Martti Luther laittoi joulukuuseen ensimmäistä kertaa kuusenkynttilät. Martti Luther patisti perheensä kuusi lasta joulukuvaelmaan, jota elävöittämään hän sanoitti Enkeli taivaan –virren.
Sitkeästi kerrottu mutta ehkä epätosi tarina kertoo, että joulukuusi on Martti Lutherin perintöä. Lutherin kerrotaan taivaltaneen joulukuisessa iltahämärässä Wittenbergissä kotia kohti. Hän pani merkille, kuinka taivaan tähdet näyttivät tuikkivan kuusien latvoissa. Niinpä hän kantoi kotiinsa pienen kuusen ja laittoi sen ruukkuun pöydälle.
Kuusen sisälle tuominen oli vanha saksalainen tapa, mutta Lutherin innovaatio oli siihen sidotut kynttilät. Protestantit omaksuivat joulukuusen joulunviettoonsa, kun katoliset pitäytyivät seimiasetelmissa. Luterilaisuutta moitittiinkin joulukuusiuskonnoksi, ja amerikkalaiset puritaanit pitivät joulukuusta syntisenä, sillä se vei ajatukset harhateille joulun varsinaisesta sisällöstä.
Joulukuusen suosiota lisäsi melkein ikoniseksi kohonnut kuva, joka esittää Lutherin perheen joulunviettoa. Isä-Martti soittaa kitaraa, äiti-Katharina, kuusi lasta ja jouluvieraat istuvat pöydän äärellä, ja tähtien koristama kuusi komeilee pöydällä.
Ketään ei haitannut se, että kuva oli piirretty vasta 1800-luvulla.
Martti oli jouluihminen
Jouluihminen – sitä sanaa voi Lutherista käyttää sumeilematta.
– Joulun lähestyessä tohtori Martti käy aina vain iloisemmaksi. Hänen puheensa, laulunsa ja ajatuksensa tuntuvat keskittyvän jouluun ja Jumalan Pojan syntymään, totesivat hänen oppilaansa, jotka vierailivat Lutherin kodissa.
Tohtori Martti ehti saarnata ja kirjoittaa joulusta yli 30 vuoden ajan. Lisäksi hän kirjoitti lukuisia jouluvirsiä. Meille tutuin, Enkeli taivaan, palveli alun pitäen perheen joulukuvaelmassa. Yksi lapsista oli enkeli, jotkut paimenia, ja pienin, kuusiviikkoinen Magdalena sai Joulun Lapsen osan.
Katolisen kirkon pyhimykset saivat reformaation myötä kyytiä. Reformoidusta kirkosta katosi myös pyhä Nicolaus, Myran piispa ja joulupukin esikuva, jonka sanottiin tuovan joululahjat. Nikolaus vieraili myös Lutherin perheessä. Siitä todistaa kauppakuitti, jossa on maininta joululahjoihin käytetyistä rahoista.
Luther muotoili joululahjojen tuojaksi Christkindl-hahmon, jotta lapset tajuaisivat, että kaikki hyvä tulee Jeesukselta, ei pyhimyksiltä. Historian ironiaa on siinä, että joulupukki, tuo pyhimyksen jälkeläinen, tuo lahjat koteihin myös protestanttisessa maailmassa.
Luther kirjoitti joulusaarnojaan Euroopan melskeisinä vuosina. Katolisesta munkista uskonpuhdistajaksi ajautunut mies sai todistaa ankaria uskonkiistoja, talonpoikaiskapinan ja turkkilaisten hyökkäysyritykset Eurooppaan – oman aikansa islamisaation uhan siis. Melskeiden kaiut ovat luettavissa saarnoista, mutta päällimmäisenä on kuitenkin Joulun Lapsen ihaileminen.
Jaa artikkeli: