Jyväskylän seurakunnan aluekappalainen Paulus Pikkarainen siunasi viime talvena hautaan mäkihyppääjä Matti Nykäsen. Pappi on tottunut olemaan katseiden alla, mutta harvoin katsojia ja median kiinnostusta on niin paljon kuin tuolloin.
Henki&elämä -lehden tuoreimmassa numerossa 4 Pikkarainen ja yhteiskuntavastuun pappi Kirsi Pohjola kertovat, miltä tuntuu tehdä työtä katseiden kohteena, arvioinnin alla.
Hullua kyllä, samasta teemasta haastattelussa voisi olla vaikkapa lääkäri, parturi-kampaaja tai kiinteistönvälittäjä. Listaa voisi jatkaa pitkäksikin. Perinteisesti monet ammatit ovat olleet melko yksityisiä, mutta eivätpä ole enää.
Meistä jokainen haluaa olla tarpeellinen, arvostettu, tärkeä.
Ihmisten työ on alistettu jatkuvan tarkkailun alle. Lääkäreille annetaan kouluarvosanoja lääkärikeskuksen sivuilla. ”Ystävällinen ja asiallinen lääkäri”. Kuka sitä alle kasin lääkärille uskaltaisikaan? Henkilöbrändäys pakottaa kiinteistönvälittäjät poseeraamaan kokovartalokuvassa myymänsä kohteen vieressä. Kansalainen googlettaa ”kokemuksia XXX”. Netissä on helppo ilmoittaa, jos joku ei olekaan ihan niin rautainen ammattilainen kuin antaa ymmärtää.
Pikaiset rankingit ovat aika julmia. Ne voivat myös olla epäoikeudenmukaisia, mutta eivät välttämättä ole sitä aina. Joskus rautaiselle ammattilaisellekin sattuu huono päivä. Joka tapauksessa rankingit aiheuttavat entisestään stressiä työelämään, sillä meistä jokainen haluaa olla tarpeellinen, arvostettu, tärkeä.
Viiden tähden arvoinen.
Jaa artikkeli: