Kahvia paperilla, kauneutta paperilla

Natalia Burmaka, ukrainalainen taiteilija, istuu ikkunalaudalla kädessään tekemänsä taideteos.

Ukrainalaistaiteilija toivoo suomalaisten muistavan, että Ukraina on kaunis.

– Te suomalaisethan olette ihan hulluina kahviin! taiteilija Nataly Burmaka huudahtaa.

Suosikkijuomasta syntyi idea. Burmaka päätteli, että suomalaiset pitäisivät varmaan myös taiteesta, jota kahvista tehtäisiin.

– Ryhdyin täällä Suomessa maalaamaan kahvilla. Se käyttäytyy paperilla hieman vesivärien tavoin, mutta saa maalaukset näyttämään enemmän vanhoilta valokuvilta, Burmaka selventää.

– Annan usein juoman levitä vapaasti paperille. Silloin se muodostaa joka kerta erilaisia kuvioita. Kahvi antaa siis usein alku­sysäyksen aiheelle, en minä, Burmaka hymyilee.

Sotaa Suomeen paennut Burmaka ei kotimaassaan ollut vielä täysipäiväinen taiteilija.

– Toimin pääkirjanpitäjänä ammattiliitossa. Aikaa taiteelle ei ollut, vaikka olen aina pitänyt piirtämisestä ja maalaamisesta todella paljon.

– Mieheni on ammattitaiteilija ja hänen kanssaan aloimme tehdä maalauksia. Täällä Suomessa olen vihdoin itsekin voinut keskittyä täysillä taiteen tekemiseen.

En koskaan unohda suomalaisten ystävällisyyttä ja rakkautta meitä kohtaan.

Burmaka on maalannut tänä vuonna yhden Ukrainan hyväksi toimivien Aurora4UA ja Apua Ukrainaan -yhdistysten vuoden 2024 taidekalentereista. Niiden myynnillä kerätään rahaa lääkintätarvikkeiden hankintaan Ukrainaan.
Ukrainalaisen maalauksista voi löytää useita merkityksiä. Yksi niistä on toivo rauhasta.

– Käytän paljon kukkia, Ukrainan symboleita, maalauksissani. Kun en tiedä tulevasta, esitän toiveeni ja rukoukseni taiteessani.

Nataly Burmaka on ryhtynyt Suomessa maalaamaan kahvilla.

Burmaka perheineen asuu nyt Keljonkankaalla. Sotaa he pakenivat Venäjän rajan pinnassa sijaitsevasta Sumystä.

– Hyökkääjä saartoi Sumyn heti sodan alkupäivinä. Kuin ihmeen kaupalla pelastauduimme busseilla humanitääristä käytävää pitkin länteen, Lviviin, hän tarkentaa.

Sitten tuli yllättävä puhelu Suomesta.

– Vanha työtoverini Kari, josta en ollut kuullut kymmeneen vuoteen, itki puhelimessa ja pyysi, että tulisimme turvaan Suomeen.

– En koskaan unohda suomalaisten ystävällisyyttä ja rakkautta meitä kohtaan, Burmaka huokaa.

Minun maani on kaunis.

Uutiskuvat näyttävät päivittäin Ukrainan hirvittävän tuhon Venäjän hyökkäyksessä. Burmaka toivoo suomalaisten kuitenkin muistavan toisenlaisen maan.

– Kukaan ei halua omissa valokuvissakaan näyttää kamalalta. Haluankin maalauksillani muistuttaa, ettei Ukraina ole pelkkä sodan runtelemana rauniokasa.

– Kotimaassani on uskomattoman upeita kaupunkeja ja puhdasta luontoa. Minun maani on kaunis.

Jaa artikkeli: