Taivassalon perheen ensimmäinen lapsenlapsi harjoittelee jo seisomista, mutta koronan vuoksi häntä ei ole vielä kastettu. Maria-mummo odottaa jo ristiäisiä itse ompelemansa kastepuvun kanssa.
Kastemekon yläosaa ja helmaa koristavat hennon vaaleanpunaiset ja lilat vanamot. Kirjoessaan näitä ensimmäisen lapsenlapsensa kastepukuun Maria Taivassalo on ajatellut lasta rukouksen ajatuksin.
– Valitsin puvun, jonka nimi on Elämänpolku. Olen rukoillut lapsen puolesta mekkoa ommellessani ja teen sitä edelleen nyt, kun seuraan hänen askeleitaan.
Syyskuussa syntynyt tyttö osaa jo kierähtää, jokeltaa ja seistäkin kannateltuna, mutta koronatilanteen vuoksi häntä ei ole vielä kastettu. Nimen hän on kuitenkin saanut: hän on Eevi. Ristiäiset pidetään, kun se on turvallista.
– Toivomme, että kaikki Eevin vanhempien ydinperheen jäsenet eri puolilta maata ja maailmaa voivat olla mukana juhlimassa uutta elämää ja Eevin liittämistä seurakuntaan, Taivassalo kertoo.
Kastemekon ompeleminen oli Eevin äidin, Marian tyttären toive. Edellinen suvussa kulkenut kastepuku oli Maria Taivassalon isälle vuonna 1939 tehty puku, jonka aika oli haurastuttanut. Taivassalo pitää johdatuksena sitä, että hän valitsi ompelemaansa pukuun isomman kaavan, jolloin puku mahtunee Eeville hyvin vielä kesällä tai syksyllä, jolloin ristiäiset todennäköisesti voidaan pitää.
Koen iloa siitä, että sukupolvien ketjussa on seuraava lenkki olemassa.
Koronan vuoksi isovanhemmat ovat nähneet Etelä-Suomessa asuvaa lastenlastaan kasvotusten vain muutaman kerran. Mummon sylissä hän on ollut viimeksi hiihtolomalla. Kuvat, videot ja videopuhelut pitävät heidät kuitenkin hyvin kartalla Eevin touhuista, kehityksestä ja kasvusta.
Taivassalo pitää isovanhemman tärkeimpänä tehtävänä vanhemmuuden tukemista.
– Olemme tiiviisti yhteydessä Eevin toisten isovanhempien kanssa ja pyrimme yhdessä tukemaan lastemme perhettä arjessa. Meillä on hyvä kolmiyhteys, hän toteaa hymyillen.
Tyttärentytärtään katsoessaan tuore mummo täyttyy ilon ja kiitollisuuden tunteista.
– Koen iloa siitä, että sukupolvien ketjussa on seuraava lenkki olemassa. Lapsenlapsi on lahja. Hänestä voi puhtaasti iloita, kun ei tarvitse valvoa öitä hänen kanssaan.
Kun tapaamiset ovat taas mahdollisia, Maria-mummo haluaa opettaa lapsenlapselleen ainakin iltarukouksen ja laulaa hänen kanssaan niin kuin on tehnyt omienkin lastensa kanssa.
– Toivon, että voin välittää Eeville musiikin ja kirjojen avulla ajatuksen turvallisesta Taivaan Isästä, johon saa yhteyden rukoilemalla.
Jyväskylän mummolassa tehdään varmasti myös käsitöitä. Siellä nuket odottavat uusia vaatteita ja nukkekodit pientä leikkijää.
Neljän lapsen äiti ja eppuluokan opettajana toimiva Taivassalo haluaa olla lapsenlapselleen ennen kaikkea läsnä oleva mummo.
– Sen ajan, minkä olen Eevin kanssa, omistaudun täysin hänelle. Elämää ei voi kiirehtiä. Pitää elää tässä hetkessä. Se on aina paras hetki.
Jaa artikkeli: