Etätyö, etäpalaveri, suoratoistettu jumalanpalvelus, musiikkia striimattuna, etäopiskelu, etäskumpat, etänä kaikenlaista. Vähän kuin oltaisiin kuten ennenkin, mutta ei kuitenkaan ihan.
Tuttujen kanssa etänä on ihan luonteva olla, mutta kuinka toimii etätutustuminen?
Tuhannet Jyväskylässä opintonsa aloittavat osaavat ehkä vastata tähän kysymykseen tämän syksyn jälkeen.
Kun itse muutin ensimmäisen kerran Jyväskylään vuonna 1998, en tuntenut täältä entuudestaan ketään. Kauppakadun Appro järjestettiin jo tuolloin. Osallistuin.
Tänä etävuonna 2020 Appro on peruttu. Päätös on hyvä ja perusteltu. Järjestäjät pohtivat sanomalehti Keskisuomalaisen haastattelussa (18.8.), että ympäri Suomea tulevat 8 000 opiskelijaa ovat suuri riski tartuntaryppään syntymiseksi, ja että olisiko oikein järjestää isoja opiskelijatapahtumia, jos samaan aikaan edes koulut eivät voi toimia normaalisti.
Kun normaalia ei nyt ole ja välttämättömät asiat on hoidettava, ensimmäisenä on luovuttava kaikesta ei-pakollisesta. Suurena kysymyksenä on, kuinka paljon opiskelijoiden lopulta on luovuttava kaikesta siitä, mikä hitsaa heidät yhteen ja antaa tunteen kuuluvuudesta johonkin. Menettävätkö he jotakin olennaista, vai onko koronatilanne tuonut tilalle jotakin tähän aikaan ihan erilaista yhteisöllisyyttä?
Kuka keksii, kuinka todella tutustutaan etänä.
Jaa artikkeli: