Rukouksen suosio voi tuntua yllättävältä, sillä hengelliset traditiot eivät varsinaisesti 2020-luvulla elä nousukauttaan ja uskonnollinen yleissivistys on laskussa. Laura Huovinen pohtii rukouksen merkitystä tulevan rukoussunnuntain evankeliumin äärellä.
Jeesus sanoi opetuslapsilleen: ”Totisesti, totisesti: mitä ikinä te pyydätte Isältä minun nimessäni, sen hän antaa teille.”
(Joh. 16:23)
Yhteiskunnan muutoksessa ja maailmanrauhan järkkyessä rukous yleistyy.
Helsingin Sanomissa näytelmäkirjailija Elli Salo kertoo Harkovassa asuvasta ystävästään. Siellä helvetti niin on totta, että ”ateistitkin ovat alkaneet rukoilla” Ihmiset eivät muutu sodassa sotaelokuvan sankareiksi, sanoo näytelmäkirjailija Elli Salo, joka tarkistaa nyt joka aamu ukrainalaiselta ystävältään, onko tämä vielä hengissä – Kulttuuri | HS.fi
Kriisit, niin sairaudet kuin sodat, ovat johtaneet ihmisiä rukoilemaan. Ukrainan väkivaltainen kohtalo on vakavoittanut koko maailmaa ja rukouksesta on tullut näkyvä osa yhteisöllistä resilienssiä. Rukous myös yhdistää toisiinsa eri tavoin ajattelevia ihmisiä, eikä vain kristittyjä.
Rukousta laajassa maailmassa
Rauhanrukouksia on piispojen oheistuksen mukaisesti toteutettu ahkerasti ympäri maata. Maailmalla ja Suomessa on järjestetty sekä ekumeenisia että uskontojen yhteisiä rukoustapahtumia. Yleisradio lähetti Alppilan kirkosta suorana rukoushetken, jossa muslimit, juutalaiset ja kristityt rukoilivat omien perinteidensä mukaisesti Ukrainan kansan puolesta.
Maailma, media ja uskonnot ovat kohdanneet rukouksen äärellä. Rukous on ollut luonteva yksityisten ja yhteisten pelkojen käsittelyn väline. Briteissä kyselytilastojen valossa nuoret aikuiset rukoilevat jo suuria ikäluokkia enemmän (Young more likely to pray than over-55s – survey – BBC News). Pandemia on lisännyt kiinnostusta yksityiseen rukoukseen (More people praying during lockdown, survey suggests – churchtimes.co.uk). Digitaalisen toimintaympäristön ja sosiaalisen median ansiosta rukoukseen liittyminen on helpompaa kuin koskaan ennen.
Rukous ei ole vain ilmaus joutumisesta vakavien kriisien keskelle. Rukouksella ihmiset tavoittelevat toivoa sinne, missä toivo on tuntunut kadonneen.
Poikkeuksellisina aikoina ihmiset ovat luottaneet Jumalaan ja siihen, että rukousta kuullaan, vaikka realiteetit ympärillä olisivat voineet antaa loogisen aiheen muuhunkin tulkintaan.
Lupa rukoilla
Rukoussunnuntain evankeliumin kohta jatkaa Jeesuksen jäähyväispuhetta. Hän tuntuu lupaavan mahdottomia: ”mitä ikinä te pyydätte Isältä minun nimessäni, sen hän antaa teille.
Jeesus alleviivaa opetuslapsille puhuessaan kahta todellisuutta, sekä ihmisen odotusten että Jumalan valtakunnan tasoja. Lupauksessa on kaksi osaa.
Ensimmäinen osa antaa oikeuden pyytää mitä tahansa. Rukous on tarkoitettu myös sellaisiin tilanteisiin, joissa kaikki toivo tuntuu menneen. Silloin kuin ”helvetti on totta”, juuri silloin on lupa rukoilla. Kaikkein pahimpien kriisien keskellä ateistit, kristityt, muslimit ja juutalaiset voivat pukea hätänsä ja toiveensa rukouksen muotoon. Jeesus antaa kaikille luvan rukoilla. Rukous saa nousta jokaisen ihmisen sydämestä. Jeesus sallii kaikenlaiset rukousaiheet. Jokainen saa rukoilla mitä tahansa.
Ihmisen sydämen puhe Jumalalle on luonteeltaan usein kontekstuaalista ja pyytävää. Me pyydämme maailmaan rauhaa, lähimmäisille terveyttä ja siunausta, päättäjille viisautta. Me ymmärrämme, että meillä on oikeus rukoukseen.
Itse asiassa rukous on perusoikeus. YK:n ihmisoikeuksien yleismaailmallisen julistuksen mukaan 1§:
”Jokaisella ihmisellä on ajatuksen, omantunnon ja uskonnon vapaus; tämä oikeus sisältää vapauden uskonnon tai vakaumuksen vaihtamiseen sekä uskonnon tai vakaumuksen julistamiseen yksin tai yhdessä toisten kanssa, sekä julkisesti että yksityisesti, opettamalla sekä harjoittamalla hartautta ja uskonnollisia menoja.”
Sinun tahtosi
Jeesuksen lupauksen toinen osa paljastaa, että rukouspyyntöjen toteutuminen ei ole rukoilijan itsensä kädessä. Jeesus muistuttaa, että rukoukseen vastaaja on Jumala. Rukouksella on kohde. Isä, Jumala, Kaikkivaltias. Rukouksen työnjako on selkeä. Ihminen pyytää, Jumala antaa. Me voimme ja saamme anoa mitä tahansa, mutta Jumala antaa.
Rukoillessaan kristitty rukoilee Jeesuksen nimessä. Hän ei rukoile itsensä tai muiden ihmisten nimessä vaan hahmottaa Jeesuksen sanat pelastustyön kautta. Jeesuksen esimerkin mukaisesti kristitty luottaa Jumalan kuulevan rukouksen ja luovuttaa omat odotuksensa Jumalan käsiin.
Kohti Pyhää
Uskonnonvapaus on vapautta uskoa ja harjoittaa uskoa, paitsi yksityisesti ja yhdessä samoin uskovien kanssa, myös moniuskontoisessa ja moniarvoisessa yhteiskunnassa. Jeesuksen lupaus rukoilla mitä tahansa koskee jokaista.
Piispainkokouksen 2013 hyväksymän dokumentin Kohti Pyhää sisältö on kohdennettu erityisesti toimitusten tueksi. Se peräänkuuluttaa pastoraalista, tilannekohtaista harkintaa, kun toimitukseen toivotaan elementtejä muiden uskontojen perinteestä. Samalla se ohjaa kunnioittamaan toisten uskontojen rukouksia.
”Ohjeistuksen tulee seurata kristillisen rakkauden sekä vieraanvaraisuuden periaatteita mutta taata samalla riittävän etäisyyden säilyminen eri uskontojen käytäntöjen välillä vääränlaisen synkretismin välttämiseksi.”
Kaikkien ihmisten tulee voida rukoilla omien perinteittensä mukaisesti. Eri uskontojen tulee saada noudattaa omia sanoituksiaan ja perinteitään. Rukouspyyntöjä ei tule valaa yhteen muottiin eikä erilaisia rukouksia pidä sulauttaa toisiinsa. Rukousten sanoituksia ei tule yhdenmukaistaa ja ohjata yhteen ja samaan rukoukseen. Kaikille jää vapaus rukoilla oma traditionsa mukaisesti. Osallistujille jää vapaus liittyä oman perinteensä rukoukseen ja oppia ikään kuin vieraana muilta silloin, kun jokin sanoitus ei vastaa omaa uskoa.
Rukousperinteemme sisältää sanallisten muotoilujen lisäksi virsiä, kynttilän sytyttämistä, hiljaisuutta ja erilaista estetiikkaa ja symboliikkaa. Myös niitä koskee liittymisen ja oppimisen vapaus.
Yhteinen arki
Rukouksen yleistyessä moniuskontoisessa ja moniarvoisessa yhteiskunnassa uskonnonvapauden edistämisen tuhannen taalan kysymys onkin, kohtaammeko toisemme yhtä luontevasti kriisin ja rauhan aikana? Osaammeko toistemme rukouksen kunnioittamisen ja toistemme perinteistä oppimisen? Rukoilemmeko toistemme puolesta vielä silloin, kun poikkeustilat ovat ohitse, kriisit tulevat lähelle vain joitakin meistä tai rinnakkain rukoilemisella ei ole viestinnällistä lisäarvoa?
Jaa artikkeli: