Joulu on portti, jossa sisimmän avaaminen ydinsanomalle voi käynnistää koko elämää uudistavan prosessin.
KUN ARKI YLLÄTTÄÄ, meillä on aina lupa luottaa johdatukseen. Sen koki hiljan todeksi Anjalasta kotoisin oleva Säde Suutari, 33, jonka työkassi avaimineen solahti auton peräluukkuun. Ajopelillä ei hetkeen liikuttu. Jos sattumus olisi osunut pitkälle työreissulle, vara-avaimia ei olisi löytynyt yhtä nopeasti.
Tapahtumaa muistellessa Säde myöntää, että elämän haastavissa hetkissä nousee sydämeen luottamus, että Jeesus on lopulta kaikkien asioiden yläpuolella. Hän näkee kaikki tilanteet ja tavalla tai toisella asiat järjestyvät. Siitä seuraa myös rauha ja luottamus, kuka Jeesus on.
Jos ei olisi Jeesusta, ei olisi myöskään joulua.
Säde työskentelee tällä hetkellä Kansan Raamattuseuran palveluksessa nuorisotyönohjaajana. Tehtäviin kuuluu muun muassa pakopelien järjestäminen nuorille seurakunnissa. Pakopelit ovat toiminnallisia haasteita, joiden kautta päästään kohtaamaan nuoria ja innostamaan heitä samalla Raamatun kertomusten pariin.
– Nuorten avoimuus kristillisiä asioita kohtaan lisääntyy. Joskus apuna ovat valokuvat, joiden pohjalta päästään keskustelemaan, mitä asiat nuorille itselleen merkitsevät. Kynnys kohtaamiseen madaltuu. Huikeinta on se, kun saa mahdollisuuden rukoilla toisen puolesta.
JOULU ON USEIMMILLE kiireen täyttämää aikaa. Siksi eri-ikäiset omissa ”pakopeleissä” etsivät, mistä löytyisi lepo.
– Jos ei olisi Jeesusta, ei olisi myöskään joulua. Jumalan rakkauden teko oli, että hän lähetti oman poikansa maailmaan pelastamaan meidät, Säde pelkistää joulun ytimen.
Joulu merkitsee iloa, läheisten kanssa olemista ja rauhoittumista.
– Joulu merkitsee iloa, läheisten kanssa olemista ja rauhoittumista. Usein arjen keskellä luulee ehtivänsä tekemään enemmän kuin mitä jaksaa, joten hetki on kaivattu hengähdystauko. Saa myös opetella, mikä on oikeasti tärkeätä.
SÄTEEN KOTIPAIKKA Kaukasuolla on vahvasti luonnon keskellä, joten eri juhlapyhinä saatetaan sulkea puhelimet ja kokoontua metsään rakennetulle laavulle. Joskus jouluna on käyty kylillä tapaamassa yksin asuvia ihmisiä. On voitu laulaa tai ojentaa joulukukka. Suvun perinne on yhteinen joulukirje kuluneen vuoden tapahtumista.
– Joululahjan arvoa ei pitäisi koskaan arvioida hinnan mukaan. Rakkautta voi jokainen osoittaa aina vaikka rukoilemalla tai tarjoamalla naapurille apua kaupassakäyntiin.
– JOULUSSA PERINTEILLÄ on oma tehtävänsä. Jouluna yhä useammalle syttyy halu lähteä joulukirkkoon tai kauneimpiin joululauluihin. Silloin myös iso joukko artisteja laulaa estradeilla hengellisiä lauluja. Jouluna on kaikille ”sallittua” puhua Jeesuksesta.
– Kristilliseen jouluun kuuluu kiitollisuus siitä, että Jeesus syntyi maan päälle ihmisiä varten sovittamaan meidän syntimme. Siksi myös itse haluan jollain tapaa pyhittää koko joulunajan, lakata huolehtimasta. Voin harjoitella uusia lauluja. Haluaisin myös huomioida enemmän ihmisiä. Yksi kertosäe joulusta on jäänyt mieleen soimaan: ”Joulu saapuu jokaiselle, lapselle ja aikuiselle, sydämiimme joulun lahja seimen luona annetaan”.
Jaa artikkeli: