YMPÄRISTÖKRIISIEN aikana kristinusko kannustaa maailman parantamiseen, muistuttaa ekoteologi Panu Pihkala.
– Vuorisaarna tarjoaa kiehtovan ja syvällisen mallin siitä, miten meidän tulee toimia aktiivisesti, mutta samalla luottaa ”pyhään huolettomuuteen”.
EHDIMMEKÖ vaikuttaa ajoissa ilmastonmuutokseen? Sulaako ikijää, vapauttaen mielettömät määrät kasvihuonekaasuja? Romahtavatko vanhat ydinreaktorit tai radioaktiivisen jätteen säiliöt? Tulvat, nälänhätä, pula puhtaasta vedestä…
Ympäristöahdistusta tutkinut Panu Pihkala tietää, että aikamme ongelmat vakavasti ottavilla ihmisillä on voimakkaita riittämättömyyden tunteita.
– Kilvoittelu voi olla uuvuttavaa. Riippumatta siitä, miten paljon
teemme, ilmaston kannalta voisimme tehdä aina enemmän, Pihkala pohtii.
AUTUAITA OVAT ympäristömurheelliset ja ilmastoahdistuneet?
– Näin näkisin. Syvä huoli planeetan tilasta ei ole ylihuolehtimista vaan rationaalinen ja tolkullinen reaktio. Lamaannuttava ahdistus ei ole tietenkään toivottava tila.
Teologian tohtori Pihkala viittaa Vuorisaarnaan (Matt. 5–7), jonka eettinen opetus innostaa ihmisiä tekemään hyvää, tässä tapauksessa toimimaan luomakunnan vastuullisina tilanhoitajina.
Mikään ei oikeuta kristittyjä luonnonsuojelun suhteen laiskuuteen, toivottomuuteen tai passiiviseen olosuhteiden hyväksymiseen.
– Pakottaminen ja määräykset eivät toimi yhtä hyvin kuin omatuntoon perustuva hyvän tekeminen, joka on olennaista luonnosta huolehtimisessa. Kristinusko voi olla tässä valtava voimanlähde.
Vuorisaarnan autuaaksi julistamisissa Jeesus lupaa murheellisille
lohtua jo tässä elämässä ja viimeistään aikojen lopussa.
JEESUS AVAA toisenkin toiveikkaan näköalan: Katsokaa taivaan lintuja: eivät ne kylvä, eivät ne leikkaa eivätkä kokoa varastoon, ja silti teidän taivaallinen Isänne ruokkii ne. Kuka teistä voi murehtimalla lisätä elämänsä pituutta?
– Meillä on niin paljon asioita, mistä olla huolissaan. Ja kuitenkin: Katsokaa kedon kukkia. Onnellisuus, tulevaisuus ja toivo ovat tässä hetkessä.
– Jos ahdistumme jatkuvasti, menetämme toimintakykymme – ja ympäristön
suojelemiseksi meidän on toimittava, Panu Pihkala linjaa.
TUTKIJA-PAPPI katsoo kristinuskon antavan eväitä toivon ja toimintakyvyn
säilyttämiseen, sillä kristitty voi levätä pahimpienkin kriisien keskellä armon
ja rakkauden varassa.
Vuorisaarna opettaa pyhää huolettomuutta: ei minulta mitään puutu.
Älkää siis huolehtiko huomispäivästä: se pitää kyllä itsestään huolen. Kullekin päivälle riittävät sen omat murheet.
Jaa artikkeli: