Ulla-Maija Kotamäellä on kymmenen lastenlasta. Heidän kanssaan Kotamäki leikkii, lukee, piirtää ja hoitaa kanoja.
Perheensä ainoana lapsena kasvanut Ulla-Maija Kotamäki iloitsi aikanaan saadessaan puolisonsa Ahdin kanssa viisi lasta. Sittemmin aikuisikään varttunut viisikko on rikastuttanut vanhempiensa elämää jo yhteensä kymmenellä lastenlapsella.
– Minusta tuli isoäiti reilut kaksitoista vuotta sitten. Tänä päivänä poikia on kahdeksan ja tyttöjä kaksi, viimeisin heistä syntyi nyt maaliskuussa. Vanhin on siis jo yläkouluikäinen, ja nuorin vastasyntynyt, Kotamäki listaa.
– Kun kuulin, että minusta tulee isoäiti, olo oli ihmeellinen. Tuntui hämmästyttävältä, että oma lapsi on jo siinä iässä, että perustaa perheen. Ensimmäisen lapsenlapsen syntyminen käynnisti uuden kauden elämässäni.
Yhdellä sanalla kuvailtuna isoäitiys tuntuu Kotamäestä elämänilolta. Hänen mukaansa on ilo saada seurata lasten kasvua ja kehitystä aitiopaikalta.
Lastenlapset kutsuvat minua mammaksi ja puolisoani papaksi.
– Tässä roolissa saa kermat kakun päältä, kun ei joudu kantamaan kasvatusvastuuta. Välillä kyllä tekisi mieli neuvoa kasvatusasioissa, vaikka oikeastaan kaikki lapsistani ovat itse ammattikasvattajia, ja tiedän heidän osaavan asiansa, Kotamäki toteaa.
Ennen eläkkeelle jäämistä Kotamäki työskenteli perhepäivähoitajana. Kodista, joka aiemmin toimi työpaikkana, on nyt tullut mammala.
– Lastenlapset kutsuvat minua mammaksi ja puolisoani papaksi. Nimet juontavat juurensa omista vanhemmistani, joita kutsuttiin samalla tavalla.
Kotamäen lapsista kolme asuu Jyväskylässä, neljäs Muoniossa ja viides Sveitsissä, Keski-Euroopassa. Osaa lastenlapsista tulee siis nähtyä harvoin.
– Jyväskylässä asuvien lastenlasten elämässä tulee tietysti oltua tiiviisti mukana. Koska asumme lähekkäin, voimme tarjota lasten vanhemmille myös hoitoapua.
Leikimme, luemme, pelaamme ja piirrämme.
– Pohjoisessa ja etelässä asuvien kanssa näemme valitettavan harvoin, vain pari kertaa vuodessa. Yleensä kokoonnumme yhteen jouluisin, ja kesällä kesämökillemme.
Lastenlastensa seurassa Kotamäki viihtyy mainiosti. Vauhtia riittää, eikä tekemistä tarvitse hakea kaukaa.
– Leikimme, luemme, pelaamme ja piirrämme. Kesällä hoidamme yhdessä kanoja ja kasvimaata mökkimme pihapiirissä, hän luettelee.
– Kun pientä väkeä tulee kylään, ovat mehujäät ykkösjuttu, ja myös marjat maistuvat. Välillä teemme mittauksia ovenpielessä, ja lapsista on outoa, jos pituuskasvua ei ole tapahtunut viikossa, isoäiti nauraa.
Kyllä lapset ovat pohjimmiltaan vanhempiensa kaltaisia.
Kotamäki on nähnyt lastensa kasvavan, ja näkee nyt lastenlastensa kasvun. Toisinaan hän huomaa lastenlasten luonteissa samoja piirteitä kuin näiden vanhemmilla.
– Kyllä lapset ovat pohjimmiltaan vanhempiensa kaltaisia. Jos vanhempi on luonteeltaan esimerkiksi rauhallinen, niin kyllä se heijastuu lapseenkin, hän uskoo.
Tulevaisuudelta Kotamäki toivoo yhdessä vietettyjä hetkiä ja sitä, että yhteys lastenlasten kanssa säilyisi. Hän rukoilee, että Taivaan Isä suojelisi kaikkia lastenlapsia heidän elämänpolkujensa varrella.
– Vanhin lapsenlapsi alkaa tulla jo teini-ikään, jossa on paljon menoja, harrastuksia ja kaverisuhteita. Toivon, että löydämme myös hänen kanssaan aikaa kohdata jatkossakin.
Jaa artikkeli: