Psykologi, psykoterapeutti ja tietokirjailija Pirkko Lahti sanoo,
että ihminen voi lohduttaa itseään ymmärtämällä oman selviytymisensä.
Pirkko Lahti, olet kirjoittanut ja puhunut paljon lohdusta. Miten määrittelisit sen?
Se on läsnäoloa, kosketusta, turvaa ja toivoa. Pysähtymistä toisen viereen, kuuntelemista, kulkemista käsi kädessä ja ohjaamista eteenpäin. Myös kirjat, musiikki, metsässä käveleminen, eläimet ja monet muut asiat voivat tarjota lohtua.
Mihin ihminen tarvitsee lohtua?
Me luovumme ja menetämme jotakin koko ajan. On paljon pettymyksiä, läheinen kuolee tai työpaikka menee alta. Lohtua tarvitaan tunteiden, kuten vihan, pelon ja surun käsittelyyn.
Millä tavoin toista voi lohduttaa?
Peruserhe on, että kysellään, ”mitä voin tehdä”. Taitavampaa olisi todeta, että ”näytät surulliselta” ja odottaa, jatkaako toinen. Lohduttaminen ei ole ensisijaisesti verbaalista, vaan suuressa määrin ei-verbaalista. Voi kuunnella, tehdä ruokaa, koskettaa, rukoilla.
Olemmeko me suomalaiset hyviä lohduttamisessa?
Emme ole. Meillä on äärimmäisen taitavia ihmisiä, mutta lohdun kieli on usein könkköä, kuten ”otan osaa” ja ”voi kauheaa, mitä sinulle on tapahtunut”. Voin kuvitella, että vaikkapa Italiassa perheet käsittelevät asioita illallisella yhdessä luontevammin.
Näetkö, että lohdulla olisi juuria kristillisessä uskossa tai perinteessä?
On varmasti. Kaikki elämän suuret tapahtumat, jotka auttavat turvan tunteen luomisessa, ristiäiset, rippikoulu, avioliitto ja kuolema, ovat mukana kristillisen perinteen kalenterissa. Tutut rituaalit tuovat luottamusta ja turvallisuutta.
Onko sinulle itsellesi helppoa ottaa vastaan lohduttamista?
Kyllä on. Olen tunneihminen ja minua rupeaa helposti itkettämään. Toisaalta etsin lohtua paljon muualtakin kuin toisilta ihmisiltä. Kuljen metsässä ja kuuntelen musiikkia. Surumusiikista suosikkini on Bachin Matteus-passio.
Elämme vuoden pimeintä vuodenaikaa. Opettaako luonto meille konkreettisesti, että elämään kuuluu luopumista?
Kyllä opettaa. Olemme onnekkaita, kun voimme neljän vuodenajan mukana purkaa tunteitamme. Syksy opettaa meitä laskeutumaan levolle, ehkä annos surumielisyyttä mielessämme.
Olet puhunut myös ”elämän inventaariosta”. Mitä tarkoitat?
Kahta asiaa. Ihminen saattaa mitätöidä omaa osaamistaan ja menneisyyttään. On tärkeää ymmärtää, että kenelläkään toisella ei ole samoja kokemuksia, samaa osaamista. Ja toiseksi on hyvä pysähtyä ja elää uudelleen tapahtumia lähimenneisyydestä. Keitä kohtasin ja mitä tapahtui viime tammikuussa? Nähdä hyvät hetket, kenties surutkin. Nähdä selviytyminen.
Mistä saat voimia jaksaa arjessa?
Perusasioista, kuten mökin kuntoon laittamisesta, teatterista ja avantouinnista. Ja vaikka olen 84-vuotias, pidän mielelläni luentoja ja tapaan ihmisiä luennoilla. Pidän ihmisistä.
Lohdun iltapäivä ke 10.12.2025 kello 14–16 Jyväskylän yliopiston juhlasalissa. Luennoitsijat psykologi Pirkko Lahti ja psykoterapeutti Heli Pruuki, tilaisuuden juontaa taiteilija Mikko Kuustonen. Tapahtuman järjestelyissä mukana Jyväskylän seurakunta.
Jaa artikkeli: