Kirkkohallitus on myöntänyt Kokkolan seurakuntayhtymälle Kirkon ympäristödiplomin. Ympäristödiplomi on Suomen evankelis-luterilaisen kirkon ympäristöjärjestelmä, jonka avulla seurakunnat voivat ilmaista tahtonsa toimia esimerkillisesti suhteessa luontoon ja ympäristöön sekä kehittää toimintaansa entistä ympäristöystävällisemmäksi. Kirkon ympäristödiplomi ei ole pelkkä palkinto, vaan konkreettinen väline muutokseen – tapa kantaa vastuuta luomakunnasta ja edistää kestävää kehitystä kristillisen uskon pohjalta.

Ympäristökysymykset koskettavat kaikkia seurakunnan toimintoja. Lainsäädäntö edellyttää ympäristövaikutusten huomioonottamista esimerkiksi rakentamisessa, kiinteistönhoidossa, jätehuollossa, metsänhoidossa ja hautausmailla.

– Ympäristödiplomin avulla voidaan tunnistaa toiminnan ympäristövaikutukset, minimoida riskejä, ennakoida tulevia haasteita ja kehittää toimintaa jatkuvasti. Pitkällä aikavälillä tämä on myös taloudellisesti järkevää, kertoo Kokkolan seurakuntayhtymän kiinteistöpäällikkö ja ympäristövastaava Veli-Matti Raappana.

Nivomme ympäristöasiat osaksi seurakunnan toimintaa.

Veli-Matti Raappana

Kokkolan seurakuntayhtymässä ympäristöasioita on huomioitu jo pitkään. Sen ansiosta Kirkon ympäristödiplomin hakemiseen tarvittavat peruskriteerit täyttyivät suhteellisen helposti. Yhtymä saikin ympäristödiplomiprosessiin kuuluvassa ympäristökatselmuksessa erinomaisen arvosanan.

Seurakunnissa on totuttu kiertotalouteen. Kalusteet saavat usein uuden elämän toisessa ympäristössä. Kalusteiden välivarastoa kutsutaankin leikkisästi IKEAksi. Kerhojen askarteluissa hyödynnetään luonnonmateriaaleja, tyhjiä elintarvikepakkauksia tai muuta ylijäämätavaraa.

Energian ja veden kulutusta on vähennetty nykyaikaisilla, teknisillä järjestelmillä. Monista vähällä käytöllä olevista rakennuksista ja toimitiloista on luovuttu. Ullavaan on rakennettu pölyttäjille pörriäispelto ja sähköautojen latauspisteet on asennettu tänä vuonna moniin kiinteistöihin.

Seurakunnissa tarjotaan Reilun kaupan kahvia ja teetä, keittiöissä suositaan lähiruokaa ja leireillä tarjotaan viikoittain 3–4 kasvisateriaa. Ylijäämäruokaa jaetaan diakonian kautta tai myydään ResQ Club -palvelun avulla.

Seurakunnissa järjestetään luontokirkkoja ja vietetään luomakunnan sunnuntaita. Kokkolasta löytyy Mietiskely- ja rukouspolkuja. Metsiä hakataan kestävästi alle vuotuisen kasvun verran.

Ympäristödiplomin hakeminen on vaatinut yhtymältä myös syvällisempää ympäristöasioiden pohdintaa.

Kokkolan seurakuntayhtymä onkin laatinut ympäristöohjelman, joka tukee ympäristötyön suunnittelua ja seurantaa. Ohjelman pääteemoja ovat jätehuolto ja kiertotalous, hiilidioksidipäästöjen vähentäminen, metsien ja luonnon monimuotoisuuden vaaliminen sekä ympäristövaikuttaminen.

– Tavoitteena on muuttaa kulutusta yhä enemmän kiertotalouden periaatteiden mukaiseksi. Haluamme myös suojella vanhimpia metsiä ja luonnontilaisia soita sekä hyödyntää luontoalueitamme monipuolisesti, Veli-Matti Raappana listaa.

Yhteinen kirkkoneuvosto teki viime lokakuun kokouksessaan päätöksen hakea noin sadan hehtaarin suuruista, pääosin luonnontilassa olevaa suoaluetta yksityiseksi luonnonsuojelualueeksi METSO-ohjelman kautta.

Ympäristödiplomin hakuprosessin aikana on myös toteutettu hiilitaselaskelmat, tehty jätehuoltokartoitus ja laadittu jätehuoltosuunnitelma. Kokkolan suomalainen seurakunta sekä Kälviän ja Lohtajan seurakunnat ovat laatineet myös omat ympäristökasvatussuunnitelmansa.

Ympäristötyö ei Raappanan mukaan suinkaan pääty Kirkon ympäristödiplomin saamiseen.

– Nyt meillä on hyvät työkalut ja suunnitelmat ympäristöasioiden huomioimiseen myös jatkossa. Sidomme ympäristötavoitteet osaksi toimintaamme ja päätöksentekoamme. Tilojen käytön tehostaminen ja tarpeettomista kiinteistöistä luopuminen ovat osa tätä prosessia. Siihen meitä ohjaa sekä Kirkon energia- ja ilmastostrategia Hiilineutraali kirkko 2030 että myös taloudelliset ja jäsenmäärän muutoksiin liittyvät realiteetit.

Kokkolan seurakuntayhtymä ja sen seurakunnat haluavat kannustaa sekä työntekijöitä että seurakuntalaisia näkemään oman paikkansa
luomakunnassa ja kantamaan ympäristövastuuta yhdessä.

Kokkolan seurakuntayhtymä on vahvasti hiilinegatiivinen

Kokkolan seurakuntayhtymän tuoreet hiilitaselaskelmat osoittavat, että seurakuntayhtymän omistamat metsät sitovat hiiltä moninkertaisesti enemmän kuin seurakuntayhtymän toiminnasta aiheutuu päästöjä. Hiilitaseen laskeminen oli osa Kokkolan seurakuntayhtymän ympäristöohjelman suunnittelua.

Hiilinegatiivisuudesta voidaan kiittää seurakuntayhtymän noin
4 400 hehtaarin metsäomaisuutta. Kokkolan seurakuntayhtymä onkin Suomen seurakuntatalouksien suurimpia metsänomistajia.

Seurakuntayhtymän toiminnan vuotuiset päästöt investointeineen ovat noin 2 030 tonnia hiilidioksidiekvivalenttia (CO2e), kun taas seurakuntayhtymän metsien vuotuinen hiilinielu on peräti 8 730 tonnia CO2e. (CO2e on ilmastotieteessä käytetty suure, joka kuvaa kasvihuonekaasujen ilmastovaikutusta.)

– Olemme siis tällä hetkellä vahvasti hiilinegatiivisia, iloitsee kiinteistöpäällikkö ja ympäristövastaava Veli-Matti Raappana.

Keskivertosuomalaisen vuotuinen hiilijalanjälki on 9,61 tonnia CO₂e. Seurakuntayhtymän metsät kompensoivat siis omien päästöjensä lisäksi noin 697 seurakuntalaisen hiilijalanjäljen. (Laskelma: (8 730 – 2 030) / 9,61 ≈ 697)

Hiilitaselaskelmassa on arvioitu, miten seurakuntayhtymän metsien hiilivarasto ja hiilensidonta kehittyvät seuraavan 50 vuoden aikana, mikäli hakkuut säilyvät nykyisellä tasollaan.

Suomen evankelis-luterilainen kirkko on sitoutunut tavoittelemaan hiilineutraaliutta vuoteen 2030 mennessä.

Hiilineutraalius tarkoittaa, että seurakuntatalouksien kasvihuonekaasupäästöt ovat yhtä suuret kuin niiden omistamien maiden hiilinielut tai että päästöt kompensoidaan muilla tavoilla.

Kokkolan seurakuntayhtymän tilanne näyttää erittäin hyvältä. Hiilitaselaskelmien mukaan yhtymä pysyy hiilinegatiivisena myös seuraavat 50 vuotta, mikäli metsänhoidolliset toimintatavat säilyvät ennallaan.

Hiilitaselaskelmat toteutti Tapio Palvelut Oy.

Kirkon ympäristödiplomi

• on kirkon oma ympäristöjärjestelmä, jonka avulla seurakunnat voivat kehittää toimintaansa mahdollisimman ympäristöystävälliseksi.
• toimii yhdessä Kirkon energia- ja ilmastostrategian Hiilineutraali kirkko 2030 sekä Kirkon ilmasto-ohjelman Kiitollisuus, kunnioitus, kohtuus kanssa Suomen evankelis-luterilaisen kirkon ympäristötyön pohjana.
• on voimassa viisi vuotta kerrallaan.

Artikkeli Viljelemme ja varjelemme julkaistiin ensimmäisen kerran Lehteri.

Hyvissä ajoin marraskuussa Kouvolan seurakuntayhtymän kurssikeskus Puhjonrannassa tuntuu vahvasti joululta. Ympärillä luonto valmistautuu talveen, ja keittiössä kokataan joulua varten, muun muassa laatikoita pakkaseen.

Jo marraskuun alussa tiedossa ovat Puhjonrannan avoimen jouluaterian aikataulu ja menyy. Jean Sibeliuksen syntymäpäivänä, joulukuun kahdeksantena kurssikeskuksen ruokasaliin katetaan klo 13:ksi perinteisen runsas jouluateria, jolle pitää ilmoittautua 29.11. mennessä. Mukaan mahtuu noin sata osallistujaa.

Pöytä on pääruokapainotteinen, ja vuosi vuodelta ekologisempi sekä lähiruokaa suosivampi.

Vähennetään ruokahävikkiä

Myös majoitusta tarjoava kurssikeskus on joulun alla suosittu kokoontumispaikka, joskin tilauksia tulee läpi vuoden. Vaikka puuhaa piisaa, kiittää parisen vuotta sitten Puhjon emäntänä aloittanut Katja Aho työnsä rauhaisaa tahtia. Tuttua mukavaa työtä, muttei niin hektistä kuin aiemmassa paikassa, jossa vierähti 16 vuotta.

Puhjon varauskirjan tulkintaan Katja Aho tosin kertoo joutuneensa totuttelemaan tovin.

Yllätyksiä kurssikeskuksessa ei juuri tule, kun asiakasmäärät tiedetään hyvissä ajoin varausten perusteella. – Näin voimme myös vähentää ruokahävikkiä: ruuan kulutusta arvioiden ja pienempiä ruokavateja käyttäen.

Puhjon emäntä tunnustautuu joulua rakastavaksi tunneihmiseksi. Juhlista jaloin on paras kotona, yhdessä puolison ja 15-vuotiaan tiibetinspanielin kanssa. Joulupöytään katetaan emännän erityisherkkuja, kuten sienisalaattia ja smetanasilliä, jotka näkyvät myös Puhjon joulupöydässä.

Ympäristön kunnioitus on sydämenasia

Ympäristöasioihin erityisen perehtynyt on Kouvolan ja Anjalankosken keittiöpalveluista vastaava seurakuntaemäntä Sanna Ahtiainen. Hän on jo pitkään edustanut keittiöpalveluja sekä leiri- ja kurssikeskuksia Kouvolan seurakuntayhtymän ympäristötyöryhmässä.

Ympäristön kunnioitus ja kestävä kehitys ovat molemmille emännille sydämenasia, mikä näkyy jouluvalmisteluissakin.

Seurakuntayhtymän jouluateriat on keskitetty Puhjoon. Seurakuntakeskuksien tilaisuuksissa taas on joulun alla luvassa ainakin puuroa ja torttukahveja.

Seurakuntakeskuksissa asiakkaina on omien työalojen väen ohella myös järjestöjä ja yksityishenkilöitä. Tämän joulunalusajan suurin tilaisuus on diakoniatyön 120 asiakkaalleen tarjoama jouluateria Kouvolan Maria-salissa.
– Teemme paljon yhteistyötä myös muiden seurakuntien kanssa, muun muassa Kuusankosken ja Elimäen seurakuntaemäntien, Marja-Leena Okan ja Anne Koskisen kanssa.

– Kaveria ei koskaan jätetä pulaan! toteaa 16 vuotta seurakuntaemäntänä toiminut Sanna Ahtiainen.

Joulukoristelu lähimetsästä

Ahtiaisen perheessäkin joulu on juhlista juhlin. Ensimmäiset piparit leivotaan lasten kanssa jo marraskuussa, kinkku paistetaan ehdottomasti leivinuunissa ja aito kuusi koristellaan aina vasta aattona.
– Joulussa tärkeintä on herkän tunnelman luominen, koristein ja kattauksin. Ja yhteisöllisyys!

Ympäristöajattelu näkyy paitsi kotona, myös seurakuntatilojen joulukoristelussa, johon aineksia haetaan yhä useammin lähimetsistä: havuja, varpuja, sammaleita …

Moni suomalainen jouluperinne liittyy luontoon ja on siten jo valmiiksi ympäristöystävällinen.

Sama pätee osin myös ruokaan. Hiljalleen joulupöytään on tullut uusia ekologisia käytäntöjä, joita emännät soveltavat niin työssä kuin kotona.

Reilun kaupan seurakunta

Kouvolan seurakunnat toteuttavat kirkon tavoitetta edetä kohti hiilineutraaliutta. Jo vuodesta 2014 on sitouduttu ympäristödiplomiin. Siinä keskeinen osio on Ruoka ja keittiö, johon kuuluvat niin ruokahävikin pienentäminen, kasvis- ja lähiruuan lisääminen kuin kauden kasviksetkin.

– Kouvola on ollut Reilun kaupan seurakunta vuodesta 2012. Reilun kaupan tuotevalikoima vain paranee vuosi vuodelta. Sen joulusuklaat ja kahvit ovatkin tuttuja jo monille, Sanna Ahtiainen toteaa.

– Myös luomua ja lähiruokaa on koko ajan enemmän tarjolla, ja sitä myös käytämme, emännät kertovat.

Vinkkejä ja ohjeita vaihdellaan. Kasvis- ja vegaanireseptejä on netti pullollaan.

Sanna Ahtiainen on jo todennut jauhopohjaisen vegekinkun helppotekoiseksi.

– Possunkinkun voi korvata myös ekologisemmalla hirvi- tai poropaistilla, tai vastuullisella, kotimaisella kalalla.

Jos vielä vaihtaisi joulupuurossa riisin ohraryyneiksi? Lähituottajan juureksistahan saa jo vaikka mitä herkkua.

Ja emäntien lista vain jatkuu …

Energiansäästö on yksi tärkeimmistä ympäristötavoitteista

MIHIN TAVOITTEISIIN Kouvolan seurakuntien tulisi keskittyä ympäristötyössään? Tähän kysymykseen saatiin 60 vastausta keväällä toteutetussa kyselyssä.
– Seurakuntalaiset saivat laittaa tärkeysjärjestykseen ympäristöteot, joita seurakuntayhtymän ja seurakuntien tulisi toiminnassaan painottaa, kertoo Kouvolan seurakuntayhtymän ympäristötyöryhmän puheenjohtaja Kaija-Liisa Lindberg.
–Seurakuntalaisilta löytyy kyselyn perusteella asiantuntemusta ja näkemystä, joka hyödyttää seurakuntien ympäristötyötä. Moni vastaaja koki myös kiinnostusta osallistua seurakuntien ympäristötoimintaan. Kiitos kaikille kyselyyn vastanneille!

Tärkeimmiksi ympäristöteoiksi kyselyssä nousivat energiansäästötoimet, jätehuolto ja ruokahävikin vähentäminen sekä lähi-, luomu- ja kasvisruoan lisääminen. Energiankulutuksen ja kiinteistöhuollon osalta painotettiin uusiutuvan energian käyttöä.

Seurakunnilta toivottiin ympäristöaiheisia tapahtumia kuten metsäkirkkoja ja linnunpöntönrakennusiltoja. Jätehuollossa ja kiertotaloudessa toivottiin kiinnitettävän huomiota syntyvän jätteen määrään, jätteiden lajittelun mahdollisuuteen esimerkiksi hautausmailla ja lajittelun selkeisiin ohjeistuksiin kiinteistöissä.

Kysely toteutettiin osana Kirkon ympäristödiplomin hakemista vuosille 2023-2027. Nykyinen diplomi on myönnetty Kouvolan seurakunnille vuoteen 2022 saakka.

Artikkeli Joulussa maistuu läheisyys ja luonto julkaistiin ensimmäisen kerran Lehteri.

Pitkäjänteinen ympäristötyö toi Seinäjoen seurakunnalle Kultajyvä-ympäristöpalkinnon.

Seinäjoen seurakunta on saanut Seinäjoen kaupungin lupa-asianlautakunnan myöntämän ympäristöpalkinnon pitkäjänteisestä ympäristötyöstä.

– Usein ympäristötyö on arjen pieniä tekoja ja valintoja, jotka ohjaavat meitä päivittäin. Esimerkkeinä energian ja sähkön säästö kiinteistöissä, jätteiden lajittelu, kierrätys eri toiminnoissa, lähiruoka keittiöillä, ruokahävikin vähentäminen ja kasvinsuojeluaineiden käytöstä luopuminen hautausmailla, kertoo Seinäjoen seurakunnan puistopäällikkö Esko Karttunen.

Seinäjoen seurakunta on tehnyt yli 15 vuotta määrätietoista ympäristötyötä ja huomioinut kestävän kehityksen näkökulman eri toiminnoissaan.

–Jumalanpalveluksissamme vietetään luomakunnan sunnuntaita ja ympäristökasvatus korostuu niin varhaiskasvatuksessa kuin nuorisotyössä. Haluamme monialaisella ja työalat kattavalla ympäristötyöllä ensisijaisesti suojella luontoa ja kuormittaa sitä mahdollisimman vähän, Karttunen painottaa.

Hiilineutraali kirkko 2030

Seinäjoen seurakunta on toiminut vahvasti kirkon ympäristödiplomityössä vuodesta 2008 lähtien ja on sitoutunut kirkon hiilineutraaliustavoitteiden saavuttamiseen.

– Meitä ohjaa kirkon ympäristödiplomin käsikirjan tavoitteet esimerkiksi kiinteistöjen lämmityksessä ja sähkönkulutuksessa. Seurakunnan metsät toimivat osaltaan niin sanottuina hiilinieluina ja sähköautojen latauspisteille tehdään valmiuksia seurakunnan kiinteistöjen yhteyteen, Karttunen kertoo.

Kirkon ajamassa kestävässä kehityksessä on neljä eri näkökulmaa eli sosiaalinen, taloudellinen, ekologinen ja kulttuurinen kestävyys.
– Sosiaalinen näkökulma näkyy muun muassa Seinäjoen seurakunnalle myönnettynä Reilun kaupan seurakunta -arvonimenä. Taloudellinen näkökulma on paikallinen, kuten alueelliset hankinnat, joilla tuetaan oman alueen elinvoimaisuutta. Ekologisuus korostuu läpi koko seurakunnan toimintojen alkaen varhaiskasvatuksesta. Kulttuurinen näkökulma taas korostaa ja vaalii perinteitä toiminnassa sekä ruokakulttuurissa, Karttunen avaa.

Ympäristötyötä laajasti

Ympäristöpalkinto myönnetään kerran valtuustokaudessa ja Seinäjoen seurakunnan saama palkinto on järjestyksessään neljäs.

– Seinäjoen seurakunta haluaa monialaisella ympäristötyöllään ensisijaisesti suojella luontoa ja kuormittaa sitä mahdollisimman vähän. Seurakunta kohtaa arjessaan monen ikäisiä ihmisiä, joille pienimmätkin ympäristöteot välittyvät. Ympäristötyö koskettaa Seinäjoen seurakunnassa jokaista työalaa, Seinäjoen kaupungin ympäristösuojelujohtaja Hanna Latva-Kiskola perustelee.

Ensimmäinen ympäristöpalkinto myönnettiin vuonna 2008 Hannu Tuomistolle, toinen vuonna 2012 Joupin koululle ja kolmas vuonna 2016 Lakeuden Latu ry:lle. Palkintona on kunniakirja ja numeroitu, kuvanveistäjä Tiina Laasosen tekemä pienveistos.

Julkaistu Lakeuden Risti -lehden numerossa 2/2021.

Artikkeli Seurakunta ansaitsi Kultajyvän julkaistiin ensimmäisen kerran Lehteri.

Aurinkosähköä aiotaan mahdollisesti hyödyntää myös muissa Kouvolan seurakuntayhtymän kohteissa, mutta tällä hetkellä ei ole suunnitteilla uusia hankkeita.
– Kouvolan seurakuntayhtymällä on Kirkon ympäristödiplomi, ja aurinkoenergian hyödyntäminen on myös ympäristötavoitteidemme mukaista, Jukka Reijo toteaa.

Kouvolan seurakuntayhtymän aurinkosähköjärjestelmän toimitti Kymenlaakson Sähkö Oy.

Artikkeli Kouvolan seurakuntakeskus hyödyntää aurinkosähköä julkaistiin ensimmäisen kerran Lehteri.

Kaiken luodun on täytynyt taipua katoavaisuuden alaisuuteen, ei omasta tahdostaan, van hänen, joka sen on alistanut. Luomakunnalla on kuitenkin toivo, että myös se pääsee kerran pois katoavaisuuden orjuudesta, Jumalan lasten vapauteen ja kirkkauteen. Me tiedämme, että koko luomakunta yhä huokaa ja vaikeroi synnytystuskissa. (Room. 8:20-22)

Olemme Jeesuksen Kristuksen opetuslapsia, henkilökohtaisesti ja yhteisön jäseninä.  Meille on annettu tehtäväksi pitää huolta Jumalan luomasta maailmasta, koko luomakunnasta. Meille on annettu tehtäväksi toimia erityisesti niiden ihmisten ja kansojen rinnalla, jotka kärsivät vakavasti ilmastonmuutoksesta ja ihmisten itsensä aiheuttamasta luonnon riistosta.

Arushan konferenssin aikana kuultua

”Toivon, ettei kirkko rajoittaisi lähetysteologiaansa vain evankelioidakseen ihmisiä ja antaakseen heille kristillistä kasvatusta, vaan että lähetykseen kuuluisi myös kritiikki köyhyyttä ja ympäristötuhoa aiheuttavaa maailmantaloutta kohtaan.”

”Ensimmäisen Mooseksen kirjan mukaan ihmiset on luotu Jumalan kuviksi ja osaksi luomakuntaa. Siksi meille on annettu vastuu pitää huolta luomakunnasta. Kuitenkin ihmiset ovat tottelemattomuudessaan olleet Jumalan luomistyötä tuhoavien voimien aiheuttajia riistävän kulutuskäyttäytymisen vuoksi. Nykyinen kriisi haastaa kiireellisiin käytännön toimiin, jossa yhdessä etsimme elämän teologiaa, oikeudenmukaisuutta ympäristökysymyksissä ja ekoteologiaan perehtymistä.”

”Opetuslapseus perustuu evankeliumien antamaan todistukseen. Sitä pyritään toteuttamaan kristillisessä opetuksessa alkuperäiskansojen keskuudessa. Tarvitaan profeetallista vaihtoehtoa rahan kulttuurille ja evankeliumin mukaisten arvojen tuomista alkuperäiskansojen kulttuuriin. Saamme rukoilla Pyhän Hengen johdatusta.”

Omaa pohdiskelua

Mitä tarkoittaa se, että Jumalan luomille ihmisille on annettu tehtäväksi ”viljellä ja varjella maata?” Onko se johtanut vastuuttomuuteen niistä lahjoista, joita ihmiselle ja koko luomakunnalle on suotu? Luonnonvarojen riistäminen talouden voiton maksimoimiseksi koskee kaikkea elämää maapallolla. Ihmisen itsekkyydestä ja syntisyydestä on kysymys.

Jumalan lähetyksen toimijoina saamme kamppailla kaikkia niitä voimia vastaan, jotka tuhoavat elämää. Siksi elämme ja toimimme niiden rinnalla, jotka kärsivät nopeasti kehittyneestä ja uhkaavasta ilmastonmuutoksesta. Tätä kärsimystä koetaan nyt kaikkialla maailmassa. Köyhyys, epätasa-arvo ja epäoikeudenmukaisuus kulkevat käsi kädessä myös meitä lähellä, ei vain kehittyvissä maissa. Näemmekö vastuumme ”hyvinä huoneenhaltijoina” Jumalan maailmassa?

Jumalan luomakunnasta huolehtiminen alkaa pienistä teoista, omasta kulutuskäyttäytymisestä, ympäristöystävällisistä toimista ja ennen kaikkea niiden lähimmäisten auttamisesta ja tukemisesta, jotka ovat kipeimmin avun tarpeessa. Ihminen on osa luomakunnan kokonaisuutta, ja voimme antaa hyvät elinmahdollisuudet myös tuleville sukupolville.

Nyt tarvitaan vastuullisuutta, nopeita ja vaikuttavia päätöksiä ja lujaa luottamusta hyvän Jumalan johdatukseen. Rukoile ja tee työtä, siinä on jälleen hyvä ohje kristittyjen ja kristillisen seurakunnan todistukselle aina ja kaikkialla. Jos uskomme siihen pelastuksen sanomaan, joka on meille annettu, silloin toimimme rohkeasti ja pelottomasti maailman haasteiden keskellä ja tuemme heitä, joiden on tehtävä suuria ratkaisuja ihmiskunnan elinolojen säilyttämiseksi.

Rukous

Rakastava Jumala, kiitos siitä, että Isänä ja Poikana ja Pyhänä Henkenä olet aina kanssamme ja johdatat. Anna meidän kuulla sinun pyhää tahtoasi ja elää tahtosi mukaan kaikille ihmisille ja koko maailmalle siunaukseksi.

Rukoilemme voimaa kamppailla niitä voimia vastaan, jotka tuhoavat sinun luomaasi elämää. Auta meitä tekemään sinun rakkautesi mukaisia tekoja. Anna meille nöyryyttä tiedostaa omat puutteemme ja virheemme. Rukoilemme viisautta itsellemme ja poliittisille päättäjille tarttua niihin uhkiin, joita ilmastonmuutos aiheuttaa kaikkialla maailmassa.

Auta meitä kuulemaan erityisesti köyhien, syrjittyjen ja sorrettujen ääntä. Heidän elämänsä on vakavasti uhattuna ei pelkästään luonnonilmiöiden vuoksi vaan meidän asenteidemme ja tekojemme vuoksi. Herra armahda meitä.

Kuule meitä pyhä kolmiyhteinen Jumala. Aamen.

Jaakko Rusama
johtaja
Kirkon lähetystyön keskus

Artikkeli Pidä huoli Jumalan luomakunnasta julkaistiin ensimmäisen kerran Lehteri.

Läntisen valistuksen aikaansaama mekanistinen maailmankatsomus, missä luonto on ikään kuin kone, on johtanut teknologiseen ajatteluun ja puhe ”luonnonvaroista” korostaa ihmisen hyötyä. Tämä näkyy myös seurakuntien talouspainotteisena suhtautumisena luontoon.

Voimakas kaupungistuminen on tuonut monia hyviä asioita, mutta virtuaalitodellisuus ja koneympäristössä eläminen ovat lisänneet etääntymistä luonnosta. – Luontosuhteella on pitkät juuret, metsä oli vuosisatoja sitten myönteinen koti ja turvapaikka. Miksi käymme nyt karua kamppailua sitä vastaan?

LUOMAKUNTA on pyhä ja Jumala siinä läheisesti läsnä. Tämän kristinuskoon perimmiltään kuuluvan hienon löydön Kainulainen haluaa tuoda takaisin elämäämme. Sen myötä voivat palata kohtuuden taju ja rajat, jotka ovat hävinneet mielenmaisemastamme.

Ekologisen kriisissä hengellinen syvätason ajattelu on välttämätöntä. Pureutuminen kulutuksen juurisyihin selkeyttää, miksi kulutuksesta irtautuminen on vaikeaa. Mukavuudenhalu aiheuttaa pelkoa ja varmistelua. Kainulainen esittää ratkaisuksi mietiskelevää rukousta.
– Perusajatuksena on päästää irti huolesta ja pelosta. Tällöin ihminen vapautuu sisäisestä tarpeesta vertailla ja varmistella tulevaisuuttaan. Hän alkaa elää yksinkertaista ja kohtuullista elämää, eikä lamaannu esimerkiksi ilmastoahdistuksen vuoksi.

Ahdistus luonnosta, eläimistä ja ilmastosta ei itsessään riitä, vaan pitää löytää apuvälineet ja yhteys syvempään ulottuvuuteen. Hiljainen rukous tuo elämään iloa ja voimaa muutokseen. Rukous toimii samalla mielikuvituksen lähteenä nykyistä parempaan kohtuuden kulttuuriin.
– Tällainen rukous muuttaa ihmistä ja vie häntä johonkin uuteen.

KAINULAISEN mukaan tehokkaalle metsänhakkuusysteemille on olemassa vaihtoehtoja, jos niitä on halu oikeasti löytää. Hän vetoaa asiassa yksityisomistajien ohella seurakuntiin ja kuntiin.
– Jatkuvapeitteinen kasvatus on mahdollinen vaihtoehto myös taloudellisesti. Sen myötä metsän monimuotoisuus sekä metsäkanalintujen ja metsämarjojen kanta pelastuu.

Omaa suhdettaan luontoon Kainulainen kuvaa käytännönläheiseksi. Marjastus on hänelle suoranainen intohimo, joka tarjoaa lähes meditatiivisia elämyksiä. Päiväkirjamerkinnät Pohjois-Savon aikaisesta lapsuudesta vahvistavat varhaisen innostuksen luontoon.
– Olin kirjoittanut päiväkirjaani, että luonnossa minulla on pyhä paikka. Tuo pyhyyden taju on säilynyt mielessäni aina.

Kainulainen on tutkinut paljon ekologisia aiheita, joista hän väitteli tohtoriksi vuonna 2005. Ekoteologi on nimikkeenä epävirallinen, mutta kertoo hänen erityiskiinnostuksestaan luontoon kristillisyyden ja hengellisyyden kautta.
– Ylikulutus ja luonnon tasapainon vaaliminen ovat teologinen kysymys. Filosofia ja teologia voivat auttaa luontosuhteen korjaamisessa.

Työssään Enonkosken luostariyhteisössä hän pääsee toteuttamaan kohtuullisuutta ja pitämään hiljaisen rukouksen ajatusta yllä. Kristillinen usko sisältää hänestä vahvan meditaation ja mietiskelyn perinteen.

Artikkeli Mietiskelevällä rukouksella irti kulutusahdistuksesta julkaistiin ensimmäisen kerran Lehteri.

Yhtymän ympäristötyölle asetettujen tavoitteiden toteutumista kävi tarkastamassa FM Anne Matilainen Mikkelin hiippakunnan valtuuttamana. Matilaisen raportista selviää, että ympäristöasioissa on tehty hyvää työtä. Erityistä kiitosta saa pitkäjänteinen työ energian säästämiseksi: Vuosina 2013-2016 lämmityseurojen määrä oli laskenut -13,8 % ja sähköeurojen -15,5 %. Kokonaispudotus vuotuisissa euromäärissä oli 124.896 €. Säästöjä tuli muun muassa lämpötilan laskusta ja led-lamppuihin siirtymisestä.

Vaikka energiakustannuksissa on saavutettu säästöä, veden kulutuksesta aiheutuneet kustannukset ovat seurakuntayhtymässä kasvaneet. Kuluvana kautena yhtymän ympäristötyön eräs tärkeä tavoite onkin veden säästö.

Kouvolan kaupungin ympäristökasvattaja Marjo Pakkanen on kehittänyt kaupungin käyttöön Pieni puro –sloganin. Kyltit ovat tuttuja kaupungin vesipisteiden luota. Pieni puro riittää –kyltit otetaan käyttöön myös Kouvolan seurakuntien vesipisteiden luona.  Ensimmäisenä kylttien asentamista odotetaan seurakuntien kerhopisteissä.  Kylttien toivotaan saavan aikaan paitsi veden säästöä myös vedenkäytön merkityksen ymmärtämistä. Moni ei tule ajatelleeksi, että veden puhdistamiseen, lämmittämiseen ja kuljettamiseen vaaditaan paljon energiaa ja kemikaaleja.

Artikkeli Kouvolan seurakuntayhtymän ympäristödiplomi sai jatkoa julkaistiin ensimmäisen kerran Lehteri.

Kaikki kerholaiset valmistivat joko yhdessä tai yksin oman avaruusaluksensa. Äänestyksen parhaasta raketista voitti Sinnan tekemä ihana rakkausraketti.

Sinna tykkää siitä, että lähellä on paikkoja, mihin lajitellut roskat voi viedä. Tölkit, lasi, muovi ja paperi löytävät ekopisteessä kätevästi oman paikkansa. – Kierrätys tuntuu minusta hyvälle ja on sitä paitsi hyödyllistä.

Piitulle jätteiden lajittelu on niin ikään mieluista puuhaa. – Lajittelu on yleensä kivaa. Vaikeinta on tietää, mihin mikäkin jäte kuuluu.

Vincent on samoilla linjoilla ja on mielestään oppinut jo melko hyvin lajittelemaan jätteet oikein. – Hedelmien ja vihannesten kuoret sekä ruoan tähteet kuuluvat biojätteeseen.

Niklaksen mielestä kierrätys on uusiokäyttöä, missä poisheitettävät jätteet saavat uuden käyttötarkoituksen. Hän haluaa kannustaa omalla esimerkillään kaikkia tekemään samoin.

Lastenohjaaja Kirsi Vanhalakka katselee Eskolanmäen kerhotilassa ensimmäisen ja toisen luokan oppilaiden koulun jälkeistä iltapäivätoimintaa tyytyväisin mielin. Innostus yhteiseen kierrätykseen on ottanut tulta alkumetreistä lähtien. – Näytämme mallia ja opettelemme, mihin astiaan yksittäinen jäte kuuluu. Sitten viemme yhdessä jätteet viereiselle ekopisteelle – jokaiselle riittää jotakin vietävää.

Joillekin lapsille jätteiden lajittelu on täysin uusi asia, mutta ikäisilleen tyypillisesti he omaksuvat käytännöt nopeasti. Samalla lapsille kertyy tietoa myös kotiin vietäväksi. – Kierrätyksestä tulee perheille normaali jokapäiväinen rutiini, jonka järkevyydestä ei tarvitse käydä keskustelua.

Minkä pienenä oppii, sen kaiken ikäisenä taitaa, sopii siis ohjenuorana myös kierrätykseen.

Artikkeli Kierrätys tutuksi julkaistiin ensimmäisen kerran Lehteri.

Hautausmaiden muovi- ja metallijätteen määrää voidaan vähentää yksinkertaisilla valinnoilla. Ympäristöystävällisin vaihtoehto haudalla on kynttilälyhty, jossa on puhtaasti palava kynttilä.
– Lyhty on paras ratkaisu, koska silloin ei synny muovijätettä. Ympäristönäkökulma on tärkeä hautausmaillakin, sanoo ylipuutarhuri Janne Saarinen, joka toimii myös Kouvolan seurakuntayhtymän hautaustoimen ympäristövastaavana. Kynttilälyhty pysyy haudalla pystyssä tuulessakin, kun sen painaa syvälle maahan. Kesäksi lyhty tulisi korjata talteen pois hautausmaan hoidon tieltä.

Jos kuitenkin sytyttää omaisen haudalle perinteisiä hautakynttilöitä, kynttilöiden muovikuoret sekä metalliset suojat tulisi itse siivota pois haudalta. Siivotessa on tärkeää muistaa jätteiden lajittelu.
– Kynttiläjäte metallikansineen tulee laittaa loppujäteastiaan. Metallijätteen lajittelu ei ole välttämätöntä, koska metalli otetaan talteen myöhemmin jätteenkäsittelyprosessissa. Tarkoitus on kuitenkin laittaa metallijäteastioita hautausmaille. Kuusankosken alueen hautausmaille metallijäteastioita suunnitellaan jo ensi vuodeksi, Janne Saarinen kertoo.

Ylipuutarhuri ei suosittele hautakynttiläksi led-kynttilää, koska se sisältää vaarallista jätettä. – Tätä useat omaiset eivät tiedä, vaan laittavat rikkinäiset led-kynttilät loppujätteeseen, Saarinen toteaa.
Led-kynttilöiden käytetyt paristot kuuluvat vaarallisen jätteen keräykseen.

Artikkeli Kynttilälyhty on ympäristöystävällinen valinta haudalle julkaistiin ensimmäisen kerran Lehteri.

– Ympäristöasioita tehdään säännöllisesti ja asioiden siirtyminen käytännön tasolle toimii. Lisäksi Kouvolan seurakuntayhtymän ympäristötyöryhmässä on edustettuna melkein kaikki työmuodot. Kasvatustyö sai kirkkohallinnossa jopa erityismaininnan ympäristötyöstään, Leskinen sanoo.

Kouvolan seurakuntayhtymässä ympäristötyötä on tehty vuodesta 2013 saakka.

– Asennemuutos ympäristöasioihin on ollut silmiinpistävää. Ympäristötyöhön on kasvettu sisään ja innostuttu siitä, Leskinen kertoo.

Ehkä merkittävin ympäristöteko on ollut energiapuolella valaistuksen vaihtaminen LED-valaisimiin.

– LED-lamppuihin siirtyminen säästää valaistuskustannuksia 20 vuodessa noin 300 000 eurolla jo pelkästään Kouvolan keskuskirkossa, Leskinen kertoo.

Seurakuntayhtymän ympäristötyö näkyy konkreettisesti myös seurakuntalaisille järjestetyissä tilaisuuksissa.

– Tilaisuuksissa näkyy jätteiden lajittelu, ja tarjottavana käytetään esimerkiksi reilun kaupan kahvia ja suositaan lähiruokaa. Lisäksi papereiden käyttöä on vähennetty.

– Myös musiikkityössä on toimittu esimerkillisesti. Ympäristöä säästetään heijastamalla laulujen sanat seinille ja kierrätetään nuotit useamman kerran. Diakoniapuolella pidetään puolestaan paperittomia kokouksia, Leskinen jatkaa.

Parannettavaakin Leskinen löytää.

– Leirikeskuksissa voisi olla tarjolla enemmän kasvisruokaa ja vähemmän eineksiä. Kertakäyttöastioista olisi myös päästävä eroon ja tehostettava lajittelua, Eija Leskinen sanoo.

– Kertakäyttöastioiden käyttöä pyritään jatkuvasti minimoimaan. Leireillä pidetään aina yksi kasvisruokapäivä, mutta vaihtoehtoista ruokaa ei ole taloudellisesti mahdollista tarjota jokaisella aterialla. Kaikki eritysruokavaliot tietysti huomioidaan, vastaa leirikeskuspalvelun pääemäntä Soile Laine.

Mikä kirkon ympäristödiplomi?

Ympäristödiplomi on seurakuntia varten kehitetty väline, joka auttaa niitä täyttämään hyvin vastuutaan luomakunnasta. Diplomi on voimassa neljä vuotta ja mukana on noin sata seurakuntaa. Kouvolan seurakuntayhtymällä on ollut ympäristödiplomi vuodesta 2014 lähtien.

Artikkeli Seurakuntayhtymä kannustaa ympäristönsuojeluun julkaistiin ensimmäisen kerran Lehteri.