Joo mä tiiän

Uskallanko päästää Jumalan ihan lähelle, iholle asti? Tulla niin lähelle Jeesusta, että hänen hengityksensä sivelee poskea? Että hänen käsiensä lämpö tuntuu käsivarsilla?

Ahdistavaan tahtiin lyövä sydän rauhoittuu, turhat selitykset loppuvat, varjossa pidetyt, hengitystä puristavat salaisuudet tulevat valoon; ihminen hiljenee ja Jumala puhuu.

Kotona voi sulkea puhelimen kannen ja olla vain. Metsäpolulla voi nostaa katseensa sammaleesta ylöspäin, hengittää ulos tunkkaisen ilman sisältään ja hengittää sisäänpäin Jumalan Henkeä.

Älä pelkää. Minä olen lunastanut sinut.
Minä olen sinut nimeltä kutsunut,
sinä olet minun.

Synkemmän metsän keskellä, kallion päällä kasvaa mänty. Pystyjuuri on joutunut taipumaan ja kiertelee kallion pintaa pitkin, mutta mänty on silti pysynyt pystyssä. Harva meistäkään on kasvanut suoraksi ja virheettömäksi, silti Jumala haluaa tuntea meidät. Hän ei vaadi meitä peittämään lahovaurioitamme, ei häpeämään katkenneita oksiamme, eikä piilottamaan salaman halkaisemaa latvaamme.

Koska olet arvokas minun silmissäni,
koska olet kallis ja rakas.

Kävi niinkin, että tietäminen esti tuntemisen. Jumalankaan puhuessa en malttanut kuunnella loppuun vaan kiilasin väliin joojotellen, että joo mä tiiän. Jumalakin tietää – kaiken. Silti hän haluaa tuntea sinut ja minut. Minäkin tiedän, kuka Jumala on ja mitä hän Jeesuksen elämän ja kuoleman kautta on tehnyt puolestani. Tiedän, että synti ja kuolema on voitettu ja seuraamalla Jeesusta saan olla Jumalan yhteydessä aina. Mutta kuuntelenko Jumalaa?

Kuule, taivas, kuuntele, maa! Herra puhuu:
– Minä kasvatin lapsia, saatoin heidät täyteen
mittaan, mutta uhmaten he ovat nousseet minua vastaan.
Härkä tuntee omistajansa ja aasi isäntänsä seimen, mutta Israel ei tunne, minun kansani ei tajua.

Tajuanko minä? Olen kallis ja rakas Jumalalle. Hän haluaa viettää aikaa kanssani. Hän haluaa antaa minulle elämän, jossa vallitsee rakkaus, ilo ja rauha. On aika kaivaa soittimet kotelosta ja siveltimet laatikosta, laittaa tanssikengät tiukemmin jalkaan. Kokoonnutaan ja ylistetään Jumalaa yhdessä.

Sureville kyynelten sijaan ilon öljyä, hiuksille tuhkan sijaan juhlapäähineen, murheisen hengen sijaan ylistyksen viitan.

Lainaukset Jesajan kirjasta (43:1; 43:4; 1:2-3)

Kirjoittaja on kouvolalainen näyttelijä ja muusikko

Jaa artikkeli: