Otsasi hiessä pitää sinun leipäsi syömän. Kun ihminen karkotettiin paratiisista, hän sai osakseen raadannan. Raamatusta tutut ammatit elättävät suomalaisia nykyäänkin.
Minna Kuitusen herätyskello pärähtää aamuyöstä. Silloin Kuitunen laittaa pitkot ja pullat nostatuskaappiin ja jatkaa vielä hetken ajan uniaan.
Jyskän Hovileipureiden varsinainen työpäivä alkaa muutama tunti myöhemmin ruisleipien ja vaaleiden leipien leivonnalla, nostatettujen pitkojen ja pullien paistamisella ja muiden leivonnaisten teolla.
Jyskän Hovileipureilla on 60 vuoden historia. Minna Kuitunen on ollut leipomoyrittäjänä 15 vuotta.
– Yrittäjyyden opin äidiltäni jo 15-vuotiaasta lähtien, kun menin työskentelemään äitini omistamaan kahvilaan.
Perinteet pitävät pintansa
Leipomossa valmistetaan perinteisiä leipomotuotteita, jotka istuvat pitkäaikaisten asiakkaiden makuun.
– Ostetuimpia tuotteita ovat täysrukiinen ruisleipä, johon ruis tulee lähituottajalta, sekä rusinapullapitkot, kermaiset täytekakut sekä voileipäkakut.
Kasvis- ja vegaanituotteiden kysyntä on lisääntynyt viime aikoina, samoin kuin muut erikoisruokavalioleivonnaiset.
– Minulla on usein harjoittelijoita ammattiopistolta, ja yhteistyö opistojen kanssa on ollut tiivistä alusta alkaen. Annan oppilaille vapaat kädet leipoa erilaisia tuotteita ja toteuttaa itseään.
Parasta työssä ovat tyytyväiset asiakkaat ja heiltä saatu positiivinen palaute.
– He saattavat soittaa minulle ja kertoa, miten vieraat ovat kehuneet pöydän antimia.
Työn varjopuolia on sesonkiluonteisuus. Kun töitä on, päivät venyvät pitkiksi. Alkuvuosi on hiljaista aikaa. Pääsiäiseltä alkaa vilkastua, ja kesällä kiirettä tuovat valmistujaiset ja rippijuhlat.
Itsestään selvästi isännäksi
Tuomas Mäkinen on toiminut Salmelan tilan isäntänä kohta viisitoista vuotta. Tilalla pienestä pitäen kasvaneelle Mäkiselle tilanpidon jatkaminen oli itsestään selvää.
– Se oli sellainen isältä pojalle -ratkaisu. Nämä hommat ovat kiinnostaneet minua nuoresta pitäen.
kii jaksamista.
Mäkinen pyörittää Puuppolassa sijaitsevaa tilaa vaimonsa Pia Mäkisen kanssa. Tilalla viljellään kauraa, ohraa ja vehnää. Lisäksi tilalla on vilja-
ja nurmisiemen-tuotantoa. Viljelijän työn Tuomas Mäkinen on aina kokenut monipuolisena ja mielekkäänä. Työssä näkee kättensä jäljen, ja se ruokkii jaksamista.
Viljelystä on tullut yritystoimintaa
Tila on ollut nykyisellä suvulla vuodesta 1932. Jo nuorena Mäkinen oppi, millaista maatilan isännän työ on. Perustyö ei ole merkittävällä tavalla muuttunut.
– Nyt viljely on enemmän yritystoimintaa. Olemme onneksi pystyneet viljelemään tilaa päätoimisesti, eikä kummankaan ole tarvinnut työskennellä tilan ulkopuolella.
Toimeentulon turvaamiseksi tuotantoa on kuitenkin kehitettävä jatkuvasti.
– Ei saa liikaa urautua, vaan on yritettävä miettiä koko ajan uusia juttuja siemenkaupan kasvattamiseksi.
Tulevaisuuden suhteen Mäkisellä on kaksi toivetta.
– Että voisi terveenä jatkaa tilanpitoa ja saisi lapset kasvatettua niin, että heilläkin olisi samat ajatukset ja arvostus tätä työtä kohtaan kuin mitä itselläni on ollut.
Matkailutila vaalii ja uudistaa perinteitä
Korpilahtelaisen matkailutila Surkeenjärven omistaja Mari-Anne Ahonen jatkaa vanhempiensa työtä. Matkailutila on ollut toiminnassa jo noin 40 vuotta.
Työ tilalla on monipuolista. Kaikki tekevät kaikkea. Päivittäisiin töihin kuuluu ruoanlaittoa, leipomista, tarjoilua sekä siivousta, petausta ja pyykkien käsittelyä. Lisäksi yrittäjä suunnittelee asiakkaiden kanssa erilaisia tilaisuuksia ja juhlia. Paperityöt vievät paljon aikaa.
– Työni on sellaista kuin aloittaessani odotinkin: vaihtelevaa ja mielenkiintoista.
Työn luonne on muuttunut viimeisen 20 vuoden aikana. Alussa samat asiakkaat saattoivat viipyä kaksikin viikkoa, mutta nyt visiitit ovat kutistuneet yhden–kahden yön mittaisiksi. Kesät menevät lähinnä häiden ja koiraporukoiden kanssa, aiemmin lomalaiset täyttivät majoituspaikat. Myös ruokavaliotrendit näkyvät, kun suomalainen koti- ja juhlaruoka ei enää olekaan se juttu.
– Vegaaniruoka ja ruoka-allergiat tuovat oman haasteensa.
Sesonkien kiire rassaa
Matkailutila elää nyt sesongin alkuvaihetta, ja sesonkia kestää lokakuulle asti.
– Kesähäiden suunnittelut ovat kiireimmillään, ja erilaiset ryhmät tulevat viikonloppuisin. Kohta alkavat pihojen haravointi ja muut puutarhatyöt.
Hienointa ovat mukavat asiakkaat.
– Osa heistä on käynyt meillä vuosikausia. He ovat ehkä enemmän ystäviä kuin asiakkaita. Negatiivista on se, että työ painottuu viikonloppuihin ja on kausiluonteista. Kun on töitä, tehdään pitkää päivää.
Vaneri muuntuu liikelahjoiksi
Markku Purhonen pääsi Schaumanin vaneritehtaalla työskennellessään pariksi vuodeksi vanhan puusepän oppiin. Kymmenen vuoden ajan Purhonen veti tehtaan liikelahjaosastoa, kunnes tehtaan siirtyessä Lutakosta Säynätsaloon koko osasto lopetettiin. Purhonen osti liikelahjojen sorvaukseen tarkoitetut laitteet itselleen ja perusti oman yrityksen, Purtsin Puupajan, parikymmentä vuotta sitten.
Nykyisin Oravasaaressa toimiva yritys valmistaa vanerista tehtyjä käyttöesineitä liikelahjoiksi. Erilaisia tuotteita on valikoimassa lähes 50.
Puu on innoittanut Purhosta jo pienenä.
– Huonekalutkin tein kotiin melkein kaikki itse, hän sanoo.
Esineiden muotoilu kiehtovinta
Puusepän työssä kiehtovinta on Purhosen mukaan esineiden muotoilu. Purhonen suunnittelee itse kaikki käyttöesineet. Lähes kaikki yrityksen tuotteet tehdään vanerista. Vastaavanlaisia tuotteita ei Suomessa moni muu tee.
Yrittäjänä toimiminen on kuitenkin kovaa. Kustannukset ovat korkeat ja hinnoilla on vaikea kilpailla Kiinasta tulevaa halpatuotantoa vastaan. Puusepän ammattitaidon lisäksi pitäisi hallita tuotteiden myynti yhä nihkeämmiksi käyvillä markkinoilla.
– Vielä 90-luvulla tuotteita meni kaupaksi niin paljon kuin ennätti tehdä. Lama-aikoina markkinointi on koko ajan vaikeutunut.
Markku Purhonen on pikkuhiljaa väistymässä yrityksestä, mutta työtä on jatkamassa poika Mikko Purhonen.
Jaa artikkeli: