Myös kokonaan ilman saattoväkeä pidettävät hautajaiset ovat yleistyneet. Kolmasosa Jyväskylän alueen hautauksista on yhä arkkuhautauksia, joissa arkku lasketaan maahan.

Jyväskylän seurakunnassa vapaaehtoisille kantajille on tarvetta ajoittain. Vapaaehtoisia tarvitaan ensisijaisesti Lahjaharjun, Mäntykankaan ja Vanhan hautausmaan kappeleilla.

– Tarve ilmenee kaksi–kolme viikkoa etukäteen. Joskus tieto voi tulla muutaman päivän varoitusajalla, hautauspalvelujen työnjohtaja Minna Korhonen kertoo.

Tyypillisesti arkun kantoon tarvitaan kuusi henkilöä.

– Usein ajatellaan, että kantajien pitää olla miehiä, mutta yhtä hyvin naisetkin voivat toimia kantajina, Korhonen muistuttaa.

 Arkun kantaminen on kunniatehtävä.

Vapaaehtoisten arkunkantajien koulutusilta järjestetään Mäntykankaan hautausmaan kappelissa syyskuussa. Koulutuksessa käydään muun muassa läpi siunaustilaisuuden kulkua, miten kappelissa toimitaan, ja kuinka arkunkantajan tulee pukeutua.

Lisäksi kurssilla opetellaan asettelemaan kantoliina oikein, kantamaan arkku alttarille ja saattokärryyn sekä käydään läpi hautaan laskeminen.

Koulutuksen läpikäyminen ei velvoita mihinkään, mutta toiveena on, että suurin osa koulutuksen osallistujista olisi käytettävissä vapaaehtoisen arkunkantajan tehtävään seurakunnassa.

– Arkun kantaminen on kunniatehtävä. Haluamme saattaa kaikki vainajat arvokkaasti hautaan, Korhonen sanoo.

Vapaaehtoisten arkunkantajien koulutusilta ti 10.9. klo 17 Mäntykankaan hautausmaan kappelissa. Ilmoittautuminen 5.9. mennessä: johanna.summanen@evl.fi, 044 431 4414.

Artikkeli Seurakunta alkaa kouluttaa arkunkantajia julkaistiin ensimmäisen kerran Lehteri.

Helluntaita vietetään 50. päivänä pääsiäisestä.  Kristillinen kirkko juhlii helluntaita Pyhän Hengen vuodattamisen juhlana.

Pyhän Hengen toimintaa kuvataan helluntain teksteissä monin tavoin. Johanneksen toimintaympäristössä hengistä puhuminen oli arkipäivää, ja olikin tarpeen eritellä sitä, millaiseen toimintaan juuri Pyhä Henki on lähetetty.

”Puolustaja, Pyhä Henki, jonka Isä minun nimessäni lähettää, opettaa teille kaiken ja palauttaa mieleenne kaiken, mitä olen teille puhunut.”

Johannes kutsuu Pyhää Henkeä vain kahta evankeliumin lukua aiemmin ”toiseksi puolustajaksi”, joka viittaa Jeesukseen ensimmäisenä puolustajana.

Johanneksen tulkinta evankeliumissa vaikuttaa niin kutsutulta seuraamisen motiivilta.  Ikään kuin hän kertoisi Pyhästä Hengestä Jeesuksen seuraajana. Ikään kuin tapahtumassa olisi vahdin vaihto. Sinänsä se on ihan inhimillinen ajatus. Kun pelikentän ykköspuolustaja siirtyy vaihtopenkille taivaaseen, kentälle tarvitaan edelleen hyvä puolustus.

Luterilaisten ja helluntailaisten yhteisessä asiakirjassa Evankeliumin julistaminen tänään Johanneksen kertomusta on analysoitu ja tulkintaa oikaistaan kolminaisuusopin mukaiseksi:

”Pyhä Henki tulee, hän osoittaa, hän johdattaa, hän puhuu ja hän kirkastaa. Tästä voisimme päätellä, että Pyhä Henki ottaa Jeesuksen paikan. Tietyssä mielessä näin onkin, mutta kun ottaa huomioon, miten opetuslapset ovat vastaanottajina kaikelle, mitä Jeesus ja hänen jälkeensä Pyhä Henki tekevät, ymmärtää, että opetuslapset ovat Pyhän Hengen vastaanottajia ja jatkavat elämää Hengen läsnäolossa.  Siispä opetuslasten ”yhteisö” ei lakkaa sen jälkeen, kun Jeesus on mennyt Isän luo vaan jatkaa eteenpäin ympäröivässä maailmassa, jossa jo tuomittu maailman ruhtinas vaikuttaa (Joh. 16:12).”

Pyhästä Hengestä ajassa

Kirkolliskokous käsitteli toukokuussa edustaja-aloitetta evankelioimisen vahvistamisesta ja puheenvuoroja salissa käytettiin korostamaan evankelioinnin tärkeyttä. Yhtä mieltä oltiin siitä, että evankeliointi on kirkon perustehtävä. Siitä, mitä kaikkea evankelioiminen oikeastaan tarkoittaa, ei kuitenkaan päästy aivan yksimielisyyteen. Piispa Jari Jolkkonen peräänkuulutti toimimista yhteisönä:

”Erimielisyytemme keinoista ei saisi johtaa siihen, että olemme erimielisiä itse tehtävästä, joka on meille Jumalan antama.” (Tästä koko puheenvuoro.)

Evankeliointi sanana on ajassamme hankala. Se assosioituu liian helposti kolonialistiseen historiaan ja voi viedä ajatukset yksittäisen julistajan henkilökeskeiseen ja käännyttävään otteeseen, jossa julistajan käsitys itsestään lähestyy jo Jumalan ja ihmisen välistä vaihtopenkkiä.

Evankeliointi, joka ei ota huomioon ihmistä, ympäristöä, vähemmistöjä ja sitä, että evankeliumi on ilosanoma juuri saajalleen, ei ole tehtävän mukaista evankeliointia ja pahimmillaan vääristää sanomaa Kristuksesta.

Tehtävänkuvasta

Yhteinen tehtävä ja yhteinen työ ei ole helppoa. Jokaista tarvitaan, jokaisella on yhtä lailla lahjana saadun uskon seurauksena tehtävänsä. Evankeliumin omistajuus on vain Jumalalla itsellään. On erotettava toisistaan tehtävä ja tehtävän toteuttajat.

Pyhästä Hengestä puhuminen tuntuu kaiken kaikkiaan olevan vaikeampaa meidän toimintaympäristössämme kuin Johanneksen – monissa asiakirjoissa Pyhä Henki mainitaan vain Isän ja Pojan yhteydessä. Seurakunnan elämässä Pyhään Henkeen viitataan varmimmin evankeliumitekstiä selittäessä, jumalanpalveluselämässä tai seurakunnan historiaa rippikoulussa opettaessa.

Pyhä Henki tekee silti työtään tässäkin ajassa. Se synnyttää uskon, vahvistaa sitä ja lopulta johdattaa meidät armon äärelle. Evankelioimistehtävämme edellytys on ymmärtää asemamme Jumalan antaman tehtävän edessä. Vaikka olemme Kristuksen seuraajia siinä mielessä, että olemme jokainen saaneet tehtävän, emme ole Kristuksen seuraajia siinä mielessä, että voisimme täyttää Hänen tai Pyhän Hengen paikan.

Evankeliumin vieminen maailmassa on ihmisen kokoinen tehtävä, mutta evankeliumin sisältö ja sen vaikutus ovat Jumalan lahjaa.

Rauhasta voimana

Evankeliumitekstissä Jeesus muistuttaa:

”Minä jätän teille rauhan. Oman rauhani minä annan teille, en sellaista, jonka maailma antaa. Olkaa rohkeat, älkää vaipuko epätoivoon.”

Rauhalla on koko kevään ajan ollut erityisen korostunut merkitys. Se tarkoittaa sodan keskellä eläville ja sen edessä voimattomina katsoville ihmisille turvaa, pahan vastakohtaa tai ainakin hengähdystaukoa hirveän todellisuuden keskellä.

Voimme edistää rauhaa monin eri tavoin ja etsiä sitä yhdessä.

Jeesuksen tarkoittama rauha ei kuitenkaan liity ihmisluontoon tai sen aiheuttamiin sotiin. Jumalan rauha on jotain suurempaa, taivaallisen ja maallisen rajat ylittävää. Se on kuin heikoilla olevan rauhantilan vastakohta, jota ihminen ei voi horjuttaa vaan ainoastaan vastaanottaa.

Jumalan rauhan vakuutusta me tarvitsemme erimielisyyksien, kriisien ja kaikenlaisten ihmisten keskellä, ympäristöissä, vähemmistöissä ja kirkolliskokouksessa. Jumalan rauhan varaan me saamme jättää koko elämämme. Sen varassa me saamme täyttää myös evankelioimistehtäväämme.

On meistä kiinni, teemmekö sen passiivisina ja riitaisina yksilöinä vai suostummeko yhteiseen tehtävään toisiamme kuunnellen, pysähdymmekö oppimaan toisiltamme ja luotammeko Pyhän Hengen toimintaan.

Kirkon lähetystyönkeskus on koonnut evankelioimissivun, jolla voit selata asiakirjoja ja pohtia evankelioimisen näkökulmia. Sivu päivittyy evankelioimistyön vahvistuessa kirkossa. Evankelioiminen – evl.fi

Artikkeli Oman rauhani minä annan teille julkaistiin ensimmäisen kerran Lehteri.

Viime aikoina maailmankuvani on kuitenkin avartunut. Lähes poikkeuksetta ihmiset, jotka haluavat liittyä seurakuntayhteisöön ja tahtovat seurata Jeesusta, ovat ihmisiä, joille tämän puoleiseen oikeudenmukaisuuteen liittyvät kysymykset ovat tärkeitä: heille on itsestään selvä lähtökohta, että naisilla on samat oikeudet kuin miehillä, myös pastorin tehtäviin. Heillä on paljon seksuaalivähemmistöön kuuluvia ystäviä ja heille on itsestään selvää, että nämä ihmiset ovat samanarvoisia kuin muutkin. Nämä ihmiset ovat huolissaan ilmastonmuutoksesta, epäoikeudenmukaisuudesta, kapitalistisista sortavista rakenteista, misogyniasta ja uskonnollisesta väkivallasta. 

Minusta olisi jotenkin absurdi ajatus, että näitä ihmisiä minun pitäisi opetuslapseuttaa vanhaan herätyskristilliseen kulttuuriin, jossa naisen paikka on palvelutiimissä ja jossa seksuaalivähemmistöihin kuuluvat eivät voi tulla kaikkiin palvelutehtäviin. Uusien ihmisryhmien tullessa seurakuntaan en voi enää olettaa, että nämä ihmiset luopuvat omista oikeudenmukaisuudesta kumpuavista arvoistaan. He tuovat oman kulttuurinsa mukanaan seurakuntaan. 

Evankeliointi on vaikea sana

Uskon, että kristilliselle evankeliumille on tässä ajassa valtava tilaus. Silti seurakunnat elävät ikään kuin apatian keskellä. Mistä tämä johtuu? Monista paikallisista seurakunnista puuttuu evankeliumin voima. Evankelistan tehtävä on laiminlyöty kirkossamme. Kun nykypäivän nuoret ja nuoret aikuiset kiinnostuvat Jeesuksesta, harvassa on ne seurakunnat, joissa heitä innostetaan antamaan koko elämänsä Jeesukselle. Kutsu todelliseen Kristuksen seuraamiseen on kokonaisvaltaista. Joka aamu herätessäni, annan elämäni Jeesukselle ja teen sen päivän valinnat hänen kutsunsa näkökulmasta. Tällaisen elämän tarjoaminen seurakuntalaisille on kasvavan seurakunnan tunnusmerkki.  

Valitettavasti ne ympyrät, joissa evankeliointi ja Jumalan sanaan juurruttaminen ovat arvostettuja, helposti kuplautuvat. Paha maailma uhkaa. Ihmiset liberaaleine arvoineen uhkaavat, uskovat bunkkeroituvat. Valitettavasti en näe tämän päivän herätyskristillisyydessä valtavan suurta potentiaalia tavoittaa nykypäivän nuoria tai nuoria aikuisia. Tai ainakaan voimaa muuttaa heidän elämäänsä.

Keskeisenä ongelmana on arvoristiriita nuorten oikeudenmukaisuuden janon ja tämän päivän seurakuntien konservatiivisten arvojen ja rakenteiden välillä. Sen sijaan moni luterilainen paikallisseurakunta on omaksunut tämän päivän aatteet ja arvostukset, oikeudenmukaisuudenkin, mutta on hukannut Hengen voiman ja arkailee kutsua ihmisiä todelliseen elämänmuutokseen ja päivittäiseen Jeesuksen seuraamiseen.  

Jeesuksen seuraajana ajassa

Itse etsin kolmatta tietä. En halua jäädä bunkkeriin. Innostun nuorista ihmisistä, joilla on oikeudenmukaisuuden nälkä ja jotka haluavat murtaa uskonnon patriarkaalisia ja toksisia rakenteita. Haluan oppia heiltä. Mutta samalla haluan näyttää heille, että Jeesuksen seuraaminen voi olla todellinen päivittäinen seikkailu. Jumalalla on kutsumus jokaiselle. Se kutsumus määrittää koko elämän suunnan. Tämä potentiaali meillä on selvänä edessämme: sukupolvi, jolla on oikeudenmukaisuuden nälkä ja jano, sekä kirkon sanoma, joka kutsuu toteuttamaan tuota oikeudenmukaisuutta jo nyt Kristuksen jalanjäljissä ja Pyhän Hengen voimassa. Tämän yhtälön hyödyntämiseksi herätyskristittyjen ja kirkon tulisi yhdistää voimansa. Aikaa on vähän ja ihmisiä, joiden tarvitsee kuulla evankeliumin sanoma, on paljon. 

Kirjoitus perustuu Turun Mikaelin seurakunnan seurakuntapastori Matti Hernesahon pohdintaan Radio Dein Päivän blogissa 12.5. Kirkkomme Lähetys sai Hernesahon ajankohtaisia ajatuksia julkaistavaksi kirjallisessa muodossa.

Artikkeli Evankelioimista modernissa maailmassa julkaistiin ensimmäisen kerran Lehteri.

Jeesus sanoi opetuslapsilleen: ”Totisesti, totisesti: mitä ikinä te pyydätte Isältä minun nimessäni, sen hän antaa teille.” 
(Joh. 16:23)

Yhteiskunnan muutoksessa ja maailmanrauhan järkkyessä rukous yleistyy.

Helsingin Sanomissa näytelmäkirjailija Elli Salo kertoo Harkovassa asuvasta ystävästään. Siellä helvetti niin on totta, että ”ateistitkin ovat alkaneet rukoilla” Ihmiset eivät muutu sodassa sotaelokuvan sankareiksi, sanoo näytelmäkirjailija Elli Salo, joka tarkistaa nyt joka aamu ukrainalaiselta ystävältään, onko tämä vielä hengissä – Kulttuuri | HS.fi

Kriisit, niin sairaudet kuin sodat, ovat johtaneet ihmisiä rukoilemaan. Ukrainan väkivaltainen kohtalo on vakavoittanut koko maailmaa ja rukouksesta on tullut näkyvä osa yhteisöllistä resilienssiä. Rukous myös yhdistää toisiinsa eri tavoin ajattelevia ihmisiä, eikä vain kristittyjä.

Rukousta laajassa maailmassa

Rauhanrukouksia on piispojen oheistuksen mukaisesti toteutettu ahkerasti ympäri maata. Maailmalla ja Suomessa on järjestetty sekä ekumeenisia että uskontojen yhteisiä rukoustapahtumia. Yleisradio lähetti Alppilan kirkosta suorana rukoushetken, jossa muslimit, juutalaiset ja kristityt rukoilivat omien perinteidensä mukaisesti Ukrainan kansan puolesta.

Maailma, media ja uskonnot ovat kohdanneet rukouksen äärellä. Rukous on ollut luonteva yksityisten ja yhteisten pelkojen käsittelyn väline. Briteissä kyselytilastojen valossa nuoret aikuiset rukoilevat jo suuria ikäluokkia enemmän (Young more likely to pray than over-55s – survey – BBC News). Pandemia on lisännyt kiinnostusta yksityiseen rukoukseen (More people praying during lockdown, survey suggests – churchtimes.co.uk). Digitaalisen toimintaympäristön ja sosiaalisen median ansiosta rukoukseen liittyminen on helpompaa kuin koskaan ennen.

Rukous ei ole vain ilmaus joutumisesta vakavien kriisien keskelle. Rukouksella ihmiset tavoittelevat toivoa sinne, missä toivo on tuntunut kadonneen.

Poikkeuksellisina aikoina ihmiset ovat luottaneet Jumalaan ja siihen, että rukousta kuullaan, vaikka realiteetit ympärillä olisivat voineet antaa loogisen aiheen muuhunkin tulkintaan.

Lupa rukoilla

Rukoussunnuntain evankeliumin kohta jatkaa Jeesuksen jäähyväispuhetta. Hän tuntuu lupaavan mahdottomia: ”mitä ikinä te pyydätte Isältä minun nimessäni, sen hän antaa teille.

Jeesus alleviivaa opetuslapsille puhuessaan kahta todellisuutta, sekä ihmisen odotusten että Jumalan valtakunnan tasoja. Lupauksessa on kaksi osaa.

Ensimmäinen osa antaa oikeuden pyytää mitä tahansa. Rukous on tarkoitettu myös sellaisiin tilanteisiin, joissa kaikki toivo tuntuu menneen. Silloin kuin ”helvetti on totta”, juuri silloin on lupa rukoilla. Kaikkein pahimpien kriisien keskellä ateistit, kristityt, muslimit ja juutalaiset voivat pukea hätänsä ja toiveensa rukouksen muotoon. Jeesus antaa kaikille luvan rukoilla. Rukous saa nousta jokaisen ihmisen sydämestä. Jeesus sallii kaikenlaiset rukousaiheet. Jokainen saa rukoilla mitä tahansa.

Ihmisen sydämen puhe Jumalalle on luonteeltaan usein kontekstuaalista ja pyytävää. Me pyydämme maailmaan rauhaa, lähimmäisille terveyttä ja siunausta, päättäjille viisautta. Me ymmärrämme, että meillä on oikeus rukoukseen.

Itse asiassa rukous on perusoikeus. YK:n ihmisoikeuksien yleismaailmallisen julistuksen mukaan 1§:

”Jokaisella  ihmisellä  on  ajatuksen,  omantunnon ja uskonnon vapaus; tämä oikeus sisältää vapauden uskonnon tai vakaumuksen vaihtamiseen sekä uskonnon tai vakaumuksen julistamiseen yksin tai yhdessä toisten kanssa, sekä  julkisesti  että  yksityisesti,  opettamalla  sekä  harjoittamalla  hartautta  ja  uskonnollisia  menoja.”

Sinun tahtosi

Jeesuksen lupauksen toinen osa paljastaa, että rukouspyyntöjen toteutuminen ei ole rukoilijan itsensä kädessä. Jeesus muistuttaa, että rukoukseen vastaaja on Jumala. Rukouksella on kohde. Isä, Jumala, Kaikkivaltias. Rukouksen työnjako on selkeä. Ihminen pyytää, Jumala antaa. Me voimme ja saamme anoa mitä tahansa, mutta Jumala antaa.

Rukoillessaan kristitty rukoilee Jeesuksen nimessä. Hän ei rukoile itsensä tai muiden ihmisten nimessä vaan hahmottaa Jeesuksen sanat pelastustyön kautta. Jeesuksen esimerkin mukaisesti kristitty luottaa Jumalan kuulevan rukouksen ja luovuttaa omat odotuksensa Jumalan käsiin.

Kohti Pyhää

Uskonnonvapaus on vapautta uskoa ja harjoittaa uskoa, paitsi yksityisesti ja yhdessä samoin uskovien kanssa, myös moniuskontoisessa ja moniarvoisessa yhteiskunnassa. Jeesuksen lupaus rukoilla mitä tahansa koskee jokaista.

Piispainkokouksen 2013 hyväksymän dokumentin Kohti Pyhää sisältö on kohdennettu erityisesti toimitusten tueksi. Se peräänkuuluttaa pastoraalista, tilannekohtaista harkintaa, kun toimitukseen toivotaan elementtejä muiden uskontojen perinteestä. Samalla se ohjaa kunnioittamaan toisten uskontojen rukouksia.

”Ohjeistuksen tulee seurata kristillisen rakkauden sekä vieraanvaraisuuden periaatteita mutta taata samalla riittävän etäisyyden säilyminen eri uskontojen käytäntöjen välillä vääränlaisen synkretismin välttämiseksi.”

Kaikkien ihmisten tulee voida rukoilla omien perinteittensä mukaisesti. Eri uskontojen tulee saada noudattaa omia sanoituksiaan ja perinteitään. Rukouspyyntöjä ei tule valaa yhteen muottiin eikä erilaisia rukouksia pidä sulauttaa toisiinsa. Rukousten sanoituksia ei tule yhdenmukaistaa ja ohjata yhteen ja samaan rukoukseen. Kaikille jää vapaus rukoilla oma traditionsa mukaisesti. Osallistujille jää vapaus liittyä oman perinteensä rukoukseen ja oppia ikään kuin vieraana muilta silloin, kun jokin sanoitus ei vastaa omaa uskoa.

Rukousperinteemme sisältää sanallisten muotoilujen lisäksi virsiä, kynttilän sytyttämistä, hiljaisuutta ja erilaista estetiikkaa ja symboliikkaa. Myös niitä koskee liittymisen ja oppimisen vapaus.

Yhteinen arki

Rukouksen yleistyessä moniuskontoisessa ja moniarvoisessa yhteiskunnassa uskonnonvapauden edistämisen tuhannen taalan kysymys onkin, kohtaammeko toisemme yhtä luontevasti kriisin ja rauhan aikana? Osaammeko toistemme rukouksen kunnioittamisen ja toistemme perinteistä oppimisen? Rukoilemmeko toistemme puolesta vielä silloin, kun poikkeustilat ovat ohitse, kriisit tulevat lähelle vain joitakin meistä tai rinnakkain rukoilemisella ei ole viestinnällistä lisäarvoa?

Artikkeli Sydämen puhetta Jumalan kanssa julkaistiin ensimmäisen kerran Lehteri.

17 Kaikki hyvät asiat ja täydelliset lahjat tulevat ylhäältä, tähtien Isältä. Hänen luonaan mikään ei muutu, siellä ei ole varjojen leikkiä. 18 Jumala tahtoi synnyttää meidät totuuden sanan avulla. Olemme ensimmäinen hedelmä hänen luomisteoistaan. 19 Tiedättehän, rakkaat veljet ja sisaret, että ihmisen pitäisi olla hanakka kuuntelemaan mutta hidas puhumaan ja hidas suuttumaan. 20 Ihmisen vihasta ei seuraa jumalallista oikeudenmukaisuutta. 21 Pankaa siis nöyrästi pois kaikki saasta ja pahuuden paljous. Kuunnelkaa teihin istutettua totuuden sanaa, joka on tarpeeksi vahva pelastamaan elämänne. 22 Alkakaa elää sen antaman opetuksen mukaisesti. Älkää jääkö vain kuulijoiksi, älkää pettäkö itseänne. 23 Joka vain kuuntelee opetusta eikä toimi sen mukaisesti, on kuin mies, joka tarkastelee kasvojaan peilistä. 24 Hän katselee itseään, mutta lähdettyään hän unohtaa näkemänsä saman tien. 25 Joka on syventynyt tutkimaan vapauden täydellistä lakia ja jäänyt sen luokse, ei ole enää hajamielinen kuulija vaan toimija. Toimiessaan hän on onnellinen. Jaak. 1:17-25 (UT2020 käännös.)

Pohdin tulevan sunnuntain 15.5.2022 raamatuntekstejä samalla kun kuuntelen kirkolliskokouksen keskustelua evankelioinnista. Kirkolliskokous, kirkon ylin päättävä elin, jakaa kautta linjan huolen siitä, että evankeliumi ei enää tavoita ihmisiä samalla tavoin kuin ennen. Kasteiden määrä vähenee, ja kirkosta eroaminen jatkuu edelleen. Jotakin pitäisi tehdä, mutta mitä?

Pitkässä käsikirjavaliokunnan mietintötekstissä esitellään kirkon lähetystehtävää ja evankeliointia koskevia dokumentteja. Useamman sivun verran käsitellään myös sitä, mistä evankelioinnista on kyse. Lyhyesti evankelioinnin määrittelyn hankaluuden voisi tiivistää esimerkiksi näin: evankelioinnilla voidaan tarkoittaa evankeliumin Kristuksesta julistamista sanallisesti siten, että tavoitteena on uskon synnyttäminen. Tai sitten evankelioinnilla voidaan laajassa mielessä tarkoittaa kaikkea sitä, mitä evankeliumi Kristuksesta synnyttää. Kuten asiakirja Kaikkialta kaikkialle, kirkon missio nyt sen ilmaisee:

kirkon missio ymmärretään nykyään kokonaisvaltaisesti: sosiaalieettinen vastuu, heikoimpien puolesta puhuminen, profeetallinen toiminta ja evankeliumin julistus uskon synnyttämiseksi kuuluvat erottamatta yhteen. Kokonaisvaltaisesti määritelty missio on kirkon olemisen tapa, jolloin kyseessä ei ole ainoastaan yksi ”työala” muiden joukossa vaan mission tulee läpäistä seurakunnan kaikkea elämää ja olla kristityn elämänmuoto.

Samoin lähetystyön peruslinjaus Yhteinen todistus (2018) korostaa kirkon lähetystehtävän kokonaisvaltaisuutta:

Evankeliumi on liikkeelle lähettävä voima. Kirkko kohtaa kokonaisvaltaisesti kaikki ihmiset lähetystyön ja evankelioimisen välityksellä. Kirkko ja sen seurakunnat jäsenineen sekä kirkon lähetysjärjestöt vievät rohkeasti sanoman lähellä ja kaukana elävien keskuuteen. Ne julistavat evankeliumia ja viestivät siitä monin eri tavoin erityisesti siellä, missä Kristusta ei vielä tunneta. Samoin kohdataan niitä, jotka ovat vieraantuneet kristillisestä uskosta. Kirkon mission kannalta maantieteellisiä ja muita reuna-alueita on kaikkialla.

Sama evankeliumin kokonaisvaltaisuuden painotus näkyy kirkon Ovet auki –strategiassa:

Kirkon elämä on missionaarista. Siksi on lähdettävä liikkeelle julistamaan ja palvelemaan. Evankeliumi eletään todeksi ihmisten keskellä. Diakonian tarve lisääntyy. Eriarvoisuuden kasvaminen, yksilöllistyminen, syrjäytyminen ja ihmisten turvattomuus haastavat kirkon käyttämään uusia toimintamalleja ja -tapoja.

Kirkolliskokouksen keskusteluissa pohdittiin sitäkin, että evankeliointi menettää merkityksensä, jos kaikki, mitä kirkko tekee, ymmärretään evankelioinniksi. Toisaalta keskustelussa muistutettiin, että julistus ja lähimmäisen rakastaminen kuuluvat erottamatta yhteen samalla tavoin kuin Kristuksen kaksi persoonaa ovat erottamattomat.

Tämän keskustelun valossa Jaakobin kirjeen jakeet yhdessä päivän evankeliumin kanssa alkavat elää ja resonoida, varsinkin kun kirjettä lukee muutaman jakeen lukukappaletta pidemmälle. Evankeliumin julistaminen on kirkon luovuttamaton tehtävä. Samalla kun yksittäinen kristitty tai kirkko julistaa evankeliumia, on oltava herkkä kuuntelemaan.

Ensiksikin on kuunneltava totuuden sanaa, joka meihin on istutettu (j. 21 UT2020 mukaan, KR92 kääntää saman jakeen ilmaisulla ”synnytti meidät totuuden sanalla”). Toiseksi on kuunneltava lähimmäistä ja opittava häneltä. Erityisesti on kuunneltava eri tavoin syrjäytettyjen ääntä ja vahvistettava sitä. Evankeliointia ja diakoniaa ei siis voi erottaa toisistaan.

Jaakobin kirjeet haastavat ottamana vielä askeleen eteenpäin: alkakaa elää evankeliumin opetuksen mukaisesti. Evankeliumin julistaminen tai sen kuuleminen ei vielä riitä, vaan evankeliumin tulisi muuttaa, transformoida, koko meidän elämämme ja elämäntapamme.

Miten evankeliumin todeksi eläminen sitten näkyy? Tähän tulevan pyhän evankeliumi kolmannen vuosikerran evankeliumi antaa lyhyen ja napakan vastauksen: rakastakaa toisianne!

Kristillinen usko näyttäytyy kutsuvana ja iloisena siellä, missä se tulee näkyväksi rakkautena ja rakkaudellisena toimintana. Hajamielisestä kuulijasta on tullut onnellinen toimija, kuten UT2020 jakeen 25 oivaltavasti kääntää.

Artikkeli Rakastakaa toisianne julkaistiin ensimmäisen kerran Lehteri.

– Avaamme pääsiäisen rikasta hengellistä sanomaa monipuolisesti erilaisin taiteen keinoin. Mielenkiintoisen sisällön avulla haluamme tavoittaa kaupunkilaisia osallistumaan seurakunnan toimintaan, Jyväskylän seurakunnan musiikin asiantuntija Maria Salmela valottaa.

Seurakunnan järjestämä tapahtuma on myös kädenojennus taiteilijoille, jotka ovat olleet tiukoilla koronan aikana.

Monenlaista hyvää ja innostavaa on tulossa.

– Vahvistamme yhteistyötä ja luomme uusia toimintamahdollisuuksia, Salmela jatkaa.

Tapahtuma on yksi osa Jyväskylän seurakunnan pääsiäisen viettoa, ja osaltaan laajentaa sitä tapaa, jolla kristinuskon suurinta juhlaa Jyväskylässä vietetään.

Jyväskylän Pääsiäinen käynnistyy palmusunnuntaina 10. huhtikuuta. Ohjelma julkaistaan helmikuussa.

– Monenlaista hyvää ja innostavaa on tulossa, Maria Salmela hehkuttaa ja toivoo, että tapahtuma voidaan koronatilanteen salliessa järjestää suunnitelmien mukaan.

Jos pääsiäisenä on voimassa tiukat koronarajoitukset, tapahtuma toteutetaan supistetusti ja osa tilaisuuksista striimataan.

Artikkeli Jyväskylän Pääsiäinen uudistuu julkaistiin ensimmäisen kerran Lehteri.

Nuorten mielenterveyteen ja jaksamiseen liittyvät ongelmat ovat kasvussa. Korona-aika on jättänyt jäljen nuorten elämään ja moni heistä tarvitsee apua. Tämän vuotinen Yhteisvastuukampanja nostaa esiin noin 15–19-vuotiaita nuoria, joista löytyy merkittävä määrä etäopiskelun ja eristäytymisen haasteista kärsineitä sekä yksinäisyyttä, ahdistusta ja toivottomuutta kokeneita nuoria. Keräyksen teemana on Lahjoita mulle huominen.

– Ulospääsyä tilanteesta on vaikea löytää yksin. Surullista on, että useiden tutkimusten mukaan moni nuori on menettänyt toivonsa, kun tulevaisuus näyttää epävarmalta. Pitkittynyt pandemia on lisännyt ongelmia ja pahentanut kriisiä niin Suomessa kuin globaalisti maailmalla, sanoo vuoden 2022 Yhteisvastuupiispa Mari Leppänen.

– Lapset ja nuoret ovat arvokkainta, mitä meillä on. He ovat meidän tulevaisuutemme kaikkialla maailmassa. Emme saa jättää nuoria yksin, Leppänen vetoaa.

Yhteisvastuukeräyksen kotimainen kumppani Lasten ja nuorten keskus kehittää yhteisvastuuvaroin matalan kynnyksen jalkautuvia palveluja tukemaan lasten ja nuorten hyvinvointia. Etsivän nuorisotyön Saapas-toimintaa laajennetaan uusille paikkakunnille sekä uutuutena myös kouluihin. KouluSaappaassa koulun arkeen ja välitunneille tuodaan turvallisia aikuisia lisäkorviksi ja kannustajiksi.

Digitaalinen etsivän nuorisotyön toimintamalli NettiSaapas toimii valtakunnallisesti etsien aikuista kuuntelijaa kaipaavia nuoria sosiaalisen median eri alustoilla. Keräysvaroilla kehitetään myös Moottoripaja- sekä Perheystävä-toimintaa.

Jyväskylän seurakunnan tuotto-osuus käytetään Vivo-valmennuksessa olevien nuorten tukemiseen ryhmä- ja leiritoiminnan kautta yhteistyössä seurakunnan oppilaitostyön ja erityisnuorisotyön kanssa. VIVO – Virtaa, Innostusta, Voimaa ja Osallisuutta – on Jyväskylän koulutuskuntayhtymä Gradian toimintaa.

Koulun jatkaminen jäi unelmaksi

Koronalla on ollut kohtalokkaita seurauksia nuorten koulunkäynnille ja perheiden toimeentulolle maailman haavoittuvimmissa maissa. Monen nuoren koulunkäynti keskeytyi koronan takia kokonaan.

Tytöistä moni on joutunut naimisiin tai tullut raskaaksi ja pojista useat päätyneet töihin tukeakseen perheitään.

18-vuotias Samuel Ayki eli pandemian alussa pakolaisena Ugandassa, jossa koronasulut olivat tiukkoja. Liikkumisrajoitukset pitivät pakolaisia kuukausia kotona.

– Korona pilasi koulunkäyntini. Tuntuu kuin aivoni olisivat tylsistyneet, kun en pääse oppimaan uutta, Samuel sanoo.

Samuelin perhe palasi syyskuussa Ugandasta kotikaupunkiinsa Yeihin Etelä-Sudanissa. Kun Samuelin ystävä pääsi kouluun Yeissä, hän rohkaisi Samuelia palaamaan kotiin. Alueen turvallisuustilanne oli myös selvästi aiempaa vakaampi.

Kouluun liittyvät kulut, kuten oppimateriaalit ja koulupuvut olivat kuitenkin niin valtava menoerä, ettei Samuelilla ollut varaa maksaa niitä. Koulun jatkaminen jäi unelmaksi. Nyt hän etsii pätkätöitä, joista suunnittelee säästävänsä koulunkäyntiä varten.

Yhdeksästä lapsesta käytännössä yksinhuoltajana huolehtivalla Mary-äidillä ei ole toimeentuloa, jolla tukisi Samuelin ja hänen sisarustensa koulunkäyntiä. Kun Samuel löytää töitä, hän käyttää tulojaan perheensä elättämiseen.

– Olen surullinen, kun näen ystävieni ja naapureideni käyvän koulua ja itse vain etsin töitä tai istun kotona. Koitan välillä opiskella itsekseni Ugandasta tuomistani kouluvihkoista, Samuel kertoo.

Syksyllä 2021 Kirkon Ulkomaanapu aloitti toimeentulo-ohjelman, jolla tuetaan Yein alueen nuoria yhteisvastuuvaroin.

Nuorille tarjotaan ammattikoulutusta, ja käteisavustuksilla Yeihin palaavat perheet pystyvät varmistamaan ruuansaannin viljelemällä ja ostamalla ruokaa sekä maksamaan koulukuluja.

Yhteisvastuukeräys

• Lähikeräysten ohella tai sijasta voit antaa lahjasi Jyväskylän seurakunnan MobilePay-numeroon 69200 tai tekemällä lahjoituksen seurakuntamme nettilahjoitussivulla osoitteessa yhteisvastuu.fi/jyvaskyla.
• Jos lahjoitat pankin kautta, lisää lahjoitukseesi seurakuntamme viitenumero 307114. Yhteisvastuun pankkitilit ovat: Aktia FI82 4055 0010 4148 41, Nordea FI16 2089 1800 0067 75 ja OP FI14 5000 0120 2362 28.
• Keräys alkaa sunnuntaina 6.2.2022. Lisätietoa keräyksestä osoitteessa yhteisvastuu.fi.

Artikkeli Älä jätä nuorta yksin julkaistiin ensimmäisen kerran Lehteri.

Kun Jeesus oli syntynyt Juudean Betlehemissä kuningas Herodeksen aikana, Jerusalemiin tuli idästä tietäjiä. He kysyivät: ”Missä se juutalaisten kuningas on, joka nyt on syntynyt? Me näimme hänen tähtensä nousevan taivaalle ja tulimme osoittamaan hänelle kunnioitustamme.” 
(Matt. 2:1-2)

Kuningas Herodes I hallitsi varsin haastavana ajanjaksona. Rooman valtakunnassa vaihtui keisari verisen valtataistelun jälkeen ja valtakunnan alueiden hallinnasta käytiin kiivasta kamppailua. Ei siis ihme, että Herodes suhtautui epäluuloisesti kaikkeen, joka saattoi horjuttaa hänen asemaansa. Säikähdys on ilmeinen, kun hänen luokseen tulee ulkomaalaisia tietäjiä, jotka kertovat hätkähdyttävän uutisen: ”On syntynyt uusi juutalaisten kuningas.” Herodeksen pelkoa lisäsi se, että hän oli juutalaisten kuningas, mutta hänen juutalaisuutensa oli vähän epäilyttävää. Itse asiassa häntä kutsuttiin idumealaiseksi isänsä takia ja äiti puolestaan oli nabatealainen (nabatealaisten pääkaupunki oli Petra).

Vallan vaarat

Evankeliumin kertomukseen liittyvät tapahtumat ovat vaarallisen hyvä esimerkki siitä, miten ihmisen taustan korostaminen voi johtaa vakaviin ihmisoikeusloukkauksiin. Aina, kun korostamme ihmisen ihonväriä, kulttuuria, mielipiteitä tai sukupuolta, on vaarana unohtaa jokaisen ihmisen mittaamaton arvo ihmisenä. Kristillisen käsityksen mukaan tämä arvo perustuu sekä luomiseen että Kristuksen tuomaan lunastukseen. Herodes kuitenkin tuijotti sekä omaa että mahdollisen uhkaajan taustaa ja teki siitä ikäviä johtopäätöksiä.

Sen, jolla on valtaa, tulisi käyttää asemaansa niitten hyväksi, joilla valtaa ei ole. Monin tavoin Herodeskin täytti tätä odotusta. Hän rakennutti kaupunkeja ja teetti niihin koko kansaa hyödyttäviä ratkaisuja vesitorneista turvamuureihin. Vallanhalussaan ja pelossaan hän kuitenkin pelkäsi muutosta, koska kaikki muutokset olivat uhka hänen nykyiselle asemalleen. Niinpä hän käyttää tietäjiä hyväkseen.

Kovin nykyaikaiselta kuulostaa se, miten hän tiedustelee ja urkkii, käyttää asiantuntijoita ja tekee niistä omia johtopäätöksiään. Näistä muodostuu sellainen keitos, joka myöhemmin johtaa evankeliumin kuvaamaan Betlehemin lastensurmaan.

Tietäjien tiedonjano

Tietäjätkin ovat liikkeellä muutoksen takia. He näyttävät suhtautuvan muutokseen uteliaasti. Muutos ei ole pelottava, vaan kiinnostava mahdollisuus. Idän maat olivat tunnettuja astrologian harrastuksestaan. Idässä asui pakkosiirtolaisuuden jäljiltä myös vahvoja juutalaisyhdyskuntia. Siten uuden tähden näkeminen oli helposti yhdistettävissä niihin samoihin ennustuksiin, joista lainopettajat kertoivat Herodekselle.

Sinä, Juudan Betlehem,
      et ole suinkaan vähäisin heimosi valtiaista,
      sillä sinusta lähtee hallitsija,
      joka on kaitseva kansaani Israelia.

Tietäjien odotukset

Odotettua Messiasta pidettiin tähtenä, joka nousee häätämään väärät valtiaat ja tuomaan oikeudenmukaisuuden kansalleen. Tämän lupauksen täyttymistä itämaan tietäjät olivat lähteneen katsomaan. Kaikessa uteliaisuudessaan, seikkailunhalussaan ja rohkeudessaan nämä itämaan viisaat kuitenkin sortuvat seuraamaan enemmän omia ennakko-oletuksiaan kuin näkemäänsä selvää merkkiä. Sen sijaan, että olisivat ottaneet muutoksen mahdollisuutena, he kaipasivat muutokselta jotain perinteistä.

Tähti merkitsi heille kuninkuutta, mutta itse kuninkuus oli toisenlaista, kuin he osasivat kuvitella. Jos he olisivat uskollisesti seuranneet tähteä, he eivät olisi menneet pääkaupunkiin ja hallintopalatsiin kyselemään uudesta hallitsijasta. Jos he olisivat luottaneet siihen, mikä oli ilmoitettu, he olisivat löytäneet perille nopeammin.

Tietäjien uusi mahdollisuus

Tähden seuraaminen ei ole helppoa. Meidän näkökulmastamme tähti ei juurikaan valaise, se vain osoittaa suuntaa. Tähti kutsuu meitä seuraamaan tietä, joka voi olla pimeä ja mutkikas. Betlehemin tähti ei ainakaan kutsunut valtatielle eikä vallan keskukseen. Se johti johonkin vielä tärkeämpään – armon keskukseen. Armo on onneksi suurempi, kuin meidän erehdyksemme ja väärin tekemisemme. Tietäjätkin saivat uuden mahdollisuuden.

Todellinen muutos on kuitenkin vielä kätkössä – salattuna pienessä lapsessa ja tämän lapsen tulevaisuudessa. Aikuistuttuaan Jeesus itse sanoo:

Minä olen maailman valo. Minun seuraajieni ei koskaan tarvitse kulkea pimeässä, sillä heillä on elämän valo. (Joh. 8:12 – UT2020)

Tietäjien tielle

Ei enää pimeitä teitä, mutkia ja mäkiä. Maailman valo kutsuu meitä seuraajikseen. Tämän valon ensimmäisiä todistajia olivat nuo itäisen maan viisaat, Raamatun näkökulmasta pakanat, jotka samalla kuljettivat tiedon uudenlaisesta kuninkaasta omaan kotimaahansa. Se ei kuitenkaan riittänyt. Kirkko on kutsuttu tietäjien tielle. Kirkolle on annettu tehtävä viedä sanomaa tuosta valosta kaikkeen maailmaan.

Kirkkomme Lähetys toivottaa hyvää ja siunattua uutta vuotta.

Artikkeli Vallan keskuksesta armon keskukseen julkaistiin ensimmäisen kerran Lehteri.

Seurakuntien diakoniatyössä ikäihmisten taloudelliseen hätään törmätään usein, Jyväskylän seurakunnan diakonian asiantuntija Kirsi Lepoaho vahvistaa.

– Monet eläkeläiset sinnittelevät todella pienellä eläkkeellä. He joutuvat miettimään, riittävätkö rahat lääkkeiden jälkeen ruokaan. Tällaisia asioita ei soisi kenenkään vanhuksen joutuvan miettimään, Lepoaho sanoo.

40 prosenttia eläkeläisistä saa eläkettä alle 1 250 euroa kuukaudessa. Karua on, että suurin yksittäinen seurakuntien ruoka-avun asiakasryhmä on vähävaraiset vanhukset.

Lepoahon mielestä on tärkeää, että tämänvuotisen Yhteisvastuukeräyksen keskiössä ovat nimenomaan ikäihmiset.

– Koronavuosi on koetellut erityisesti vanhuksia. Se on lisännyt yksinäisyyttä ja tuonut mukanaan monenlaista hätää. Tässä tilanteessa on hyvä huomioida varsinkin köyhyydestä kärsivät ikäihmiset, Lepoaho huomauttaa.

Kunkin seurakunnan keräystuotosta 20 prosenttia jää käytettäväksi ikäihmisten ahdingon helpottamiseksi oman seurakunnan alueella.

Jyväskylän seurakunnan keräystuotto käytetään ikäihmisten ta-loudelliseen tukemiseen hankkimalla varoilla liinavaatteita, peitteitä, tyynyjä ja hygieniatarvikkeita. Apu kanavoidaan perille Jyväskylän Oivakeskuksen kautta.

– Aina pieni eläke ei riitä välttämättömiin kuluihin, puhumattakaan mistään ylimääräisestä. Köyhyys ilmenee esimerkiksi kotipalvelua tarvitsevilla ikäihmisillä niin, ettei heillä ole varaa uusia liinavaatteita, peitteitä ja tyynyjä. Myös hygieniatarvikkeet ovat tarpeen. Elämänlaadun kannalta nämä ovat merkittäviä asioita, Lepoaho kertoo.

Lepoahon mielestä on hyvä, että apu viedään perille kotipalvelun kautta.

– Kotipalvelussa kohtaamme laajemmin ihmisiä, joiden hädästä emme tiedä. He ovat niitä, jotka eivät pääse hakemaan apua muualta.

Yhteisvastuukeräyksen tuotosta 20 prosenttia kohdennetaan keräysvuoden kotimaan yhteistyökumppaneiden Kirkon diakoniarahaston ja Seurakuntaopiston kautta.

Diakoniarahasto kohdentaa varat heikoimmassa asemassa olevien ikäihmisten taloudelliseen avustustoimintaan yhteistyössä paikallisseurakuntien kanssa.

Seurakuntaopisto kokoaa valtakunnallisen kansanopistoverkon, joka toteuttaa ikäihmisille maksuttomia taloudenhallinnan koulutuksia sekä digitaitojen valmennusta ensi vuodesta alkaen.

Rahat eivät riitä ruokaan ja lääkkeisiin

Maria Nyrambagazohe, 67, asuu Kyakan pakolaisasutusalueella kahden lapsenlapsensa kanssa. Lapset ovat 8-vuotias Anarite ja 10-vuotias Sylvester. He pakenivat Ugandaan Kongon väkivaltaisuuksia vuonna 2018. Marian aviomies ja kaksi poikaa kuolivat levottomuuksissa, eikä Maria tiedä missä tytär, lastenlasten äiti, on. Tai onko hän edes elossa.

Maria huolehtii lastenlapsistaan yksin. Hänellä on paljon kipuja ja kotitöiden tekeminen on sen vuoksi vaikeaa. Lapset joutuvat tekemään suuren osan kotitöistä. Marian ruokakunta saa 21 000 Ugandan shillinkiä eli noin 5,25 euroa kuukaudessa ruokaan. Ravinnosta on jatkuvasti pulaa.

– Ajattelen perhettäni joka päivä. Lapset kyselevät milloin tapaavat taas äitinsä, Nyrambagazohe kertoo.

Nzirane Hadijah, 67, elää Rwamwanjan pakolaisasutusalueella. Hadijahn tytär kuoli synnytyksessä ja sen vuoksi hän huolehtii nyt lapsenlapsestaan ja he asuvat yhdessä. Hadijah pakeni Kongon levottomuuksia Ugandaan seitsemän vuotta sitten.

– Elämä Ugandassa on vaikeaa, sillä terveydenhuollon saaminen on hankalaa ja rahaa lääkkeisiin ei ole tarpeeksi. Saan kuitenkin nukkua yöni rauhassa, eikä tarvitse pelätä yöllä kuuluvia luotien ja kranaattien ääniä.

Hadijah viljelee maata ja saa siitä tarpeeksi ruokaa perheen elättämiseen.

– Elän tässä hetkessä. En halua muistella menneitä, sillä muistot ovat liian kivuliaita, hän sanoo.

Yhteisvastuukeräyksen tuotosta yli puolet, 60 prosenttia, ohjataan kehittyviin maihin Kirkon Ulkomaanavun katastrofirahaston kautta. Yhteisvastuukeräyksen 2021 tuotolla tuetaan arvokkaan vanhuuden mahdollistamista auttamalla katastrofien, konfliktien ja luonnonmullistusten aiheuttamissa hätätilanteissa hauraimpia yhteisöjä, vanhuksia ja perheitä.

Kansainvälisen diakonian esimerkkikohdemaa on Uganda, mutta apua ohjataan kulloisenkin tarpeen mukaan yli kymmeneen maahan.

Lähikeräysten ohella tai sijasta voit antaa lahjasi Jyväskylän seurakunnan MobilePay-numeroon 69200 tai tekemällä lahjoituksen seurakuntamme nettilahjoitussivulla osoitteessa yhteisvastuu.fi/jyvaskyla.

Jos lahjoitat pankin kautta, lisää lahjoitukseesi seurakuntamme viitenumero 307114. Yhteisvastuun pankkitilit ovat: 
Aktia FI82 4055 0010 4148 41
Nordea FI16 2089 1800 0067 75 
Pohjola pankki FI14 5000 0120 2362 28.

Jyväskylän seurakunnan yhteisvastuutapahtumat alkavat Säveliä Silmusta -konsertilla sunnuntaina 7.2.

Artikkeli Köyhyys koettelee ikäihmisiä julkaistiin ensimmäisen kerran Lehteri.

Tulevaisuudessa yhä useamman menestyksen takana on data. Se on kauppatavaraa ja valuuttaa. Valta ja pääoma näyttävät keskittyvän digitaalista infrastruktuuria hallitseville globaaleille jäteille.

Teknologia sulautuu kaikkeen

Suomen itsenäisyyden juhlarahasto SITRA julkaisi vuoden 2020 alussa Megatrendit 2020 -päivityksen. Siinä yhtenä tulevaisuuden kehityssuuntana on teknologian sulautuminen kaikkeen. Selvityksessä kuvataan, kuinka teknologian hyödyntäminen edellyttää entistäkin enemmän ajatusmallien ja toimintatapojen muuttamista.

Tekoälysovellusten nähdään läpäisevän koko yhteiskuntaa, mikä lisää tiedon vinoutumisen riskiä. Lisäksi kuvataan digitalisaation seuraavaa aaltoa, terveysteknologian yleistymistä, ohjelmoitujen organismien yleistymistä tuotannossa ja uusiutuvan energian halpenemista. Kaiken tämän keskellä keskiöön nousee se, kuinka uudenlaisia teknologiataitoja otetaan haltuun niin yksilöiden kuin valtioidenkin tasolla. Entä kuinka kristillinen kirkko, seurakunnat ja kristillinen todistus onnistuvat pysymään kehityksessä mukana?

Digitaalinen teologia vahvistamassa kristillisiä yhteisöjä

Digitaalinen teologia tarkoittaa sen pohtimista, miten yhteiskunnan digitalisaatio vaikuttaa kristilliseen uskoon ja sen ilmenemismuotoihin. Teknologiset keksinnöt aiheuttavat nopeita ja suuria sosiaalisia muutoksia. Myös kristillinen seurakunta ja sen edustama sanoma elävät näiden muutosten keskellä.

Digitaalisessa teologiassa etsitään yhtymäkohtia teknologian, teologian ja yhteiskunnan välillä. Kristillisen kirkon elämän ja toiminnan kannalta kyse on siitä, miten digitaaliset mahdollisuudet, esimerkiksi online-toiminta, otetaan huomioon tärkeänä osana kirkon ja jokaisen seurakunnan missionaarista luonnetta. Tällöin sekä välineenä että teologisena ajatteluna digitaalinen teologia voi vahvistaa kristillistä yhteisöä ja luoda sen jäsenten välille aivan uudenlaisia yhteyksiä.

Digimissiologia etsii muotoja koskettaa sydämiä digitalisaation ajassa

Digimissiologiassa kyse on digitalisaation ja lähetystyön ymmärtämisestä yhdessä ja siitä, miten nämä kaksi käyvät vuoropuhelua keskenään. Digiteologia saa käytännön ilmenemismuotoja, joiden kautta voidaan kristillistä sanomaa viedä eteenpäin digitaalisissa ympäristöissä, alustoilla ja yllättävissäkin verkostoissa. Se voidaan tehdä tässä ajassa kiinni olevalla, tuoreella ja digitalisaation ajan ihmiselle ymmärrettävällä kielellä.

Digimissiologiassa kristillistä uskoa pyritään saamaan muotoon, jossa sillä on kosketuspintaa, vuorovaikutusta ja elämää muuttava voima globaalissa digitalisaation maailmassa ja eri yhteiskunnissa. Digimissiologian tarkoitus on elää siellä missä X-ja Y-ja Z sukupolvet elävät.

Esiin nousee myös lukuisia kysymyksiä. Esimerkiksi kuinka teemme tulevaisuuden digitalisaation ajassa luotettavaa ja uskottavaa informaatiovaikuttamista? Miten voimme erottaa valeuutiset liittyen kristillisiin sisältöihin ja eri kirkkojen tilanteisiin oikean uutisvirran joukosta? On yleisesti selvää, että uskonnon ja uskonnollinen lukutaito on heikentynyt. Tämän rinnalle on tullut vielä astetta haastavampi tehtävä: miten luoda toimintoja, joilla voitaisiin kehittää uskonnollista medialukutaitoa.

Muuttava ja muuttuva todistus

Digitalisaation tulevaisuuden kuvissa on suuria haasteita niin kristillisen sanoman eteenpäin viemisen, yhteiskuntarakenteiden kuin ihmisyydenkin kannalta. Digitalisaatio ei ole jotain, mistä voimme kristittyinä hypätä pois ja jatkaa elämää ja toimintaamme ikään kuin sen ulkopuolella. Niin lyhyellä kuin pitkällä aikajänteellä tulisi tehdä radikaaleja toimenpiteitä, jotta lähetystyön kokonaisvaltaisuus voisi murtautua haasteiden läpi sekä muuttaa toivoa tuoden ihmisten ja yhteisöjen elämään myös digitalisaation tulevaisuuden ajassa.

Samalla kun maailma muuttuu ja yhtenäiskulttuuri murenee, on sanoma ylösnousseesta Kristuksesta totta ja tarkoitettu jokaiselle. Digitalisaatio muuttaa maailmaa ja niin muuttaa myös evankeliumi. Se muuttaa yksittäisten ihmisten, perheiden, yhteisöjen ja kokonaisten kansojen elämää. Kuinka sinun työsi ja kristittynä elämisesi tulisi muuttua digitalisaation maailmassa? Mitkä ovat tulevaisuuden kristillisiä digi-innovaatioita ja millaisilla askelmerkeillä niihin on mahdollista päästä?

Kirjoittaja Mervi Viuhko toimii verkostotoiminnan johtajana Medialähetys Sanansaattajissa.

Alla linkki symposiumin videoesityksiin Youtubessa sekä Kirkon lähetystyön keskuksen Facebook -sivuilla.

Mervi Viuhko: Digitalisaatio ja kokonaisvaltaisuus lähetystyössä

Jukka Kääriäinen: Kokonaisvaltainen lähetys

Kirkon lähetystyön keskuksen Facebook -sivu

Artikkeli Digitalisaatio ja kokonaisvaltaisuus lähetystyössä julkaistiin ensimmäisen kerran Lehteri.