ihmisiltä odotetaan edelleen moraalisesti enemmän kuin muilta.
Helsingin ortodoksisen seurakunnan pappi Mitro Repo sai potkut sopimattoman käytöksen vuoksi. Repo on aiheuttanut hämmennystä vuosien mittaan muun muassa härskeillä ja naisia halventavilla kommenteillaan.
Sopimattomasta käytöksestä on syytetty vuosien varrella muitakin kirkonmiehiä – myös luterilaisen kirkon piirissä. Mediaa ovat kuohuttaneet milloin seksuaalissävytteiset tekstiviestit, milloin naisten seksuaalinen ahdistelu eduskuntaa myöten.
Median esiin nostamissa, kirkkoon liittyvissä seksikohuissa ei ole Helsingin yliopiston tutkijatohtorin Eetu Kejosen mukaan mitään uutta.
– Tällaista on aina ollut, ja todennäköisesti mediassa paljastuneet tapaukset ovat vain jäävuoren huippu.
Silti jokainen kohu hämmentää, sillä kirkossa tai kirkon piirissä toimivilta henkilöiltä odotetaan yhä moraalisesti enemmän kuin niin sanotuilta tavallisilta ihmisiltä.
– Kirkonmiehiin ja -naisiin liitetään alitajuisesti tietynlaisia odotuksia ja puhtauden oletuksia. Me kuvittelemme heidän olevan vähän parempia ihmisiä kuin me tavalliset tallaajat. Kun näin ei olekaan, se tuntuu nololta ja ikävältä, vaikka ihmisiähän me kaikki olemme, Kejonen huomauttaa.
Kirkonmiehiin ja -naisiin liitetään alitajuisesti tietynlaisia odotuksia ja puhtauden oletuksia.
Ilmiö liittyy myös seksuaalisuuden normittamiseen. Seksuaalisuuteen suhtaudutaan kirkon piirissä yhä melko pidättyväisesti ja konservatiivisesti.
– Kun sanat ja teot ovat ristiriidassa keskenään, syntyy herkullinen juttu, johon media mielellään tarttuu.
Seksuaalisuus kirkolle vaikea asia
Seksuaalisuus on kirkolle yhä asia, josta on helpompi vaieta. Heteronormatiivisuutta ja avioliittosidonnaista seksuaaliopetusta korostava kirkko on joutunut monesti törmäyskurssille aikaisempaa moniarvoisemmassa yhteiskunnassa, jossa mikään seksuaalisuuteen liittyvä ei tunnu olevan enää tabu.
Vielä muutama vuosikymmen sitten saatoimme Kejosen mukaan elää yhtenäiskulttuurissa kristillisten arvojen mukaan, mutta nyt ihmisten erilaiset elämänvalinnat haastavat perinteisen mallin elää.
– Sosiaalinen media, netti ja mainonta ovat vaikuttaneet siihen, että seksuaalisuudesta uskalletaan puhua avoimemmin. Siihen nähden kirkko näyttäytyy yhä normittavana ja vanhanaikaisena instituutiona, Kejonen sanoo.
Kejosen mukaan luterilaisessa kirkossa on kuitenkin huomattavasti helpompi olla sinut oman seksuaalisuutensa kanssa kuin vaikkapa 10–15 vuotta sitten.
– Luterilainen kirkko on muuttunut avoimempaan ja moniarvoisempaan suuntaan esimerkiksi suhteessa homoseksuaalisuuteen, herätysliikkeistä ja niiden suhtautumisesta homoseksuaalisuuteen väitellyt Kejonen toteaa.
Yliseksuaalistuminen tuo ongelmia
Perheneuvonnan johtaja Sirpa Salo on huomannut, että seksuaalisuus on monelle vaikea asia.
Salo työskentelee Jyväskylän Perheasiain neuvottelukeskuksessa, jossa seksuaalisuutta koskevia kysymyksiä käsitellään myös parisuhdetyössä.
Salon mielestä yhteiskunnan yliseksuaalistuminen aiheuttaa uudenlaisia ongelmia. Ihmisillä on toisinaan kohtuuttomia odotuksia ja myös väärinkäsityksiä seksuaalisuuden toteuttamisessa.
– Välillä joudumme pohtimaan missä kulkevat rajat seksuaalisuuden toteuttamiselle parisuhteessa. Kumppania ei voi vaatia sellaiseen seksuaaliseen tekoon, mikä ei tunnu hänestä hyvältä. Jokaisen ihmisen pitäisi myös kyetä toimimaan sekä parisuhteessa että sen ulkopuolella niin, ettei vahingoita ketään omalla käyttäytymisellään.
Yhteiskunnan yliseksuaalistuminen on johtanut siihen, että seksuaalisuuden syvempi merkitys on hämärtynyt.
– Seksuaalisuus on ihmisten välisen rakkauden ja kohtaamisen kanava, joka parhaimmillaan syventää ihmissuhdetta. Seksuaalisuus on Jumalan lahja, Salo huomauttaa.
Puhdistava vaikutus
Tutkijatohtori Eetu Kejonen näkee median esiin nostamissa kirkon ”seksikohuissa” jotain hyvääkin, vaikka jokainen häirintätapaus on liikaa.
– Kohuilla voi pitkällä tähtäimellä olla myös puhdistava vaikutus. Kun media nostaa asioita esille, ne huomataan ja pahan kierre voidaan todennäköisesti myös pysäyttää. Silloin uhritkaan eivät jää yksin, Kejonen sanoo.
Nautittava, kahlittava, säädeltävä
Lasten syntyminen on jokaiselle ihmisyhteisölle elämän ja kuoleman kysymys. Silti monilla yhteisöillä, uskonnoilla ja kulttuureilla on haitallisia perinteitä, jotka lyövät pahasti korville tätä tavoitetta. Suurin osa perinteistä kahlitsee naisia.
Pari- ja seksuaaliterapeutti Pirkko Brusilalla ja Väestöliiton asiantuntija Elina Korhosella on ilmiölle selitys. Uskontokulttuurit ovat syntyneet primitiivisillä aikakausilla, jolloin naisen seksuaalisuutta on pidetty pelottavana. Monissa kulttuureissa ajatellaan, että mies omistaa naisen.
Seksuaalisuuden säätelyllä on hyväkin tavoite: sen varmistaminen, että ihmiset eivät ole täysin viettiensä vietävissä.
Kaikista maailmanuskonnoista löytyy sekä seksuaalisuuden kontrollia että elämänläheistä nautinnon korostusta. Elina Korhonen ei arvioi, mikä uskonnoista on paras ja mikä huonoin lisääntymisterveyden ja naisen kannalta.
– Se riippuu enemmän tulkinnasta kuin uskonnon teksteistä.
Korhonen huomauttaa, että mitä patriarkaalisempi yhteiskunta on, sitä sortavampi uskonnon tulkinta siellä vallitsee. Kun naiset saavat toimivaltaa talous-ja työelämässä, he saavat äänensä kuuluville myös uskonnon tulkitsijoina.
Pirkko Brusila on pari- ja seksuaaliterapeutti ja naistentautien erikoislääkäri. Hänen mukaansa vahingollisin tapa, joka rikkoo naisten oikeuksia, on tyttöjen silpominen. Hän törmäsi ilmiöön, kun somalipakolaiset tulivat Suomeen 1990-luvulla. Synnytyksiä hoitaneella henkilökunnalla oli vastuullinen paikka kertoa perinteen vahingollisuudesta. Kunnioittava vuorovaikutus oli tärkeää.
– Lisäksi tarvitaan jämptiä suhtautumista. Pitää sanoa selkeästi, että lainsäädäntömme ei tätä hyväksy.
Myös ehkäisykielto vahingoittaa naisia.
– Meilläkin on ryhmittymiä, joilla on tiukat säädökset ja ankarat asenteet niistä poikkeavia kohtaan.
Naisten asema ottanut takapakkia
Hiukset piiloon, käsivarret piiloon, kaapu päälle. Siinä yhden laidan säädöksiä naisille. Istu auton konepellille bikineissä ja levitä jalat. Laita webbikamera päälle ja riisu pusero. Siinä länsimaista todellisuutta.
Seksuaalisesti liberaali länsi ei saa Brusilalta täysiä pisteitä. Hän uskoo, että pedofilia ja seksuaalisesti loukkaava väkivalta ovat lisääntyneet, koska meillä on rajaton ”kaikkea saa tehdä” -asenne.
– Opiskelin 70-luvulla, ja pedofilia oli tuolloin äärimarginaalista. Lasten hyväksikäyttöä on ollut aina, mutta vähemmän, kun on ollut kunnioitus toista ihmistä kohtaan.
Naisten asema on ottanut takapakkia.
– Miten saisimme sellaisen kasvatuksen, että lapsi oppii kunnioittamaan itseään ja toista? Että toisen kehoon ei kosketa ilman lupaa.
Brusila toivoo hyvien arkipäivän käytöstapojen ryhtiliikettä.
– Että kohdellaan ihmisiä kunnioittavammin. Seksuaalisuus on siinä mukana, sen tajuaminen, että se on jokaisen herkintä omaa aluetta, ei yhteiskäytettävää.
Elina Korhonen näkee huolestuttavia ilmiöitä, jotka ovat vahvistuneet viimeisen kymmenen vuoden aikana.
– Konservatiiviseen uskontulkintaan nojaava liike vaikuttaa epäedullisesti naisten seksuaaliterveyteen. Liike vahvistuu esimerkiksi Puolassa, Maltassa, Irlannissa ja Portugalissa. USA:ssa toimii vaikutusvaltaisia evankelikaalisia ryhmiä, jotka toimivat myös Afrikassa.
Konservatiiviset liikkeet korostavat perinteisiä perhearvoja eivätkä ota huomioon monimuotoista todellisuutta. Niitä leimaa naisen kontrollointi ja homofobia.
Korhosen mukaan länsimaissa on menty pieleen ulkonäön liikakorostuksessa.
– Ja netissä on asioita, joiden näkemiseltä toivoisi lasten säästyvän.
Jaa artikkeli: