Mielikuva kirkkomusiikista barokkiajan urkumusiikkina tai laahaavana virsilauluna kaipaa päivittämistä. Yleinen musiikkikulttuurin muutos näkyy entistä monipuolisempana musiikkitarjontana seurakunnissa.
Musiikin tohtori Timo Kiiskinen aloitti elokuun alussa viisivuotiskauden Sibelius-Akatemian kirkkomusiikin professorina. Ennen nimitystä hän ehti toimia kymmenisen vuotta lehtorina samaisessa yksikössä. Tuona aikana hän on ehtinyt nähdä selviä muutoksia musiikin roolissa kirkossa.Vuosikymmeniä sitten kirkko edusti kulttuurillaan traditiota ja pysyvyyttä. Nyt trendi näyttää kääntyneen yksilöllisempään suuntaan. Myös uudet tekniikat ovat muuttaneet ihmisten tapaa kuunnella musiikkia.
– Ihmisillä on omat näkemyksensä, ja melkeinpä asian kuin asian voi kyseenalaistaa. Nyt tulee tilanteita, jossa halutaan esimerkiksi popmusiikkia hautajaisiin. Vastaavaa ei olisi kysyttykään vielä kolmekymmentä vuotta sitten.
Kiiskisen mielestä jo tähänkin asti seurakunnissa on voitu vapaasti ja monipuolisesti toteuttaa erilaisia musiikillisia kokonaisuuksia. Teemamessuja on sävelletty kymmenittäin, ja ne ovat tulleet tutuiksi eri puolella Suomea. Afrikkalainen gospelmessu on saanut rinnalleen muun muassa kansanmusiikkipainotteisen Suomalaisen messun ja Metallimessun eli Hevimessun.
– Kysymys ei ole sinänsä musiikin hyvyydestä tai huonoudesta, tärkeintä on toteuttaa se tyyliin sopivalla ammattitaidolla.
Kirkkomusiikki vai gospel?
Kiiskisen mukaan kirkkomusiikille ei helposti löydy suotuisampaa ympäristöä kuin luterilainen kirkko. Perinteisen kirkkomusiikin tutut nimet kuten Bach ja Händel elävät kirkkomusiikissa aina, mutta uutta musiikkia syntyy jatkuvasti. Jokaisella aikakaudella uudelle musiikille on syntynyt osaajansa ja toteuttajansa. Uuden edessä on yhtä varmasti löytynyt myös epäilijöitä ja arvostelijoita. Meidän aikanamme on käyty keskustelua paremmuudesta perinteisen kirkkomusiikin ja gospelin välillä.
– Kirkkomusiikki edustaa kaikkea musiikkikulttuuria. Musiikki on musiikkia ja sitä on tehty eri aikoina eri tavoilla, myös kirkoissa. Luulen, että Lutherkin halusi nähdä musiikin tässä valossa, eli musiikkia tehdään Jumalan kunniaksi ja mielen virkistykseksi.
Jyväskylän seurakunnan kanttori Jukka Hassiselle perinteet näyttäytyvät selvänä ja ne vaikuttavat myös tämän päivän musiikkiin. Suomeen vaikutteet ovat tulleet valtaosin protestanttisesta Saksasta. Sama kehitys on nähtävissä myös muissa pohjoismaissa. Selvästi vähemmälle merkitykselle ovat jääneet anglikaaninen ja amerikkalainen perinne.
– Soul, blues sekä rock- ja popmusiikki ovat paljon velkaa amerikkalaisille spirituaaleille. Ne ovat tyylillisesti paljon lähempänä sitä, kuin mitä meidän protestanttinen musiikkiperinteemme on.
Hassisen mukaan myöhemmin 1900-luvulla tulleet uuspietistiset vaikutteet ovat lyöneet leimansa myös musiikkiin. Protestanttisen objektiivisuuden ja puhdasoppisuuden rinnalle tuli omakohtaisen kokemuksen merkitystä korostavaa ajattelua ja tunnetta.
– Yksilön ja henkilökohtaisen uskon näkökulma kuuluu musiikissa. Ehkä se on avannut tietä amerikkalaiselle gospelmusiikille Suomessa.
Moni kanttori on soittanut bändissä
Timo Kiiskinen puhuu mielellään musiikkikulttuurin muutoksesta. Hänellä on laaja käytännön tuntuma eri musiikkityyleihin. Nuorempana hän toimi pitkään gospelbändissä, ja häneltä luonnistuu perinteisen kirkkomusiikin lisäksi myös kevyempi ja viihteellisempi musiikki.
Monipuolisuus on arvossa myös tämän päivän kirkkomuusikkojen koulutuksessa. Monella tulevalla kanttorilla on jo ennen opiskeluja käytännön kokemuksia soittoryhmistä ja bändeistä, ja uteliaisuus leimaa heidän suhdettaan musiikkiin.
– Kanttorit toimivat monenlaisten ryhmien kanssa. Se, että opettelee vain solistisia taitoja, ei riitä.
Kiiskinen haluaa nähdä kirkkomusiikkikoulutuksessa painotettavan yhteissoiton lisäksi myös entistä enemmän vuoropuhelutaitoja. Kanttorin yksi tehtävä on kuunnella ja palvella seurakunnan ja seurakuntalaisten musiikillisia tarpeita ja käydä vuoropuhelua hyvän musiikin edellytyksistä.
– Jos meillä on hyvää kirkkomusiikkia, jota halutaan tulla kuuntelemaan, sillä on merkitystä myös kirkon tulevaisuudelle. Se on yksi hyvä syy kuulua kirkkoon.
Kiiskinen on huomannut, että nykyihmiset kaipaavat kokonaisvaltaisia elämyksiä. He ovat tottuneet yhdistelemään musiikin eri elementtejä ja taiteenlajeja toisiinsa. Samalla kun kirkko ja kirkkomusiikkikoulutus haluavat vastata uusiin haasteisiin, niiden on huomioitava myös perinne.
– Hautajaisvieraista useimmat haluavat siunaustilaisuuteen jonkun tutun ja hartaan laulun, vaikkapa Oi muistatko vielä sen virren. Vanha elää vahvana uuden rinnalla.
Kiiskinen toivoo koko kirkon musiikkikulttuurin elävän tulevaisuudessakin vahvasti ajan hermolla. Kun hyvin tuotettu ja virheetön valtavirtamusiikki soi kaikkialla, kirkko voisi keskittyä myös siihen, mikä helposti tuppaa unohtumaan – yhteisöllisyyteen.
– Yhteislaulut ja tilaisuudet, joissa pääsee laulamaan yhdessä, niitä kannattaa vaalia.
Jaa artikkeli: